Studioisännän tähtihetki - Urheilu | HS.fi

Olli Keskinen on edelleen puhetyöläinen. Hän sanoo Kummelin tulevan usein esille puhekeikoilla. Kuva: Mikko Suutarinen / HS

Studioisännän tähtihetki

Olli Keskinen muistetaan sketsisarja Kummelista, mutta myös jääkiekon MM-kisojen studiosta vuodelta 1995. Ura studioisäntänä kuitenkin päättyi seuraavana vuonna. ”Aloin huomata viimeisissä kisoissa, että ei kiinnosta yhtään, mitä vastataan, kun kysyn jotain”, hän sanoo.

Julkaistu: 12.5. 2:00, Päivitetty 12.5. 15:05

Jos Olli Keskisen ja urheilun välille vedetään yhteyksiä, niitä voi kaivaa sekä faktan että fiktion suunnasta.

1990-luvun alkuvuosina Keskisen esittämä Eero Kakko oli Kummelin juontaja ja toimittaja. Jo sarjan ensimmäisissä jaksoissa Kakko on paikan päällä raportoimassa urheiluhenkisesti Sporttivartissa esimerkiksi Walton Strömbergin ennätysyrityksistä.

Kauhavalaiseksi puukkotehtailijan pojaksi esitelty Strömberg jahtasi epäonnisesti ennätyksiä jään alla sukeltamisessa, elävältä hautaamisessa ja pistoolin luodin pysäyttämisessä pallealihaksellaan.

Managerin vankkumattomasta luotosta huolimatta yritykset päättyivät epäonnisesti.

Sittemmin Kakon rooli laajeni koko Kummelin juontajaksi, joka esiintyi toimittajana joissakin sketseissä.

 ”Oli tärkeää, että saimme pelaajat suoraan hikisinä haastatteluihin.”

Olli Keskinen Tampereen Hämeenkadulla. Kuva: REIJO HIETANEN

Kummelista tuli legendaarinen sarja, mutta pari vuotta myöhemmin Keskinen oli juontajan roolissa omana itsenään.

Hän veti yleisurheilun EM-kisojen studiota Helsingissä 1994, mutta parhaiten Keskinen muistetaan roolista MM-kultaan päättyneiden vuoden 1995 MM-kisojen isäntänä.

25 vuotta sitten Keskinen välitti kisastudiosta tunnelmia, kun Suomi voitti historiallisen ensimmäisen MM-kullan.

Yle vastasi televisioinnista kolmien MM-kisojen tauon jälkeen. Arvokisoista Lillehammerin olympialaisten pronssi oli välitetty Ylen kanavilla, mutta ensimmäiset Suomen MM-finaalit Prahassa 1992 ja Milanossa 1994 näytettiin kaapelikanava PTV:llä. Samoin niiden väliin jäänyt Saksan MM-turnaus vuonna 1993.

Keskinen kertoo, että Ylellä oli voimakas halu kehittää lähetystä. Lähetysoikeudet olivat Keskisen mukaan Ylelle iso satsaus, jonka haluttiin tuovan kanavalle uusia katsojia.

”Yle päätti viedä kisastudion ensimmäistä kertaa paikan päälle. Se oli iso ja kallis ratkaisu. Studio rakennettiin Globeniin pukukoppikäytävälle. Matkan varrelle, kun pelaajat menivät koppiin. Oli tärkeää, että saimme pelaajat suoraan hikisinä haastatteluihin”, Keskinen muistelee.

 ”Ehkä se loivensi kritiikkiä, että tiedän jääkiekkokuviot.”

Olli Keskinen tuli ensin tutuksi Kummelista ja veti kisastudiota vuonna 1995 jääkiekon MM-kisoissa. Kuva: Mikko Suutarinen / HS

Keskisen matka studioon kulki Kummeli-kuvausten kautta. Hän kertoo tavanneensa Ylen urheilun väkeä Tampereen Tohlopin ruokalassa, kun suosikkisarjaa kuvattiin. Keskinen lähti mukaan innolla.

Asiantuntijaksi kisoihin tuli Sakari Pietilä.

Ote kiekkostudiossa oli aiempia vuosia rennompi. Keskisen mukaan lähtökohtana oli se, että tällä kertaa kulta tulee. Olihan mestaruus jo aiempina vuosina ollut lähellä, ja Suomi kuului NHL:n työsulusta hyötyneisiin maihin.

Lähetykseen tuotiin viihde-elementtejä sekä analyysiä. Pietilä piirsi studio-osuuksissa kuvioita fläppitaululle sen minkä pelaajahaastatteluilta, Leijona-uutisilta, TOP5-koosteilta ja katsojien osallistamiselta ehti.

Internet ei vielä ollut koko kansan käytössä. Tukholmaan saapui fakseja.

”Tuli kaiken maailman piirustuksia ja kannustuksia. Teippailimme niitä studion seinällä tiettyyn nurkkaan, joka ei näkynyt lähetyksissä. Pelaajat kävivät katsomassa ja nauramassa ja saivat niistä fiilistä. Niistä kävi selväksi, että tätä seurataan ja meitä kannustetaan”, muistelee Keskinen 25 vuotta MM-turnauksen jälkeen.

Voiton tunnusmusiikiksi valikoitui Tom Jonesin hitti If I only knew, johon lähetykset päättyivät. Venytetyllä yeah-huudolla alkava kappale sopi tunnelmaan täydellisesti ja soi aktiivisesti mestaruuden jälkeen.

”Omiin silmiini uskomatonta silloin oli se, mitä Ylen jätkät teki editoinnissa. He tekivät musiikkivideon ottelusta kuvitukseksi Tom Jonesiin.”

”Oli paljon uusia asioita. Yle oli tosi uudistushaluinen. Samalla näki myös, että Yle oli korkeatasoinen firma, jossa oli ihan huippuosaamista”, Keskinen sanoo.

 ”Alkoi tuntua se, että en ole urheilutoimittaja enkä halua tulla urheilutoimittajaksi.”

Heikki Silvennoinen ja Olli Keskinen esiintyvät Kummelissa, jota esitettiin Yle TV2:ssa. Kuva vuodelta 1992. Kuva: Antero Tenhunen / YLE

Päätös vetää kisastudio mestaruusoletuksella, oli ilmeisen onnistunut, sillä tunnetusti Suomi juhli ensimmäistä maailmanmestaruutta. Keskisen mukanaolo meni siinä määrin luontevasti, että häntä koskeva palaute jäi vähiin.

”Jotenkin onnistuin olemaan tapettia koko hommasta. Yksittäisiä tuli sellaisia kritiikkejä, että eihän tämä jätkä mikään urheilujournalisti ole, että pitäisi olla ammattilainen vetämässä. Yllättävän vähän niitäkin”, Keskinen sanoo

”Ehkä se loivensi kritiikkiä, että tiedän jääkiekkokuviot. Olen syntynyt niihin Tampereella. Pelasin itse juniorina Tapparassa. Minun ikäiselleni tamperelaiselle jääkiekko on usein aika tuttu asia. Tunsin pelaajat ja tiesin taustat.”

Keskinen oli mukana vielä vuoden 1996 MM-kisoissa Wienissä sekä Atlantan olympialaisissa aamulähetyksissä. Veri veti silti muualle ja visiitti urheilun kisastudioissa jäi muutamaan vuoteen.

”Alkoi tuntua se, että en ole urheilutoimittaja enkä halua tulla urheilutoimittajaksi. Uutuudenviehätys ja tuoreus alkoi kadota, ja se oli sitten siinä.”

”Aloin huomata viimeisissä kisoissa, että ei kiinnosta yhtään, mitä vastataan, kun kysyn jotain.”

Keskinen uskoo, että pystyisi puhetyöläisenä tarvittaessa hyppäämään edelleen studioisännän rooliin nopeastikin, mutta sanoo viihtyvänsä erittäin hyvin katsojan roolissa.

”Kun katsoo nykyajan tekijöitä, niin he ovat hyviä. Heitä oikeasti kiinnostaa ja ovat valmistautuneet. Suomessa on korkea taso.”

 ”Kyse on populaarikulttuurista. Siinä ideana on suosio.”

Timo Kahilainen, Heikki Silvennoinen ja Olli Keskinen esiintyivät Kummelissa. Kuva on vuodelta 1992. Kuva: Antero Tenhunen / YLE

Kummeli-ryhmässä urheilu oli yksi keskeisiä sketsien aiheita myös ensimmäisten jaksojen ja Walton Strömbergin jälkeen.

Esimerkiksi Mauno Ahosen pikaraporteissa käytiin niin läpi pesäpallokentälle kuolleen miehen tapausta ja bulgarialaista painonnostajaa, jonka dopingnäytteestä ei löytynyt mitään kiellettyä.

Sporttivartin myöhemmissä vaiheissa seurattiin urheilija Timo Silakan ja valmentaja Raimo Vormiston edesottamuksia, ja Erik Loka yritti tampata koko maapallon. Listausta voisi jatkaa vielä pitkään.

Keskisen mukaan Kummeli-ryhmää yhdistää kiinnostus urheiluun. Se toi urheilun luonnostaan aihevalikoimaan.

Mukaan Kummeliin päätyi myös aktiiviurheilijoita, iso osa heistä jääkiekkoilijoita. Yksi heistä oli Leijonat MM-kultaan johtanut Saku Koivu.

Kun Keskinen palasi Eero Kakon rooliin urheilustudioiden vetämisen jälkeen, oli yksi sketseistä Viittä vaille maailmantähdet, jossa maailmanvalloituksessa epäonnistuneet urheilijat kertoivat läheisistä väleistään huippupelaajiin. Aulis Männistö -niminen hahmo kertoi läheisistä väleistään Koivun kanssa, joka ei ollut kuullutkaan Männistöstä.

”Meille oli järjestetty puhelinaika Montrealiin. Joku Ylestä järjesti. Tiesin Sakun tykkäävän Kummelista. Sen verran tunsin ja vähän oltiin siellä täällä juteltu. Saku oli hyvin hengessä mukana.”

Eräs urheilun vahvuuksista sketsien aiheena on se, että urheilun maailma tunnetaan suosionsa ansiosta hyvin.

”Kyse on populaarikulttuurista. Siinä ideana on suosio. Usein myös sen asian, jolle nauretaan, pitää olla laajasti tunnettu, jotta sketsi tai imitaatio voi olla laajasti suosittu.”

Keskinen sanoo, että kaikkia Kummelin toteuttamia sketsejä ei enää voisi toteuttaa, koska maailma ympärillä on muuttunut.

”Monella tapaa se on hyvä asia, mutta some on tuonut mukanaan hysteeristäkin suhtautumista. Pikkuasia saattaa saada kohtuuttoman isot mittasuhteet. Sekin on yksi ajan ilmiö. Kannattaa olla poliittisesti korrekti ja keksiä juttuja, jotka eivät perustu provosoimiseen.”

 ”Kyllä Kummeli on läsnä, ja minulle on siitä hyötyä edelleen.”

Olli Keskinen istahti Havis Amandaa ympäröivän suihkulähteen reunalle Helsingin kauppatorin laidalla. Kuva: Mikko Suutarinen / HS

Tämän hetkisessä työssään Keskinen tekee puhekeikkoja sekä videotuotantoja. Keskinen sanoo, että hänen läsnäolonsa ei aiheuta vastaavaa kuhinaa kuin vaikkapa Kummelin toisen jäsenen Heikki Silvennoisen läsnäolo viereisessä ravintolapöydässä. Mutta kun Kummeli tulee esiin töiden yhteydessä, juttelijoita yleisöstä alkaa ilmaantua.

Tuomas Marjamäen kirjoittamassa Kummeli, erittäin hyvin sanottu -kirjassa kerrottiin tarina, joka kuvaa sitä, miten Keskisen kasvot ja Kummeli-yhteys tunnistettiin, mutta jopa nimi saattoi sekoittua roolihahmoon.

Kun Keskinen meni parikymmentä vuotta Kummelin alkamisen jälkeen hankkimaan puhelinliittymää, myyjä kirjoitti papereihin oma-aloitteisesti Eero Kakon nimen.

”Nykyisillä keikoilla puhun paljon omiin elämäntapahtumiin ja havaintoihin perustuen. Totta kai Kummeli on iso osa niitä tarinoita. Sen avulla saan kontaktin yleisöön ja pystyn naurattamaan. Kyllä Kummeli on läsnä, ja minulle on siitä hyötyä edelleen.”

Olli Keskinen

Syntynyt vuonna 1966, 53-vuotias.

Kummelissa mukana vuodesta 1991–1994, jäi välillä pois, mutta palasi ryhmään vuonna 1997.

Teki vuosina 2000–2001 tv-sarjaa Mankeli kaksi kautta Heikki Silvennoisen, Heikki Helan ja Miia Selinin kanssa.

Juonsi kisastudiota jääkiekon MM-kisoissa 1995–1996 Ylen lähetyksissä.

Työskentelee nykyisin Helsingissä Bow Company -yrityksessä ja tekee esimerkiksi puhekeikkoja ja tv-tuotantoja.

Luetuimmat - Urheilu

Luetuimmat

Uusimmat