Hiihtäjä Laura Monosta kaivelee, että ”sikahauska” harjoitusmuoto Nuuksiossa on jäänyt tänä kesänä hyödyntämättä - Urheilu | HS.fi
Urheilu|Espoo

Hiihtäjä Laura Monosta kaivelee, että ”sikahauska” harjoitusmuoto Nuuksiossa on jäänyt tänä kesänä hyödyntämättä

Ensi talven MM-kisojen raastavat nousut olivat yksi tekijä, joka kannusti Monosta jatkamaan uraansa.

Laura Mononen toivoo, että saisi tulevissa kilpailuissa itsestään kaiken irti entistä paremmin.

Julkaistu: 16.7. 11:40, Päivitetty 16.7. 12:14

Suomen hiihtomaajoukkueen vanhin urheilija Laura Mononen, 35, kertoo harjoituskautensa sujuneen koronaepidemian varjossa oikein hyvin kohti epätietoisuuden sävyttämää kilpailukautta.

Yksi asia espoolaista Monosta kuitenkin vähän kaivelee.

Jo vuosia sitten Mononen kertoi tehneensä kesän helteillä harjoituksia, jotka muistuttivat sittemmin paljon tunnetummaksi tullutta kestävyyslajia swimrunia.

Mononen asuu lähellä Nuuksion hienoja maastoja. Siellä hän on juossut aikaisempina vuosina muutaman tunnin lenkkejä vaihtelevia polkuja pitkin. Kun vastaan on tullut lampi, hän on uinut sen yli juoksukamppeissa, ja toisella puolella juoksu on jatkunut kohti seuraavaa lampea.

Tänä kesänä Mononen ei ole vielä päässyt tämän harjoitusmuodon pariin, vaikka juhannuksen jälkeen siihen olisi ollut suotuisa hellejakso.

”Oikein harmittaa, miksi se jäi niiltä viikoilta, koska se on ihan sikahauskaa. Siitä swimrunistahan on tullut oikein hittilaji. Nuuksiohan on aivan älyttömän hyvä paikka siihen”, Mononen sanoo ja myöntää, että kilpaileminenkin lajissa voisi kiinnostaa.

”Miksi ei, kunhan opettelisi vain kunnolla uimaan. Nehän ovat hauskoja kisoja hienoilla reiteillä.”

Mononen tuntee swimrunia myös sitä kautta, että hänen puolisonsa, entinen hiihdon SM-viestivoittaja Janne Mononen on kilpaillut lajissa ja muun muassa voittanut Suomenlahden rannikolla parikilpailuna käydyn Porkkala Swimrunin.

Viime talven kilpailukausi katkesi koronaviruksen takia ennen aikojaan. Sen jälkeen Mononen on pysytellyt tiiviisti kotimaisemissa yhtä poikkeusta lukuun ottamatta.

Hän kävi parin päivän reissulla ajamassa maantiepyörällä miehensä ja kavereittensa kanssa Turun saariston rengastien.

Pyöräily, myös maastossa, kuuluu Monosen kesäkauden peruskestävyysharjoitteluun.

”Tässähän on ihan älyttömän hyviä reittejä ja pääsee nopeasti vaikka Vihtiin. Pyöräily on hyvä harjoitusmuoto, kun sattuu hyvä keli, tai jos on joku porukka lähdössä. ”

Keväällä Mononen mietti uran jatkamista. Edessä oleva kolmen peräkkäisen arvokisatalven putki houkutteli jatkamaan.

”Ne arvokisat innostavat. Toivottavasti ne pystytään järjestämään. Lähden siitä, että ura jatkuu kaksi seuraavaa kautta. En ole enää hirveän nuori, ja ura voi jatkua myös vuosi kerrallaan. Riippuu siitä, jääkö kehitys ihan paikalleen, miten saa pidettyä yllä motivaatiota ja pystyykö kehittymään. Sehän on tärkeintä”, Mononen sanoo viitaten tuleviin MM-kisoihin ja olympialaisiin.

Laura Mononen ja Ristomatti Hakola ovat jo harjoitelleet Oittaan uudella rullahiihtoradalla.

Yksi jatkamiseen kannustava tekijä oli se, että ensi talven MM-laduilla Saksan Oberstdorfissa on pitkään aikaan raastavimmat nousut arvokisojen mittarilla.

Pisimmän nousun korkeusero on noin 80 metriä, ja sen kiipeämiseen kuluu aikaa yli kolme minuuttia. Sen rinnalla kalpenee muun muassa Falunin kohuttu Murhaajamäki, jonka korkeusero on 65 metriä.

Tällaiset vaativat nousut ovat kevytrakenteisen ja kovan luokan hapenottokyvyn omaavan Monosen vahvuus.

”Täytyy vain yrittää niitä osa-alueita pitää yllä ja vahvistaa, koska ne ovat olleet minulle ase muita vastaan. Sikäli on ihan mielenkiintoista.”

Maajoukkueen uusi päävalmentaja Teemu Pasanen on toiminut yli kymmenen vuotta Monosen henkilökohtaisena valmentajana.

Mononen uskoo, että Pasasen muuttunut toimenkuva kokonaisvastuineen ei vaikuta kaksikon valmennusyhteistyöhön.

”En koe, että se olisi mikään ongelma”, sanoo Mononen, jonka uran kohokohtiin kuuluu viestin MM-pronssi Lahden kotikisoista vuonna 2017.

Ristomatti Hakola piti itselleen hyvänä asiana, että kilpailukausi katkesi kesken koronaviruksen takia. ”Aloin olla niin hajalla, että oli hyvä ottaa vähän helppoa, ja pääsi uuteen kauteen tuoreena. Olin kerännyt kymmenen vuotta kuormaa.”

Ristomatti Hakola kiipesi kuukauden aikana 70-80 kertaa rullasuksilla Vuokatinvaaralle

Toinen pääkaupunkiseudun maajoukkuehiihtäjä, Kauniaisissa asuva Ristomatti Hakola on noudattanut korona-aikana päinvastaista linjaa kuin lähes täysin Espoossa viihtynyt Laura Mononen.

Hakola laskee olleensa kolmen viime kuukauden aikana noin viikon kotona.

Kesken jääneen kilpailukauden jälkeen Hakola harjoitteli kevätlumilla Kuusamon Rukalla. Sitä seurasi puolentoista kuukauden jakso liikunta-aliupseerin töissä Porin prikaatissa Kankaanpäässä, josta Hakola on kotoisin.

Alkukesän aikana Hakola, 29, harjoitteli kuukauden yhteen menoon Sotkamon Vuokatissa. Siellä treenikaverina oli muun muassa juniorisarjoista tuttu saman ikäinen maajoukkuekollega Perttu Hyvärinen.

Hakola laskee kiivenneensä Vuokatinvaaran 1,6 km:n nousun (korkeusero 130 metriä) kuukauden aikana rullasuksilla 70–80 kertaa, pääasiassa vapaalla. Yksi nousu kestää 6–8 minuuttia, ja alas tultiin autokyydillä.

Usein kuskin roolissa oli maajoukkuevalmentaja Mikko Virtanen, joka nousussa ajoi rinnalla jakaen Hakolalle ja Hyväriselle tekniikkapalautetta.

”Olen painottanut sitä nousua. Jos sitten jaksaisi hiihtää kisoissakin nousuja, kun hiihtää Vuokatinvaaraa. Katsotaan, alkavatko jalat kestää vapaalla ylämäkeen”, Hakola sanoo.

Arvokisoissa ja maailmancupissa Hakolan parhaat saavutukset ovat tulleet sprinteissä, mutta terveysongelmien takia rikkonaisella viime kaudella suhteellisesti parhaiten hän menestyi normaalimatkoilta, joilla paras sijoitus (11:s) tuli yllättäen vapaan yhteislähtökilpailussa.

”Viime kaudella jalat alkoivat jo kestää. Jos se siitä vielä kehittyy, haluaisin hiihtää vapaallakin kovaa.”

Hakola aikoo palata Vuokattiin jo viikkoa ennen heinäkuun lopussa alkavaa kauden ensimmäistä maajoukkueleiriä, jonka ohjelmaan kuuluvat myös rullahiihdon SM-kisat.

Hakola myöntää viihtyvänsä Vuokatin urheiluopistolla paljon paremmin kuin joskus takavuosina.

”Nykyään rakastan Vuokattia. Siellä treenaaminen on niin helppoa. Kaikki löytyy läheltä, ja pääsee valmiiseen ruokapöytään. Kun on siellä kuukauden, ei osaa laittaa enää kotona ruokaa. Nyt meni kolme päivää, ennen kuin ruoanlaitosta tuli mitään”, Hakola velmuilee.

Hiihto|Espoon Oittaalle valmistui uusi rullahiihtorata huippuluokan päällysteestä: ”Perusidea on se, että asfaltti on tehty talvea varten”

Hiihto|Päävalmentaja Teemu Pasanen, 45, on myös koodaaja, joka kehitti sovelluksen, josta on hyötyä kaikille treenaajille

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Urheilu