Huippujuoksija Nooralotta Neziri kertoo, miten tehdään tehokas mielikuvaharjoitus: ”Ole rauhallinen, ole läsnä” - Urheilu | HS.fi
Urheilu|Kolumni

Huippujuoksija Nooralotta Neziri kertoo, miten tehdään tehokas mielikuvaharjoitus: ”Ole rauhallinen, ole läsnä”

”Kaikki pimenee. Saatan muistaa jotain yksittäisiä hetkiä. Pääsen flow-tilaan ja juoksu sujuu kuin itsestään. Tätä on odotettu!”, aitajuoksija Nooralotta Neziri kirjoittaa koronapäiväkirjassaan.

Nooralotta Neziri tähtää vuoden päästä pidettäviin Tokion olympiakisoihin 100 metrin aitajuoksussa. Kuva: Petteri Kivimäki

Julkaistu: 23.5. 2:00, Päivitetty 23.5. 17:31

Mieli on yksi urheilijan tärkeimmistä työkaluista. Yksi keino saavuttaa henkistä vahvuutta kilpailutilanteisiin on mielikuvaharjoittelu. Sen avulla on mahdollista käydä läpi tulevaa tapahtumaa ennakkoon. Silloin kilpailutilanne ei enää tunnu täysin uudelta.

Mielikuvatreenistä on hyötyä varsinkin arvokisoissa, joita ei kovin usein pääse kokemaan ja harjoittelemaan. Niissä myös tilanteet vaihtelevat niin, että jokainen arvokisa on aina omanlaisensa.

Näin mielikuvaharjoitus Tokion olympialaisia varten menee: aloitan alkueräpäivästä.

Alkueräpäivä on usein päivistä jännittävin. Ei ole olemassa kilpailua, jossa en tietäisi pystyväni pääsemään jatkoon, mutta juuri se tekee päivästä jännittävän.

Kilpailu on niin älyttömän kovaa, että vaikka alkueristä jatkoon pääsemisen pitäisi olla ihan helppo nakki, ei se silti anna armoa edes pienelle mokaamisille.

Herään aamulla hyvin nukutun yön jälkeen, mutta aivan liian aikaisin. Silmät aukeavat pirteästi, mutta pelottaa katsoa kelloa. Se on 6.55. Olen aamuvirkku, mikä on useimmiten hyvä asia, mutta kilpailut ovat yleensä myöhään illalla, joten aamuvirkulle päivästä tulee pitkä. Onneksi olen kuitenkin tottunut pitkiin päiviin.

Toisaalta on myös hyvä, että herään aikaisin, sillä tavoitteena on juosta finaalissa kahden päivän päästä. Se on se tärkein kilpailu, ja se juostaan poikkeuksellisesti kello 11 aamupäivällä.

Rentoudun hetken sängyssä ja koitan olla analysoimatta oloani. Mielessä saa liikkua ainoastaan ajatuksia siitä, kuinka hyvä päivä on tulossa. Tässä vaiheessa ei tarvitse ajatella koko kilpailua. On aurinkoista ja kävelen kevyin mielin aamupalalle mutta jostain syystä ruoka tuntuu jäävän vatsaan pyörimään. En usein jännitä. Nyt kuitenkin kutkuttava tunne innostaa minua: kun jännitän, olen valmis.

Aamupalan jälkeen palaan huoneeseeni. Luen hetken. Tänään voin tehdä aamuverkan myöhemmin, koska kisa on vasta illalla.

Verkalla jalat tuntuvat kevyiltä, teräviltä ja vahvoilta. Hyvä. Verkan jälkeen otan suihkun.

Suihku on minulle yllättävän tärkeä asia aamuverkan ja kilpailun välissä. Sen jälkeen kaikki alkaa ikään kuin alusta ja saan puhdistettua itsestäni kaiken aikaisemman, rentoudun ja olo raikastuu.

Mitään kauhean aktiivista ei kuitenkaan voi tehdä ennen kilpailua. Siispä menen sänkyyni odottamaan lounasaikaa. Koetan venyttää lounaan mahdollisimman pitkälle, sillä seuraavan kerran saisin kunnon ruokaa vasta juoksun jälkeen.

Tunnit kuluvat hitaasti, mutta vihdoin on aika lähteä bussilla kentälle. Verkkakentällä on mahtava tunnelma. On yllättävän rauhallista ja samalla todella sähköistä. Aloitan verryttelyn noin 70 minuuttia ennen callroom-aikaa, joka koittaa arvokisoissa yleensä 30-50 minuuttia ennen kissa.

Olen päättänyt, että tänään säästetään kaikki henkinen kapasiteetti starttiin. Verkka tuntuu hyvältä, mutta ei todella hyvältä… jännittää. Hyvä. On aika lähteä callroomiin, paikkaan, jossa ollaan yksin omien ajatusten kanssa jopa 50 minuuttia.

Callroomissa on hiljaista. Muistutan itselleni, että olen kilpaillut jokaista kisaan osallistuvaa vastaan aiemminkin. Olen voittanut heistä monet. Minä pysytyn voittamaan nämä naiset myös tänään. Olen päättänyt, että päästän mieleeni vain positiivisia ajatuksia.

Piikkarit, laput ja tavarat tarkistetaan. Vaatteet jätetään callroomiin. On aika lähteä kohti starttia.

Muistutan itselleni: ole rauhallinen, ole läsnä, sulje yleisö pois, sulje muut kilpailijat pois.

Saamme ottaa yhden harjoituslähdön. Se saattaa mennä ihan pieleen, mutta sillä ei ole mitään merkitystä. Monesti niin käy jopa ennen ennätysjuoksuja. Ole läsnä…

Pilli viheltää ja syke nousee. Hengittelen syvään ja muistutan viimeisen kerran itselleni, että olen valmis tulevaan.

”On your marks!”

Syvä hengenveto. Asetun tukevasti telineisiin.

”Set!”

Tulee hiirenhiljaista. Tunnen vain oman sykkeeni.

”PAM!”

Kaikki pimenee. Saatan muistaa jotain yksittäisiä hetkiä. Pääsen flow-tilaan ja juoksu sujuu kuin itsestään. Tätä on odotettu! Syöksyn maaliin. Tunnen, että olen päässyt hieman irti isoimmasta rintamasta. Olo on jännittynyt edelleen. Katson taululle, jonne ilmestyy kärkipaikoille nimi Neziri ja perään iso Q.

Hymy on herkässä, sillä otin arvokisojen alkuerissä suoran jatkopaikan ja tietenkin ennätysajalla.

Olo on huojentunut ja tunnen olevani valmis seuraavan päivän oikeaan koitokseen, jolloin olen suunnitellut juoksevani paikan urani ensimmäiseen olympiafinaaliin.

Avaan silmät ja olen Jyväskylässä. On hyvä fiilis. Olen ensi vuonna valmiimpi jahtaamaan unelmiani Tokiossa.

Koronapäiväkirja|Nooralotta Neziri kertoo kisaikävästä: Kaipaan tunnetta siitä, että olen täysin varma kaikesta

Kolumni|Nooralotta Neziri suivaantui huippu-urheilijoiden nimittelystä kisaturisteiksi

Kolumni|Nooralotta Neziri kertoo, miksi suurkisojen peruminen aiheuttaa urheilijalle suurta surua

Kolumni|Turha kuvitella rikkauksia: Nooralotta Neziri kertoo, mistä urheilijan rahat tulevat

Kolumni|Miksi nyt pitää vielä rangaista urheilijoita?

Kolumni|Huippujuoksija Nooralotta Neziri kertoo hetkistä, jolloin maailma putosi jalkojen alta: ”Olin kirjaimellisesti aika pohjalla”

Koronavirus|Pitäisikö urheilijan potea koronaepidemian aikana huonoa omatuntoa, huippujuoksija Nooralotta Neziri pohtii videolla ja päiväkirjassaan

Koronapäiväkirja|Nooralotta Neziri kertoo, miltä tuntuu kun into vaihtuu pelkoon ja kahdeksan vuotta odotettu tavoite siirtyy

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Urheilu

Luetuimmat

Uusimmat