Lits, läts ja hups! Pellehypyssä hauskinta on yllätys - Urheilu | HS.fi

Osa pelleistä ponnistaa, osa ei ja hyppy hajoaa ilmassa. Temppu yllättää tekijänsäkin ja silloin pelleillä on erityisen hauskaa. Kuvassa Tohtori Kaapo Hönni (Jesperi Vara), Taneli Solmu (Jussi Polkko), Liukas Pätkä (Mika Pennanen), Henrik Höyry (Harri Silván), Werneri Wetelä (Markku Eklund) ja Hesekiel Hiippari (Janne Auvinen).

Lits, läts ja hups! Pellehypyssä hauskinta on yllätys

Ammattimaiset pellehypyt ovat vaativia temppuja, mutta silti jokainen voi vapauttaa sisäisen pellensä mökkilaiturilla. Jerobeam Salakyttä Teamin pellet antavat vinkit, miten pellenimi keksitään, temput suunnitellaan ja yleisöstä saadaan parhaat naurut.

Julkaistu: 5.7. 2:00, Päivitetty 5.7. 11:51

Harvemmin haastattelua sopiessa tulee kysyneeksi, onko pelle puhelimessa? Markku Eklund eli taiteilijanimeltään Werneri Wetelä onneksi vahvistaa, että kyllä on.

Eklund lupaa antaa niksejä, miten pellehyppyjä voi harjoittaa mökkilaiturilta ja uskoo saavansa muitakin Jerobeam Salakyttä Teamin pellejä paikalle. Sovimme tapaamisen Matinlahteen Nokkalan majakalle.

Päivä on sateinen ja harmaa, mutta pellet ovat värikkäitä ja innoissaan. Keikat ovat olleet kevään aikana vähissä, joten tilaisuus hyppiä on houkutellut mukaan useita pellejä.

Paikalla ovat Werneri Wetelän lisäksi tohtori Kaapo Hönni, Liukas Pätkä, Taneli sekä hänen tyttärensä Kaneli Solmu, Hesekiel Hiippari ja Henrik Höyry.

Pellehypyissä pellen asuihin pukeutuneet uimahyppääjät tekevät yleisöä huvittavia temppuja hyppytelineiltä. Ilmassa pyöritään ja veteen tullaan huonossa asennossa rekvisiitan kanssa.

”Yritämme hämätä yleisöä ihan viimeiseen asti, että jokainen hyppy näyttäisi siltä, että alas tullaan ihan miten sattuu. Vaikka kyllä niitä on harjoiteltu, ei me muuten voitaisi näitä jatkuvasti tehdä, Kaapo Hönniä esittävä Jesperi Vara kertoo.

Muut pellet kannustavat kovaäänisesti, kun Henrik Höyry lähtee temppuun.

Pulkka on hauska apuväline pellehyppyihin. Liukas Pätkä menee edellä, Kaapo Hönni ja Hesekiel Hiippari tulevat perästä.

Pellehyppääjillä on taustallaan monenlaista akrobaattista osaamista. Ryhmässä on entisiä freestyle-laskijoita ja stuntmiehiä. Erityisen luontevaa on siirtyminen uimahypyistä pellehyppyihin.

Esimerkiksi Vara ja Liukas Pätkä eli Mika Pennanen ovat hypänneet vuosia kilpaa uimahyppyjä.

”On todella paljon helpompaa tulla huonosti veteen kuin nilkat suorassa oikeassa asennossa pikkuspeedoissa, niin että mikään ei mene milliäkään pieleen. Nyt voin tulla veteen kuin flyygeli ja se on vielä hauskempaa”, Pennanen sanoo.

Jerobeam Salakyttä Team on kansainvälisesti tunnettu pellehyppyryhmä, joka on kiertänyt esiintymässä ympäri maailmaa. Suomessa he ovat esittäneet muun muassa pellehyppyjen SM-kisa -show’ta.

Kyseessä on suunniteltu esitys, jossa yleisö arvostelee hypyt. Voittajan titteli ei ole kovin pitkäaikainen, koska seuraava show voi olla neljän tunnin päästä edellisen päättymisestä.

Tohtori Kaapo Hönni matkalla veteen.

Yleisön antamat pisteet ovat olennainen osa pellehyppyesityksiä. Arviointi perustuu puhtaasti tunteeseen.

Yleensä aikuiset huomioivat tempun teknistä vaikeutta ja arvostavat esimerkiksi ilmassa tehtyjä voltteja, mutta lasten arviointiperusteita ei voi ennalta arvioida. Hauskinta voi olla ihan vain suora mahaplätsi tai hyppy jalat edellä ja pieraisu ilmassa.

”Tai sillä oli kengät jalassa, annan 10 pistettä”, Vara toteaa.

Yleisöt ovat aina erilaisia, mutta nauru on yhteistä, vaikka siihen saattaa sekoittua muitakin tunteita.

”Lapset nauravat ja aikuiset ovat kauhuissaan ja nauravat”, Taneli Solmuna pelleilevä Jussi Polkko toteaa.

Katso videolta vauhdikkaita pellehyppyjä

Ammattimaiset pellehypyt ovat vaativia temppuja. Vaikka ne näyttävät hurjilta ja holtittomilta, on turvallisuusasiat mietitty tarkkaan ja temput suunniteltu etukäteen.

Usein pellehyppyesityksiä tehdään uimahalleissa ja maauimaloissa, joissa tiedetään mitä vedessä on. Muualla, esimerkiksi mökillä hyppiessä, on ensisijaisen tärkeää tuntea hyppypaikka.

”Tiedä mihin hyppäät. Älä lähde tuntemattomille kallioille hyppimään”, Pennanen painottaa.

Seuraavaksi ilmoitus vanhemmille: Jos tämän artikkelin ilmestymisen jälkeen vaatekaapista tai meikkilaukusta katoaa jotakin, niin ei huolta, ne on todennäköisesti valjastettu luovuuden ja hauskuuden käyttöön.

Pellehyppyjä voi toki tehdä ilman erityistä vaatetustakin, mutta se vain on hauskempaa, kun on värikkäät ja hullunkuriset vaatteet päällä. Rooliin on myös helpompi siirtyä.

”Kun menen uimahallille, olen Harri Silván, mutta kun panen vaatteet päälle ja maskit naamaan olen Henrik Höyry aina siihen asti, että pesen maskit pois.”

Maskeeraus auttaa siirtymään roolihahmoon.

Tärkeintä vaatteiden valinnassa on se, että ne päällä on helppo uida. Paksu villapaita ei siis ole hyvä vaihtoehto.

”Mieluiten ohut vaate, joka poistaa veden helposti, niin kuin uima-asukin. Kovat kauluspaidat käyvät tai isän liian isot shortsit”, Silvan sanoo.

”Minä aloitin äiskän kesämekolla”, Eklund toteaa.

Jo vaatteet päällä veteen hyppääminen voi olla jännittävä kokemus. Hesekiel Hiippari eli Janne Auvinen pitää vaatteet päällä uimista tarpeellisena kokeiluna myös ihan oikeiden hätätilanteiden varalle.

”Se on ihan hyvä taito osata, jos vaikka joskus tippuu veneestä. Kun tilanne on tuttu, ei hätäänny yhtä helposti.”

Kaikkein parhaimpia asusteitaan ei kannata jättää pellehyppääjien lähettyville. Silván muistaa tapauksen, jossa yksi pellehyppääjä unohti asunsa kotiin ja nappasi näkemänsä puvun päälle.

”Siellä sitten toinen pellehyppääjä katseli alhaalta, että jaahas, siellä on minun illanviettoasu telineillä.”

Nimi tekee pellen, siksi se kannattaa miettiä huolella. Sukunimi on mielellään sellainen, että se kertoo jotain pellen roolista. Esimerkiksi Henrik Höyryllä on kauhea vauhti päällä, Werneri Wetelä taas kulkee laahustaen.

”Nimellä tulee olla joku merkitys, ei vaan Pennanen, vaan esimerkiksi joku adjektiivi. Nimen olisi hyvä olla joko juuri sitä, mitä esität tai ihan päinvastoin”, Silván sanoo.

”Hyvä neuvo on ottaa etunimi Raamatusta ja sukunimi Aku Ankasta”, Vara toteaa.

Perinnenimiäkin pellehyppääjien piirissä on, esimerkiksi Werneri Wetelä on ollut käytössä jo 70 vuotta ja sitä on esittänyt useampi henkilö, samoin Kalle Korkkiruuvejakin on ollut useita.

Kun pellehyppääjän ura kestää riittävän kauan, on nimiä saatettu jäädyttää eli nimiä ei enää oteta käyttöön. Tällaisia nimiä ovat muun muassa Ynjevi Ylähuurteinen ja Jerobeam Salakyttä.

Liukas Pätkä eli Mika Pennanen tulee veteen. Mitä enemmän roiskeita, sen hauskempaa.

Rekvisiitta on olennainen osa pellehyppyjä. Siihen kannattaa valita sellaisia esineitä, ettei satuta itseään. Uimarenkaat, -kellukkeet ja -lelut ovat hyviä, koska ne eivät tee kipeää, jos jäävät hyppääjän alle.

”Jääkiekkomaila esimerkiksi alkaa olla jo vaarallinen, sellainen on mennyt yhdeltä pelleltä poskesta läpi”, Silván sanoo.

Perinteinen temppu on ajaa polkupyörällä järveen. Jos esine on raskas, pitää huolehtia ettei se painu pohjaan. Siksi pyörään on hyvä kiinnittää esimerkiksi mehukanistereita. Se on hyppääjän kannalta turvallisempaa ja pyöräkin on tempun jälkeen helpompi löytää vedestä.

Hyvä on myös tarkistaa etteivät vaatteet pääse kietoutumaan polkupyörän ympäri tai jää kiinni rattaisiin.

Myös pulkka on oiva rekvisiitta. Yksinkertainen ja hauska temppu menee niin, että pulkka asetetaan levyn päälle laiturille, nostetaan levyä toisesta päästä ilmaan ja pulkka pelleineen liukuu laiturilta veteen.

Oiva temppu on hypätä vedessä kelluvaan pahvilaatikkoon istualleen. Hauskaa on myös hypätä uimarenkaan läpi peppu edellä. Mutta ei missään nimessä pää edellä.

”Uimarenkaaseen ei pidä koskaan hypätä pää edellä, vaikka se olisi pieni lasten rengas. Voima on sellainen, että siinä voi niska taittua. Muutenkin pellehyppyjä tehdään hyvin harvoin pää edellä”, Silván sanoo.

Werneri Wetelä polkee veteen. Pyörään kiinnitetty mehukanisteri estää pyörän uppoamisen.

Liukuva silaus on myös helppo toteuttaa mökkiolosuhteissa. Tarvitaan vain liukuva alusta, esimerkiksi muovipressu ja saippuaa. Sitten otetaan hieman vauhtia ja liu’utaan järveen.

Vaikka laiturin liukkautta käytetään tempussa hyväksi, on se myös hieman petollinen. Pellen on syytä varoa ettei liukastu niin, että löisi päänsä laiturin reunaan.

”Hyvät kumipohjaiset kengät ja maltillinen vauhti edesauttavat ehkäisemään liukastumista. Ja kenkien on toki hyvä olla mahdollisimman värikkäät”, Pennanen sanoo.

Beibi käts-hypyssä isä tai äiti voi esimerkiksi ottaa lapsen syliin ja he voivat hypätä yhdessä. Pellehyppyihin voikin haastaa myös kaverit ja vanhemmat.

Kaksin hyppäämisessä on tärkeää pitää kunnolla kiinni aina veteen pääsyyn asti. Jos toinen irrottaa aiemmin, on vaara, että hyppääjät osuvat eri aikaan veteen ja toinen jää alle.

Usein pellehypyissä tullaan veteen jalat edellä. Tavalliseen hyppyyn hauskuutta saa vaikka se, että jäykistää itsensä ihan suoraksi ja taittaa nilkat ja kädet ylöspäin. Jäykkä Jöpökkä -hypyssä hauskaa on se, että se on kaikkea muuta kuin sulava.

Taneli ja Kaneli Solmu eli Jussi ja Pinja Polkko hyppäävät Beibi käts -hypyn.

Mahaplätsit, peppu edellä hypyt ja erilaiset pommit kuuluvat olennaisesti pellehyppyihin. Mahaplätsit tehdään yleensä niin, että ihan hypyn lopussa tuodaan kädet ja polvet vartalon eteen, jotta veden pinta rikkoutuu eikä plätsi tee niin kipeää.

Usein ääni ja roiskeiden määrä kertovat onnistuneesta hypystä. Pommeilla on myös mahdollista kastella yleisö.

”Se että vettä roiskuu paljon on hauskaa. Jos menet suikkana veteen, niin eihän sitä kukaan edes huomaa”, Vara toteaa.

Takapuoli edellä hypättäessä taas voidaan saada aikaan erityisen komea ääni, kun takapuoli ja takareidet osuvat veteen.

Tätä tiettyä hyppyä pellet kutsuvat saksalaiseksi, koska kyseinen uimahyppytyyli on Saksassa kovin suosittu. Jerobeam Salakyttä Team on esiintynytkin arschbomben MM-kisojen yhteydessä.

”Siellä ne tekevät näitä kympistä. Paikalla on ihan oikeat tuomarit, jotka arvioivat kenellä on näyttävin hyppy ja paras pamaus.”

Uimahyppyjä edeltää usen jonkinlainen juoni. ”Hei nyt tarvitaan jatkopalaa” Liukas Pätkä huhuilee.

Yllätyksellisyys tekee tempusta hauskan ja usein hyppyihin kuuluu jonkinlainen juoni. Kun kehittää pellehyppyä, kannattaa miettiä, miten huijaisi yleisöä.

”Yllätyksen komiikka toimii pellehypyissä parhaiten. Odotat, että tapahtuu tätä, mutta tapahtuukin jotain aivan muuta. Esimerkiksi niin, että ilmoitat kaikille, että nyt tulee maailman korkein voltti. Lähdet valmistelemaan sitä, kun polvet pettävät alta ja tiputkin alas”, Silván kuvailee.

Pellehypyt voivat joskus sattua, ihon punoitus ja pienet mustelmat oikeastaan kuuluvat asiaan. Mutta epäonnistua ne eivät voi, koska mokat ja suunnitellut hypyt näyttävät yleisölle ihan samalta.

Ja silloin kun kaikki ei mene ihan suunnitellusti, tekijätkin saavat osansa yllätyksen komiikasta.

”Pellehyppy ei voi mennä pieleen, mutta pelleillä on hauskinta, kun temppu menee pieleen”, Silván toteaa.

Jerobeam Salakyttä Team on pellehyppyryhmä, jossa ”samalla tavalla päästään vinksahtaneet” ovat löytäneet toisensa.

Molskis! Huima kuvakooste Jerobeam Salakytän pellehyppyryhmän harjoituksista Helsingin uimastadionilla – katso videolta, miltä pellehypyt näyttävät veden alta

pellehyppy|Kun muut nauroivat, Jerobeam Salakyttä liikuttui

Extreme-temppuja tekevä Markku Eklund elää muiden ihmisten mielestä omituisesti

HS 50 vuotta sitten perjantaina 6.6.1969|Nuijamaalla odotetaan rajapuomin aukeamista

Luetuimmat - Urheilu