Suomen urheilun eettisen keskuksen (Suek) tutkintapäällikkö Jouko Ikonen nosti viime viikolla Twitterissä esiin tärkeän asian.
Kommentti liittyi uutiseen, jonka mukaan luisteluvalmentaja Mirjami Penttisen kurinpitokäsittely venyy vähintään vuoden ja kolmen kuukauden mittaiseksi.
Ikonen huomautti, että ”epäkohdista kertova urheilija joutuu menemään kohtuuttoman kovan myllyn läpi, jos prosessi kestää yli vuoden ja sisältää useita henkilökohtaisia kuulemisia”.
Suomen taitoluisteluliitto määräsi muodostelmaluistelujoukkue Team Uniquen päävalmentajana toimineen Penttisen vuoden kilpailukieltoon urheilun eettisten sääntöjen rikkomisesta.
Liiton päätöksen mukaan Penttinen oli käyttänyt valmennettaviaan kohtaan toistuvasti epäasiallista kieltä, huutamalla ja nöyryyttämällä.
Tapauksen tutkinta alkoi viime vuoden maaliskuussa. Taitoluisteluliitto antoi oman päätöksensä tammikuussa. Urheilun oikeusturvalautakunta ottaa kantaa Penttisen tekemään valitukseen näillä näkymin kesäkuun lopulla.
Prosessi on kestänyt luvattoman kauan, niin epäkohdista kertoneiden urheilijoiden kuin Penttisenkin näkökulmasta.
Eikä se ole suinkaan ainoa urheilun eettisiin rikkomuksiin liittyvä kurinpitotapaus, joka on venynyt ja vanunut.
Suomen Kuvalehti avasi viikko sitten toisen, epäiltyyn seksuaaliseen häirintään liittyvän tutkinnan taustoja. Prosessi kesti puolitoista vuotta, ja tiedotus asianosaisille ontui pahasti.
Epäkohdista kertovien ja väärinkäytöksiä kokeneiden urheilijoiden kannalta tilanne on karmea.
Monissa Suekin tekemissä selvityksissä on tullut esille, että kynnys kertoa väärinkäytöksistä on korkea – eikä ihme.
Urheilu on tiivis ja vieläkin osittain omalakinen yhteisö, jossa ongelmia on usein mieluummin hyssytelty kuin käsitelty avoimesti.
Väärinkäytöksiin syyllistynyt on myös usein auktoriteettiasemassa, kuten valmentajan ja nuorten urheilijoiden välisissä tapauksissa.
Kuulemisissa vastapuolen tukena voi olla kovan luokan juristeja. Seuran ja liiton tuki voi olla urheilijalle olematonta.
Kaiken lisäksi kyse on erittäin henkilökohtaisista kokemuksista. Vaatii rohkeutta kyseenalaistaa rakastamansa harrastuksen toimintatavat ja mahdollisesti hylätä samalla osa kavereista.
Vääryyksiä kokeneiden urheilijoiden tilanne ei ole helpottumassa, jos kurinpitoprosessia ei selkiytetä ja resursseja saada lisää.
Suekilla on vain yksi tutkija, ja hänen pöydälleen tulevat asiat ovat yleensä sen tyyppisiä, että ne vaativat paljon selvitystyötä.
Lisäksi urheilun kurinpitosäännöt ovat puutteelliset. Niiden sisältö voi vaihdella liitosta toiseen, samoin kurinpitoelimien ruutiini ja taito soveltaa sääntöjä.
Suomen olympiakomitea vetää Suekin kanssa projektia, jonka tavoitteena on urheilun kurinpidon keskittäminen ja tutkinnan tehostaminen vakavien eettisten rikkeiden osalta.
Hanke on entistäkin tärkeämpi, sillä työ vain lisääntyy. Alkuvuonna Suekille on nimittäin tullut jo enemmän ilmoituksia urheilurikkomuksista kuin koko viime vuonna yhteensä.
Suekin pääsihteerin Teemu Japissonin mukaan ilmoitukset sisältävät ”monenlaista epäasiallista käyttäytymistä”.
Japisson myönsi myös, että nykyresursseilla- ja systeemillä ”kaikkia tapauksia ei pystytä nopeimmalla mahdollisella tavalla tutkimaan”, vaikka kuinka haluttaisiin ja yritettäisiin.
Se tietää monelle epäkohdista kertoneelle rohkealle urheilijalle pitkiä odotuksen viikkoja.
Kirjoittaja on HS:n urheilutoimituksen uutistuottaja.
