Oletko museokamaa?
Urheilumuseosäätiön vasta valittu johtaja Jukka-Pekka Vuori nauraa kysymykselle mutta kiirehtii vakuuttamaan, että sitä hän ei ole.
”Tosin sekin voi olla positiivinen ilmaisu”, Vuori sanoo.
Ainakaan ikänsä puolesta 53 vuotta täyttänyt Vuori ei ole museokamaa. Päinvastoin. Hän on parhaassa työiässä ja sanoo ottavansa uuden työn innolla vastaan.
”On hienoa, että näin nuori mies vielä valittiin.”
Eläkkeelle siirtyvä Pekka Honkanen ehti työskennellä Urheilumuseossa 38 vuotta, joista 31 vuotta johtajana. Vuorelle ei ehdi kertyä yhtä mittavaa uraa museojohtajana.
”Arvostan Pekan jättämää perintöä paljon. Aiemmat työsuhteeni ovat olleet neljästä seitsemään vuotta. Kun asiaa kysyttiin Urheilumuseosäätiön työhaastattelussa, sanoin, että miten olisi seuraavat kaksitoista vuotta”, Vuori sanoo.
Ennen Honkasta Urheilumuseon johtajana oli Risto Nieminen, josta tuli myöhemmin Veikkauksen toimitusjohtaja ja Suomen olympiakomitean puheenjohtaja.
”Urheilukulttuurin arvopohjan edistäminen on aina ollut minulle tärkeää.”
Jukka-Pekka Vuori käynnisti vuonna 2012 mäkihypyn puolesta kansalaiskeräyksen, joka ei kuitenkaan toteutunut kunnolla. Vuori toimi silloin Hiihtoliiton varapuheenjohtajana ja oli liiton johtokunnassa mäkihypyn ja yhdistetyn edustaja. Kuvassa Vuori Herttoniemen hyppyrimäellä Helsingissä. Kuva: Kimmo Räisänen
Suuri yleisö muistaa Vuoren erityisesti Suomen Hiihtoliiton kahden kauden puheenjohtajana vuosina 2013–2017.
Työuransa hän on tehnyt liike-elämässä. Viimeksi hän on toiminut Granon kaupallisena johtajana ja ennen Hiihtoliittoa Haltin toimitusjohtajana. Lisäksi hän on ollut markkinointi- ja brändijohtajana Fonectalla ja Veikkauksessa.
”Tulen alan ulkopuolelta. Näen, että se voi olla etu.”
Vuoren urheilutietämys on erityisen vankka. Hän on kenelle tahansa hankala vastus urheiluvisoissa. Varsinkaan formula ykkösiin liittyvissä kysymyksissä häntä ei pidä haastaa.
Formuloista hän kiinnostui jo 1970-luvulla, kun kaverin isä ajoi kilpaa Mineillä. Sen innostamana Vuori alkoi seurata Niki Laudaa ja Ronnie Petersonia formula ykkösissä.
Lauda voitti ensimmäisen kolmesta maailmanmestaruudestaan vuonna 1975. Monzan moottoriradalla vuonna 1978 kuollut Peterson oli aikansa nopeimpia kuljettajia.
”Hänen kuolemansa oli minulle valtava järkytys, olin pikkukundi”, sanoo Vuori, joka on tutkinut urheiluhistoriaa yli 40 vuotta.
”Väitän tietäväni siitä aika paljon. Urheilukulttuurin arvopohjan edistäminen on aina ollut minulle tärkeää”, Vuori kertoo.
Museoala sen sijaan on Vuorelle vielä uusi ja tuntematon. Tutkimissarkaa riittää. Alaa ja sen lainsäädäntöä pitää opetella.
Vuori sanoo luottavansa Urheilumuseon henkilökuntaan ja sen osaamiseen kuin ”vuoreen”.
”Museoala täytyy opetella, se ei tietenkään toimi kuin yritys. Pitää opetella ja luottaa tiimin asiantuntemukseen. Nöyrin mielin mutta rohkeasti. Täytyy kunnioittaa ja arvostaa perinteitä”, Vuori sanoo.
Suomen museoiden sisäisessä suosituimmuusrankingissa Urheilumuseo on sijoilla 10–15. Vuoren mukaan se on hyvä sijoitus, jota voidaan parantaa.
”Teen parhaani, että voimme kehittyä ja saada museokokonaisuudesta kansallisen puheenaiheen ja paikan, jossa voi viihtyä”, sanoo Vuori, jonka pesti alkaa 1. kesäkuuta.
Kymmenen vuotta sitten aloin kerätä 1960-ja 1970-luvun sarjakuvia. Se oli pakko lopettaa, kun se oli päättymätön jono, johon oli uponnut rahaa melkoisesti.
Suomen Hiihtoliiton toiminnanjohtaja Mika Kulmala ja puheenjohtaja Jukka-Pekka Vuori aloittelemassa hiihtäjä Tero Similän dopingtapausta koskenutta tiedotustilaisuutta toukokuussa 2014. Kuva: Peter Jansson
Kesällä Urheilumuseo muuttaa väistötilastaan Pitäjänmäeltä uusitulle Helsingin Olympiastadionille, josta se on ollut viisi vuotta evakossa.
Stadionilla Urheilumuseo saa hienot tilat. Entisen hieman nuhruisen kirjaston tilalle tulee valoisa näyttelytila, ja kaikki muukin on uutta ja hohtavaa.
”Suurelle yleisölle näkyy yleensä vain näyttely, mutta Urheilumuseossa on paljon muuta, kuten arvokas arkisto ja paljon tutkimustietoa, jota voi yrittää hyödyntää myös laajemmin kaupallisesti”, Vuori sanoo.
Käydessään maailmalla eri stadioneilla Vuori on huomannut, että ne ovat olleet myös inspiroivia elämysmatkoja, joissa yhdistyy tulevaisuus ja vanha historia.
Samaa elämysmatkailua Vuori odottaa myös elokuussa aukeavalta Olympiastadionilta, jossa Urheilumuseo on sen kiinteä ja kiinnostava osa.
Urheilujohtamisen käytännön arkeen Vuori tutustui Hiihtoliitossa. Neljä vuotta opettivat ja antoivat paljon, vaikka välillä oli toki vaikeaa.
”Lopussa aika meni epämiellyttävään valtapeliin ja sisäisiin kärhämiin. Varsinkin sopimus Lahden vuoden 2017 MM-hiihdoista oli kestämätön”, Vuori sanoo.
Suomalaiselle hiihdolle MM-kisat olivat viisine mitaleineen iso menestys. Kansainvälinen hiihtoliitto FIS kehui kisoja loistaviksi, ja myös monet toimijat saivat voittoa, mutta Suomen Hiihtoliitolle ne toivat 1,8 miljoonan euron tappion.
Vuori yritti purkaa Lahden kaupungin ja Lahden Hiihtoseuran kanssa ennen häntä tehtyä Hiihtoliiton kannalta huonoa sopimusta, mutta osapuolet eivät siihen suostuneet.
Kisoihin myytiin 185 000 pääsylippua. Se oli hyvä, vaikka tavoitteena oli yli 200 000 myytyä lippua.
”Kulurakennetta olisi pitänyt katsoa tarkemmin, eikä odottaa, että tulee yli 200 000 katsojaa. Liian moni hallituksesta ja operatiivisesta johdosta oli myynnin suhteen ylioptimistinen”, Vuori sanoo 3,5 vuotta myöhemmin.
Jukka-Pekka Vuori haluaa tehdä Urheilumuseosta kansallisen puheenaiheen ja paikan, jossa voi viihtyä. Kuva: Rio Gandara / HS
Maaliskuussa Hiihtoliitto ilmoitti osin koronavirukseen vedoten lomauttavansa koko henkilökuntansa. Valmennuksen johtaja ja lajipäällikkö ilmoittivat siirtyvänsä takaisin siviilitöihinsä.
Millä silmällä olet seurannut Hiihtoliiton toimia?
”Kokonaismenestyksestä pitää olla tosi huolissaan. Muuten olen ottanut entisenä puheenjohtajana linjan, etten halua huudella. Kyllä he parhaansa tekevät.”
Edeltäjäsi Pekka Honkanen harrasti vanhojen rahojen keräilyä. Onko sinulla jokin erikoinen harrastus?
”Kymmenen vuotta sitten aloin kerätä 1960-ja 1970-luvun sarjakuvia. Se oli pakko lopettaa, kun se oli päättymätön jono, johon oli uponnut rahaa melkoisesti”, Vuori kertoo.
Tällä hetkellä sarjakuvakokoelma on Vuoren neljätoistavuotiaan tyttären huoneessa.
”Olen yrittänyt innostaa häntä katsomaan niitä, mutta pyyntö on toistaiseksi mennyt kuuroille korville. Sosiaalinen media vie teinin huomion. Se vähän harmittaa, mutta uudesta duunistani hän on tosin ylpeä.”
