Pelkotilojen takia lopettanut uimahyppääjä Joona Puhakka: ”Jollain ura loppuu siihen, että polvi meni rikki, mulla loppui siihen, että pää meni rikki” - Urheilu | HS.fi
Urheilu|Uimahypyt

Pelkotilojen takia lopettanut uimahyppääjä Joona Puhakka: ”Jollain ura loppuu siihen, että polvi meni rikki, mulla loppui siihen, että pää meni rikki”

Joona Puhakka herkistyy kisamuistojen äärellä. Suomen Uimaliiton videolla hän kertoo, miten meinasi pyörtyä ja hyppäsikin yhden elämänsä parhaista hypyistä.

Joona Puhakka kuvattuna viime kesänä Helsingissä.

Julkaistu: 13.7. 13:01

Täydellistä suoritusta hionut uimahyppääjä lopetti, kun pelko teki kisaamisesta liian vaikeaa. Uimahyppääjä Joona Puhakka saavutti ensimmäisen arvokisamitalinsa, EM-pronssia, Mäkelänrinteen uimahallissa Helsingissä 20 vuotta sitten.

Hän oli silloin 18-vuotias. Suomen Uimaliiton videolla Puhakka muistelee kisoja ja tunteet nousevat pintaan.

”Näen nuoren kundin, joka haaveilee olympiamitalista. Urheilu-uran aikana ei ehdi jäädä miettimään, mitä on tehty, mutta harmaantuvilla hiuksilla on aikaa pysähtyä”, Puhakka tunnelmoi.

Kotikisojen jälkeen ura jatkui nousujohteisesti. Erityisesti muutto Amerikkaan ja opiskelun ja treenaamisen limittäminen toivat kehitystä.

Puhakka oli Suomen ensimmäinen uimahyppyjen arvokilpailuvoittaja voittaessaan EM-kultaa metrin ponnahduslaudalta vuonna 2004 ja MM-mitalisti sijoittuessaan kolmanneksi metrin ponnahduslaudalla Barcelonassa vuonna 2003.

Olympialaisissa Puhakka oli parhaillaan 13. sijalla. Hän kärsi yliyrittämisestä ja uskoo paineiden tulleen siitä, että urheilu oli niin korostetussa asemassa hänen elämässä.

”Suomessa pyritään ammattimaiseen urheiluun ja se tarkoittaa, että ei saa olla turhia häiriötekijöitä. Se on negatiivinen asia pidemmän päälle, koska paineet kasvavat yltiösuureksi.”

Jälkikäteen Puhakka miettii, että toisenlaisiakin ratkaisuja olisi uralla voinut tehdä. Ateenan olympialaisten jälkeen valmentaja ehdotti lomaa, mutta urheilija ei sitä halunnut.

Puhakka oli elämänsä kunnossa joulukuussa, mutta liika keskittyminen suorituksiin sai mielen kierroksille.

”Aloin miettiä niin pieniä osia hypyssä, että kokonaisuuden ymmärrys katosi ja siitä alkoi henkinen alamäki, rupesin pelkäämään uimahyppyjä. Jollain ura loppuu siihen, että polvi meni rikki, mulla loppui siihen, että pää meni rikki.”

Uimahyppääjä tavallaan lopetti vuonna 2006, koska pelkotila oli niin vahva. Ura kuitenkin jatkui ”vanhoilla höyryillä” ja päättyi varsinaisesti vasta Pekingin olympialaisiin.

Pekingistä Puhakka muistaa, kuinka häntä pelotti laudan päällä. Mielessään hän jo näki, kuinka hän pelosta pökertyneenä tipahtaa laudalta olympiayleisön edessä.

”Nolointa olisi pyörtyä ja pudota veteen. Ajattelin, että hyppään äkkiä ettei niin pääse tapahtumaan. Se oli yksi elämäni parhaista hypyistä.”

Kisauran päättämisestä on kulunut 12 vuotta ja entinen uimahyppääjä elää perhe- ja yrittäjäelämää. Viimeisin kerta laudalla oli, kun Puhakka halusi näyttää lapsilleen, kun hän hyppää kymmenestä metristä.

Varmuuden vuoksi hän hyppäsi jalat edellä ettei sattuisi mitään, mutta ilman kipua hän ei selvinnyt.

”Jalat lipesivät veden alla ja nivusiin sattui. Haukoin happea enkä meinannut päästä uimaan pois altaasta. Tajusin, että viimeksi olen hypännyt kympistä jalat edellä vuonna 1993, että ehkä olisi ollut varmempaa hypätä puolitoista volttia ja tulla pää edellä alas.”

Uimahyppääjä Joona Puhakan 15 vuoden harjoittelu musertui kertalaakista, kun rimakauhu iski – ”Kyse oli hyvin vakavasta psyykkisestä sairaudesta”

Uiminen|Tältä näyttää iskeytyä veteen 53 kilometrin tuntivauhdilla – Valmentaja kertoo, mistä tiedät olevasi valmis kymmenen metrin uimahyppyyn

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Urheilu