Mopoheitto pysähtyy, puikula kaataa välistä - Urheilu | HS.fi

Mopoheitto pysähtyy, puikula kaataa välistä

Jukka Mäntylä ja Reet Kolkkanen kertovat, millaisia ovat mölkyn perusheitot, miten taktikoida oikein ja miksi aloittelijan on helppo tulla peliin mukaan.

Julkaistu: 29.6. 2:00, Päivitetty 29.6. 12:51

Puinen kalikka lentää ilmassa ja kaataa toisen samanmoisen. Viherniemen puistossa Hakaniemessä pelataan tuttua peliä.

Mölkky on suomalainen keksintö, joka syntyi, kun erilaisia puutavaroita valmistanut Lahden kaupungin työllistämispalvelu Tuoterengas pohti, mitä tehdä ylijäämäpalikoille. Tarinan mukaan idea pelistä syntyi saunan lauteilla.

Myöhemmin Tuoterengas muuttui Lahden Työn Paikaksi ja tänä vuonna sen toiminta ajettiin alas. Vuonna 2016 Mölkky-tuotemerkki ja valmistus myytiin Tactic Gamesille Poriin. Sen jälkeen lajin suosio on kasvanut ja se on levinnyt yhä enemmän kansainvälisesti.

Ensimmäiset viralliset SM-kilpailut pidettiin vuonna 1997. SM-kisoja järjesti Suomen Mölkkyliitto, josta tuli 2000-luvun alussa Suomen Kansainvälinen Mölkkyliitto. Liitto järjesti lajin ensimmäiset MM-kilpailut vuonna 2001.

Kansainvälinen mölkkyliitto (IMO) perustettiin neljä vuotta sitten ja Suomessa palattiin takaisin kansalliseen Suomen Mölkkyliitto nimeen. Ensimmäiset MM-kisat Suomen ulkopuolella pelattiin vuonna 2016.

Tällä hetkellä Suomessa aktiivisia kilpailijoita on noin 400 –500. Viime vuonna mölkyn MM-kisoissa Ranskassa oli mukana 14 eri maata.

Helsingin mölkkyseuran harjoitukset pyörivät torin kupeessa olevalla hiekkakentällä. Talvisarjaa pelataan lisäksi kentän alapuolella sijaitsevissa liikuntatiloissa. Nyt seuran pitkän linjan harrastajat ovat lupautuneet opastamaan lukijat mölkyn saloihin.

Jukka Mäntylä on voittanut Suomen mestaruuden ja kaksi MM-pronssia. Reet Kolkkanen on sijoittunut EM-kisoissa kuudenneksi ja ollut avoimissa saksanmestaruuskilpailuissa kolmas.

Mäntylä päätyi mölkkyharrastuksen pariin kaverien houkuttelemana reilu kymmenen vuotta sitten.

”Leikkimielisesti pelailin vuoden tai pari, mutta kilpailuhenkinen luonne kun olen, niin lähdin mukaan kilpailuihin ja aloin harjoitella enemmän.”

Kolkkanen aloitti mölkyn perinteiseen tapaan mökkipelinä, mutta peliseura oli astetta kovempaa. Ei aikaakaan, kun hänet houkuteltiin mölkkyseuraan. Nyt hän on ollut seuran jäsen kahdeksan vuotta.

”Lahdessa järjestettiin mölkyn MM-kisoja ja kavereitani osallistui niihin. Meillä oli mökki Heinolassa, niin he tulivat sinne ja me lämmittelimme heitä kilpailuja varten. ”

Jukka Mäntylä heittää mölkkyä. Pelin henkeen kuuluu kehua hyviä heittoja, vaikka kyseessä olisi vastustajan lopetusheitto.

Mölkyn viehätys on siinä, että se on yksinkertainen peli, jossa riittää vivahteita. Lajina se vaatii taitoa ja taktiikkaa sekä tekniikkaa, kilpailijalta silmän ja käden koordinaatiota ja paineensietokykyä. Silti mölkkyä voivat pelata yhdessä niin MM-tason pelaajat kuin vasta-alkajat.

”Pelaan aina mökillä perheen ja kaverien kanssa mölkkyä. Sitä voi pelata yhden–neljän hengen joukkueissa, silloin erot tasoittuvat. Pelihän olisi tylsä, jos joku aina voittaisi”, Mäntylä toteaa.

Lajikulttuuriin kuuluu houkutella ihmettelijät mukaan pelaamaan. Laji onkin varsin tasa-arvoinen, kun menestyminen ei vaadi erityisiä fyysisiä ominaisuuksia.

Miehet ja naiset pelaavat usein samassa joukkueessa ja heitot onnistuvat myös pyörätuolista. Mukana on hyvin eri-ikäisiä pelaajia lapsista ikäihmisiin.

Mopo- tai prätkäheitto tehdään rystypuolella.

Mutta miten viedä mökkimölkky seuraavalle tasolle?

Ensin pitää valita oikeanlainen pelialusta. Usein mölkkyä näkee pelattavan nurmikolla, mutta Mäntylä suosittelee tasaista hiekkakenttää.

”Ruohikossa onnistuminen on vaikeaa ja palikat pumpsahtelevat mihin tahansa. Tasainen hiekka on paras, asfaltti taas turhan kova. Liian pehmeä hiekka on myös hankala.”

Kun alusta on kunnossa, mölkkyä voi pelata missä vain. Kisareissuissa innokkaimmat pelaajat ovat asetelleet pakan laivan kannelle tai lentokoneen käytävälle.

Jälkimmäinen toki niin, että kone on odottanut kentällä lähtölupaa.

Aloittelijoille peli on varsin suopea. Kolkkasen mukaan vasta-alkajalla on puolellaan aloittelijan tuuri.

”Mitä enemmän pelaa, sitä enemmän vaatii itseltään. Aloittelija heittää aina rohkeasti ja silloin tulee hyviä osumia.”

Termistö ei ole niin vakiintunut, että aloittelija voisi sanaston väärinkäytöllä nolata itsensä. Heittoväline on mölkky, mutta sitä kutsutaan myös palikaksi, kalikaksi tai joksikin vastaavaksi. Numeroituja palikoita voidaan kutsua keiloiksi tai numeropalikoiksi.

Säännöt ovat yksinkertaiset. Mölkyssä pitää päästä tasan 50 pisteeseen. Pisteitä kerätään heittämällä pystyyn aseteltuja numeroituja palikoita.

Kun yksittäinen palikka kaatuu, saa sen verran pisteitä, kun palikan lukema on. Palikoissa on numerot 1–12. Jos kaataa kaksi palikkaa saa kaksi pistettä, kolmesta kolme ja niin edelleen.

Jos pisteet menevät yli 50, putoaa takaisin 25 pisteeseen.

”Pelin lopettaminen on vaikeaa, ja vastustaja yrittää vielä vaikeuttaa sitä. Aloittelijankin kannattaa hallita pistelasku”, Mäntylä vinkkaa.

Reet Kolkkanen aloitti mölkkyharrastuksen mökillä, nyt hän kiertää maailmalla kilpailemassa.

Pelin alussa mölkkypalikat ovat tiiviissä pakassa tietyssä järjestyksessä. Isot numerot ovat keskellä etteivät ne päädy heti pelin alussa yksittäisiksi, helposti kumottaviksi palikoiksi.

Kapulaa heitetään heittokaaren takaa, joka on 3,5 metrin päässä aloituspakasta. Aloituksessa yritetään yleensä saada paljon pisteitä kaatamalla mahdollisimman monta palikkaa.

Ohiheitosta tulee viiva ja jos heittää kolmesti peräkkäin ohi, saa erästä nollat.

Heittoasennot ovat hyvin persoonallisia. Osalla on oikea, osalla vasen jalka edessä. Jotkut tykkäävät heittää jalat samalla viivalla, osa vie painopisteen matalalle heittäen melkein spagaatista.

”Heittoasento kannattaa miettiä niin, että se tuntuu itselle hyvältä”, Mäntylä sanoo.

Yleisin heittotyyli on heittää kalikkaa kämmenpuoli ylöspäin. Sitten on rystypuolen heitto, jota sanotaan myös prätkä- tai mopoheitoksi. Liike muistuttaa mopon kaasuttamista.

”Jos haluat osua tähän edessä olevaan kalikkaan, mutta et sen takana olevaan, niin mopoheitto pysähtyy helpommin”, Mäntylä opastaa.

Jos taas on tarpeen kaataa kahden muun palikan välissä oleva kapula, tehdään niin kutsuttu puikulaheitto, jossa heitettävä kapula on pystysuunnassa.

Kaatuneet keilat nostetaan paikoilleen heiton jälkeen. Joskus palikka voi jäädä nojalleen toisiin palikoihin, silloin sitä ei lasketa kaatuneeksi. Välillä käy niinkin, että kaatunut keila vierii aikansa ja jää lopulta pystyyn.

Mäntylälle kävi kerran niin ratkaisevassa paikassa duppelikisassa eli kilpailussa, jossa on kahden hengen joukkueet.

”Meillä oli kaksi ohiheittoa alla, oli erän katko ja palikka tosi kaukana. Kaverini heitti ja osui ihan täydellisesti. Me tuuletimme, että jes pääsimme finaaliin. Kun katsoimme takaisin kentälle, niin kalikka oli vierinyt kaksi metriä ja noussut pystyyn.

Varma finaalipaikka vaihtui kolmanteen viivaan eli nollille putoamiseen. Mutta juuri tässä on mölkkypelin sykähdyttävin anti.

”Aina kun pelaa, tapahtuu jotain ihmeellistä ja odottamatonta, ja se herättää tunteita”, Mäntylä kuvailee.

Taktiikalla on pelissä iso rooli. Aloittelija ei yleensä laske peliä, vaan keskittyy vain tähtäämään isoihin numeroihin. Silloin saattaa kuitenkin pelata vastustajan pussiin.

”Jos esimerkiksi heittää kaksi keilaa nurin ja saa kaksi pistettä, niin iso numero voi jäädä avoimeksi seuraavalle. Silloin yleensä tehdään niin kutsuttu poistoheitto eli heitetään niin kovaa, että iso numero lentää pitkälle muiden ulottumattomiin”, Mäntylä antaa esimerkin.

 ”Me ollaan yhtä isoa mölkkyperhettä, aina kun tavataan, niin halataan.”

Pelipaita kertoo, että Jukka Mäntylä ja Reet Kolkkanen kuuluvat Helsingin mölkkyseuraan.

Ylijäämäpalikoiden matka on vienyt ensin suomalaisten rakastamaksi mökkipeliksi ja siitä Pariisin puistoihin ja ympäri Eurooppaa.

Amerikassa peliä pelataan etenkin Chicagon lähettyvillä ja Australiassa mölkky tunnetaan nimellä finska. Japanissakin pelistä on innostuttu.

”Mölkkyjä viedään Ranskaan isoja määriä, siellä osa on vaihtanut petankista mölkkyyn tai pelaa molempia. Sopivia kenttiäkin on siellä paljon, osasta ravintoloista saa mölkkysetit lainaksi kentälle”, Mäntylä kertoo.

Jos mölkkyä viedään maailmalle, niin on mölkkykin vastavuoroisesti vienyt pelaajia ulkomaille. Ei ole sattumaa, että lomareissut ajoitetaan kansainvälisten mölkkykilpailujen tai -kaupunkien lähistölle.

Kolkkanen on matkannut peleissä muun muassa Saksassa, Tšekeissä ja Virossa.

”Me ollaan yhtä isoa mölkkyperhettä, aina kun tavataan, niin halataan.”

 ”On ollut tapauksia, jotka ovat eläneet vain mölkylle, ja perhe-elämä on jäänyt.”

Mölkky kuulostaa kilpailulajinakin varsin hyväntuuliselta, mutta harmiton ajanviete voi sekin muuttua pakkomielteiseksi.

”On ollut tapauksia, jotka ovat eläneet vain mölkylle, ja perhe-elämä on jäänyt”, Kolkkanen toteaa.

Mäntylä vakuuttelee, että tällaisia ongelmia on ollut ennemmin mölkyn synnyinsijoilla Lahden suunnalla, mutta myöntää samaan hengenvetoon, että oli hänelläkin sellainen vähän intensiivisempi vaihe.

”Muutama vuosi sitten halusin treenata tiettyjä juttuja ja tuli heitettyä melkein joka päivä. Rouva sanoikin kirjoittavansa Mölkkylehteen artikkelin mölkkyvaimon arjesta.”

Seuraa uutisia tästä aiheesta

Luetuimmat - Urheilu