Arthur Ashe teki Wimbledonin historiaa 45 vuotta sitten: kitkerät riidat ja oikeustaistelut edelsivät huimaa loppuottelua Jimmy Connorsia vastaan - Urheilu | HS.fi
Urheilu|Tennis

Arthur Ashe teki Wimbledonin historiaa 45 vuotta sitten: kitkerät riidat ja oikeustaistelut edelsivät huimaa loppuottelua Jimmy Connorsia vastaan

Arthur Ashesta tuli ensimmäinen afroamerikkalainen Wimbledonin miesten voittaja, kun lyömättömänä pidetty Jimmy Connors joutui taipumaan ikonisessa Wimbledon-finaalissa 45 vuotta sitten.

Arthur Ashe loisti Wimbledonin loppuottelussa Jimmy Connorsia vastaan heinäkuussa 1975.

Julkaistu: 9.7. 11:51, Päivitetty 9.7. 13:56

Wimbledonin tennisturnauksessa olisi menossa kutkuttava välierävaihe, jos koronavirus olisi jäänyt tulematta.

Tennismaailma on tottunut kääntämään katseensa Wimbledonin nurmikentille kesä-heinäkuun vaihteessa. Niin tehtiin myös 45 vuotta sitten 1975.

Asetelma loppuotteluun oli herkullinen. Haastajaksi asettui kokenut Arthur Ashe, vain muutamaa päivää vaille 32-vuotias, ja vastaan tuli lähes lyömätön kukonpoika Jimmy Connors, 22. Mestaruuden puolustaja edelliseltä kesältä.

Finaaliin kätkeytyi paljon muutakin kuin nuoruus vastaan kokemus.

On palattava vuoteen 1974, että ymmärtää 1975 loppuottelun merkityksen.

Arthur Ashe ja Jimmy Connors kättelivät Wimbledonin finaalissa 1975.

Connors nousi parikymppisenä raketin lailla tennistaivaalle ja alkoi jyrätä kaikki tieltään. Hän ei säälinyt ketään, eikä kukaan tahtonut pysyä kyydissä Connorsin moukaroidessa lähes kierteettömiä mutta erittäin raskaita lyöntejä kenttään.

Vuoden 1974 tenniskausi alkoi Australiassa joulukuun puolella 1973. Connors voitti Melbournessa kauden ensimmäisen grand slam -turnauksen. Ennusmerkit huippuvuodelle näyttivät hyviltä.

Massakentillä Connors viihtyi huonosti, mutta hän olisi ollut ykkössuosikki voittamaan myös Ranskan avoimet.

Roland Garrosin ja Italian avointen järjestäjät löivät stopin Connorsille, naisten australialaiselle tähdelle Evonne Goolagongille ja muutamalle kymmenelle muulle ammattispelaajalle. Ranska ja Italia kielsivät World Team Tennis (WTT) -tapahtumissa pelaavia osallistumasta turnauksiinsa.

Kielto koski ATP:n (Association Tennis Professionals) silloisesta 145 jäsenestä 31:tä.

WTT perustettiin 1974 vahvan tennisvaikuttajan ja huippupelaajan Billie-Jean Kingin johdolla. Joukkueina pelattavat tapahtumat toivat rahaa ja julkisuutta Yhdysvalloissa. Kentät maalattiin värilohkoilla ilman perinteisiä linjoja. Pisteet laskettiin ykkösestä eteenpäin vastoin tenniksen perinteistä pistelaskua. Paljon muitakin erikoisuuksia mahtui mukaan.

Jännitteet alkoivat kasvaa. WTT haastoi kymmenestä miljoonasta dollarista Ranskan ja Italian turnausjärjestäjät oikeuteen pelaajiensa osallistumisen kieltämisestä.

Vuoden 1974 kesäkuussa Arthur Ashe valittiin vain reilua vuotta aikaisemmin perustetun ammattipelaajien etujärjestön ATP:n (Association Tennis Professionals) puheenjohtajaksi. Vastakkainasettelua lisäsi, ettei Connors liittynyt ATP:n jäseneksi.

Ashe arvosteli melkein ensi töikseen Connorsia rahanahneudesta ja pelaamisesta WTT-tapahtumissa hyläten USA:n Davis Cup -maajoukkueen. Epäisänmaallisuudestakin Ashe puhui. Hän itse pelasi kymmenenä vuonna Davis Cupia, joka oli silloin ja yhä edelleen miesten arvostetuin ja vanhin maiden välinen joukkueturnaus.

Arthur Ashe ja Wimbledonin mestaruuspokaali.

Connors saattoi menettää aidon grand slamin, kun Ranskan avoimiin tuli kielto. Saman vuoden Wimbledonin ja US Openin loppuotteluissa Connors murskasi ikääntyvän Ken Rosewallin, 39. Lontoossa luvut kirjoitettiin 6–1, 6–1, 6–4 ja New Yorkissa 6–1, 6–0, 6–1.

Wimbledoniin 1975 Connors tuli ykköseksi sijoitettuna. Edeltävänä vuonna hän takoi ennätyksellisen saldon: 15 turnausvoittoa ja 95 voitettua kaksinpeliä ja vain neljä tappiota.

Kaksi päivää ennen turnauksen alkua englantilaiset lehdet kirkuivat isoin otsikoin: Connors haastaa Ashen oikeuteen.

Edellisen vuoden tapahtumat olivat edelleen vireillä ja Connorsin manageri laati kaksi oikeuskannetta väittäen Ashen kommenttien aiheuttaneen viiden miljoonan vahingot päämiehelleen.

Kaikkein vähiten tätä Ashe kaipasi juuri Wimbledonin kynnyksellä.

Arthur Ashe oli tyylikäs pelaaja.

Kentällä Connorsin tahti jatkui entisellään. Wimbledoniin mennessä hän paketoi kuusi ATP-turnausta salkkuunsa. Ashe ei jäänyt seuraamaan toimettomana vierestä, vaan hankkiutui niin hyvään kuntoon kuin 31-vuotias voisi päästä.

Matkallaan finaaliin Connors ei menettänyt erääkään, Ashe peräti viisi ja vielä välieräkin venyi viisieräiseksi. Connorsin suosikkiasema vankistui entisestään.

Ashe oli kuitenkin päättänyt pysäyttää nuoren komeetan. Ashe rakensi läheistensä kanssa taktiikan, jossa pehmeät lyönnit piinaisivat Connorsin kämmenpuolta. Lisäksi Ashe nosteli häpeämättömän usein koholyöntejä sotkeakseen pelirytmiä.

Taktiikka toimi. Kaksi ensimmäistä erää menivät Ashelle 6–1 ja 6–1.

Kolmannessa Connors pääsi vähän rytmiin. Hän vei sen 7–5 ja johti neljättä vielä 3–0 ja pääsi yhden pisteen päähän 4–1-johdosta, kunnes kaikki romahti toistuviin virheisiin ja Ashen helpolta näyttäviin sijoituksiin. Ashe vei seitsemästä viimeisestä pelistä kuusi ja voitti neljännen erän 6-4.

Yksi tennishistorian ikonisimmista loppuotteluista päättyi tyylikkään Ashen voittoon. Wimbledonissa murtui vanhoja perinteitä, kun turnaus sai ensimmäisen afroamerikkalaisen miesten mestarin. Althea Gibson teki saman naisten sarjassa jo 1957.

Urallaan Ashe voitti vain kolme grand slam -turnausta, mutta hänen nimensä elää. US Openin päästadion New Yorkissa on nimetty Arthur Ashe stadiumiksi.

Ashe kuoli vain 49-vuotiaana verensiirrossa saamaansa Aidsiin vuoden 1993 helmikuussa.

Arthur Ashe vuonna 1992. Ashe kuoli verensiirrossa saamaansa aidsiin seuraavan vuoden helmikuussa.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Urheilu