Ultrajuoksijoilla on ajoittain tempauksia, joilla testataan ihmisen venymiskykyä täysin poikkeuksellisesti. Erään tällaisen tempauksen aloitti New Yorkissa Brooklynissa asuva Michael Ortiz.
The New York Times kertoo Ortizista, jonka tavoitteena on juosta sadan mailin matka sata kertaa sadan viikon aikana. Kilometreissä yksittäisen suorituksen mitta on siis 160,9 kilometriä, eli noin kahdeksaa kilometriä vaille neljä maratonia.
Ortiz oli ehtinyt juosta 68 viikon ajan tavoitteensa mukaisesti, kunnes koronaviruspandemia alkoi. Sen jälkeen ultrajuoksukilpailut peruttiin ja Ortiz joutui palaamaan kotiinsa. Alettiin vaatia mielikuvitusta.
Sittemmin Ortiz on juossut jo seitsemän kertaa sadan mailin matkan asunnossaan. Alun jälkeen suorituspaikkana on ollut juoksumatto, mutta ensimmäisellä kerralla Ortiz rakensi radan vajaan sadan neliön kokoisen asunnon olohuoneeseen.
Mittaa ei kertynyt liiaksi, vain noin 12 metriä. Ortizin piti kiertää rata 13 200 kertaa, jotta matka tuli täyteen. Jokaisen mailin jälkeen hän vaihtoi suuntaa säästääkseen polviaan.
”Ei se ollut enää juoksemista, pikemminkin nopeaa laahustamista”, Ortiz sanoo The New York Timesille.
Ortiz julkaisi juoksupaikasta kuvan myös Instagram-tilillään.
Ortizin urakka vaatii aikaa. Hän on kertonut urakasta aiemmin Runnersworld-sivustolla, jonka tilastojen mukaan hänen paras aikansa oli helmikuuhun mennessä 21 tuntia 17 minuuttia 19 sekuntia. Keskimäärin matkaan oli kulunut aikaa hieman yli 30 tuntia.
Osassa kisoista Ortizin tulos on Runnersworldin mukaan epävirallinen, sillä hän ei ehtinyt maaliin asetetun aikarajan puitteissa. Hän pyysi kisajärjestäjiltä silti luvan juosta maaliin asti, jotta hänen oma tavoitteensa säilyi hengissä.
Ortiz innostui juoksemisesta vuosikymmenen alussa. Hän kertoo veljensä matkanneen vaimonsa kanssa aktiivisesti elämysten perässä. Itse hän teki töitä seitsemänä päivänä viikossa ajatuksella, että voisi levätä eläkkeellä.
Ortizin veli kuoli vuonna 29-vuotiaana vuonna 2012. Juoksija kertoo Runnerworldille sen havahduttaneen mahdollisuuteen, että kokemukset voivat jäädä hänen osaltaan kokematta, mikäli kuolee nuorena.
Juoksuputken katkeaminen on ollut lähellä. Kertaalleen Ortiz lensi Chileen, jossa kuuli, että kisa on peruttu. Korvaava kisa löytyi, vaikka Ortiz saapui paikalle kaksi tuntia kisan alkamisen jälkeen. Kisa juostiin New Jerseyssä, muutaman tunnin päässä hänen kotoaan.
”Matkustin 60 tuntia päästäkseni takapihalleni. Sen jälkeen päätin pysytellä kotimaassa.”
Juoksumattoaikana Ortiz on päätynyt kahdesti juoksemaan hieman erilaisen kisan. Ensimmäisellä kerralla hän juoksi ylämäkeä Mount Everestin korkeuteen, eli 8 848 metriin asti. Toisella kerralla alamäkeä Mariaanien haudan syvyyteen, 10 994 metriä merenpinnan alapuolelle.
Koska juoksumatto ei kallistunut alaspäin juoksemista varten, joutui Ortiz The New York Timesin mukaan pinoamaan vessapaperirullia laitteen takapään alle saadakseen aikaan riittävän kallistuksen.
Hänen mukaansa henkisesti kovin kotisuoritus on ollut olohuonerata, mutta Mariaanien haudan syvyyteen juokseminen oli fyysisesti raskainta.
”Siinä joutuu jarruttamaan koko ajan, käyttämään reisiä ja pohkeita. Sen päätyttyä voin rehellisesti sanoa kävelyn olleen vaikeaa.”
Ortizin yritykset eivät näytä jääneen tähän. Maanantaina käynnissä oli yritys juosta 100 mailia takaperin juosten. Instagram-tilillään Ortiz kertoi, että idea yritykseen tuli sosiaalisessa mediassa hänen seuraajaltaan.
