Uran viimeinen haave - Urheilu | HS.fi

Kahdentoista muualla vietetyn vuoden jälkeen Rafinha palasi takaisin Ouluun, josta hänen uusi elämänsä Euroopassa käynnistyi alkuvuonna 2005.­

Uran viimeinen haave

Päätös lähteä Suomeen on antanut Rafael Scapini de Almeidalle perheen, uuden kotimaan ja mahdollisuuden tehdä rakkaasta lajista ammatti. Nyt nelinkertainen jalkapallon Suomen mestari Rafinha haluaisi vielä pelaajauransa loppusuoralla auttaa AC Oulun mukaan liigaan.


17.10. 2:00 | Päivitetty 17.10. 13:07

Ihmiselämässä tulee eteen hetkiä, jolloin tehdyt päätökset ohjaavat koko loppuelämän suunnan.

Rafael Scapini de Almeidalla tuollainen hetki oli alkuvuonna 2005. Hänelle oli Suomessa pitkään pelanneen Luiz Antônion avulla järjestynyt mahdollisuus lähteä kokeilemaan onneaan kauas pohjoiseen Eurooppaan, jossa kansainvälisesti tuntematon suomalaisjoukkue nimeltään AC Oulu tarjosi testisopimusta.

Toisaalta hänellä oli kotikaupungissaan Brasilian Campinasissa vakituinen työpaikka. Jos hän haluaisi jälleen testata rahkeitaan jalkapalloilijana, siitä olisi luovuttava. Takaraivossa kolkutti yhä edellinen epäonnistunut yritys.

Hän päätti silti yrittää. Vielä kerran.

Nyt on kulunut puolitoista vuosikymmentä ja tuntemattomasta 22-vuotiaasta amatöörihyökkääjästä on tullut 38-vuotias ammattilaispuolustaja ja yksi suomalaisen jalkapallon kaikkien aikojen ulkomaalaisvahvistuksista. Koko nimensä sijaan hänet tunnetaan paremmin taiteilijanimellä Rafinha.

Rafinhan taival ammattilaisena alkoi AC Oulusta, ja näillä näkymin se myös päättyy sinne. Menestyksekkään uran loppusuoralla motivoi vielä yksi tavoite: joukkueen nostaminen viimein takaisin Veikkausliigaan.

”Liigassa pelaaminen ei ole minulle itselleni enää se iso juttu, sillä olen pelannut ja voittanutkin siellä jo paljon. Haluan kuitenkin auttaa seuraa nousemaan. Paljon töitä on tehty sen eteen, että Oulu pelaisi liigassa.”

 ”Kun vuoden jälkeen palasin lomalle kotiin, mietin pitkään, menenkö vielä toiseksi vuodeksi pelaamaan vai jäänkö Brasiliaan.”

Rafinha (kesk.) taisteli elokuussa 2005 Ykkösessä Oulun paikallispelissä pallosta OLS:n tähtipelaajan Mika Nurmelan (oik.) kanssa. Entisen kilpakumppanin poika Anselmi Nurmela on nyt Rafinhan kanssa AC Oulun avainpelaajia.­

Rafinha saapui Ouluun ensimmäistä kertaa maaliskuussa 2005, eikä häneltä mennyt kauan vakuuttaa uuden joukkueensa valmennusjohto kyvyistään. Uusi kotimaa teki kuitenkin vaikutuksen paljon myöhemmin.

”Oli pieni šokki, kun Oulussa oli yhä maa kokonaan lumen peitossa ja joinain päivinä pakkasta oli yli 20 astetta. Myös kulttuuriin ja ruokaan kesti tottua”, Rafinha muistelee.

”Ensimmäisenä vuonna minulla oli koti-ikävä. Kun vuoden jälkeen palasin lomalle kotiin, mietin pitkään, menenkö vielä toiseksi vuodeksi pelaamaan vai jäänkö Brasiliaan.”

Toinen vuosi oli jo helpompi ja seuraava taas helpompi. Viidestätoista viime vuodesta Rafinha on viettänyt Suomessa kymmenen.

Muuttaessaan Rafinha ei puhunut edes englantia. Sen perusteiden oppimiseen meni joitain kuukausia, suomen kielen sisäistämiseen runsaat neljä vuotta.

Rafinha tapasi tulevan vaimonsa Main pian Ouluun muuttamisen jälkeen. Perheen perustaminenkin auttoi kielen oppimisessa.

”Vuonna 2009 yritin jo puhua vähän suomea, ja sen jälkeen se on sujunut hiljalleen paremmin ja paremmin. Poikani syntyi tuolloin, ja hänenkin kanssaan puhuessani olen oppinut lisää.”

Nyt parilla on kaksi lasta, 11-vuotias Matheus ja kaksi vuotta nuorempi Lia. Suomi ja Oulu tuntuvat kodilta, mutta Suomeen juurtumisesta huolimatta myös Brasiliassa on yhä ystäviä ja perhettä. Heitä Rafinha on käynyt katsomassa vuosittain joulun aikoihin.

”Tänä vuonna saattaa koronaviruksen takia olla ensimmäinen kerta, etten pääse käymään”, hän harmittelee.

 ”Rakastin aikaani HJK:ssa.”

Oulusta Rafinha nousi ylöspäin kotimaisen jalkapallon portaita, ensin Tampere Unitediin ja sieltä kaudeksi 2010 HJK:hon. Ensimmäistä ajanjaksoaan Helsingissä Rafinha muistelee erityisellä lämmöllä.

Urheilullisesti HJK:lla oli tuolloin koossa oli erittäin laadukas joukkue, joka kykeni kaatamaan kotikentällään jopa saksalaisen Schalken kaltaisen suurseuran. Viheriöllä homma luisti, ja lisäksi kemiat toimivat erinomaisesti kentän ulkopuolellakin.

”Rakastin aikaani HJK:ssa. Erityisesti vuosina 2010 ja 2011 meillä oli hyvä joukkue ja hyviä ihmisiä, kuten Teemu Pukki, Alex Ring, Berat Sadik ja Erfan Zeneli. Meillä oli tosi hauskaa yhdessä.”

Suomalaistunutta puolustajaa haviteltiin ensimmäisellä HJK-jaksollaan ja Mixu Paatelaisen aikakaudella myös Huuhkajiin. Suomen kansalaisuuden hakemiseen vaadittavasta asumisajasta puuttui vielä muutama kuukausi, kun esiin nousi tilaisuus siirtyä Belgian liigan Gentiin.

”Oli vähän haikea fiilis jättää niin hyvä joukkue, kaikin puolin paras, missä olen Suomessa pelannut”, Rafinha kertoo.

”Olin kuitenkin jo 29-vuotias ja tiesin, että jos siirto isompaan sarjaan ei tapahdu nyt, se tuskin tapahtuu milloinkaan. Maajoukkue ei muutenkaan ollut ikinä haaveeni.”

Nykyään Rafinha saisi halutessaan Suomen passin, mutta hän ei ole kokenut sitä enää kovinkaan välttämättömäksi.

”Olen tällaisissa asioissa aika laiska, eikä sille ole ollut tarvettakaan”, hän sanoo ja naurahtaa.

 ”Ajattelin, että voi vitsi, pääsimme Mestarien liigaan, mutta saanko enää peliminuutteja ollenkaan.”

Belgiassa Rafinha sai viiden kauden ajan pelata uransa kovatasoisinta jalkapalloa.

”Oli hienoa päästä testaamaan, kuinka itse pärjää, ja pelata joka viikko täysillä stadioneilla.”

Keväällä 2015 Gent voitti 115-vuotisen seurahistoriansa ensimmäisen Belgian mestaruuden. Mestaruudesta palkinnoksi irtosi myös paikka Mestarien liigan lohkovaiheessa.

Aivan suurimpien jättien kohtaamista ei tapahtunut, sillä samaan lohkoon arvottiin Pietarin Zenit, Valencia ja Lyon. Joka tapauksessa kyse oli seurahistorian suurimmista peleistä ja niitä varten joukkuetta vahvistettiin lähes yhdeksällä miljoonalla eurolla.

”Ajattelin, että voi vitsi, pääsimme Mestarien liigaan, mutta saanko enää peliminuutteja ollenkaan. Onneksi minulla oli kuitenkin aiemmilta kausilta hyvä asema joukkueessa ja valmentajan silmissä”, Rafinha muistelee.

Tasavahvassa lohkossa Gent oli ennakkoarvioissa selvästi altavastaaja, ja ensimmäisistä kolmesta ottelusta se sai kerättyä vain yhden pisteen. Jälkimmäisissä otteluissa tuuli kuitenkin kääntyi, ja kolme peräkkäistä voittoa tarkoitti sensaatiomaista jatkopaikkaa. Ensimmäisellä pudotuspelikierroksella saksalainen Wolfsburg osoittautui viimein liian kovaksi vastustajaksi.

Rafinhalle kertyi ikimuistoisella eurokaudella kolme ottelua avauskokoonpanossa, ja kolmesti hän saapui kentälle loppuhetkillä vaihdosta.

 ”Mutta sellaista jalkapallo on, ei jokainen kausi voi aina mennä niin hyvin.”

Rafinha pääsi kauden 2017 päätteeksi nostamaan HJK:n kapteenina Veikkausliigan mestaruuspatsasta. Sama toistui seuraavana syksynä.­

Sopimus Gentin kanssa päättyi kesällä 2016, ja Rafinhasta tuli yksi HJK:n nimekkäistä paluumuuttajista.

”HJK on ollut todella iso osa uraani ja elämääni ja auttanut minua eteenpäin. Siksi oli kivaa mennä takaisin.”

Paluukaudella kaulaan ripustettiin vielä hopeamitali, mutta kahden seuraavan kauden aikana ”Klubille” ei enää ollut Suomessa pysäyttäjää. Keväällä 2017 Rafinha sai käteensä kapteenin nauhan, ja näytöstyyliin voitettujen mestaruuksien jälkeen hän pääsi nostamaan kapteenina Veikkausliigan mestaruuspokaalia.

Yhteisen taipaleen lopetuksesta jäi kuitenkin ikävä sivumaku, sillä kaudesta 2019 tuli yksi HJK:n lähihistorian heikoimmista. Päävalmentaja Mika Lehkosuo sai potkut kesken kauden, eikä korvaajaksi saapunut Toni Koskela pystynyt kääntämään pahasti vääristynyttä kurssia. Lopulta HJK putosi pois sekä mitalisijoilta että tämän kesän europeleistä.

”Joukkueeseen tuli paljon muutosta, ja seura halusi panostaa omiin pelaajiin. Homma ei vain missään vaiheessa oikein lähtenyt käyntiin.”

Rafinhallakin oli rikkonainen kausi, ja hän joutui jatkuvasti vaihtamaan pelipaikkaa.

”Yhdessä viimeisistä otteluista Lahtea vastaan aloitin oikeana linkkinä, siirryin loukkaantumisen takia jo ennen taukoa keskikentän keskustaan ja jatkoajalla oikeaksi pakiksi. Mutta sellaista jalkapallo on, ei jokainen kausi voi aina mennä niin hyvin.”

 ”Perhe on nyt etusijalla, enkä näe muuttavani enää pois Oulusta vain jalkapallon takia.”

Kauden jälkeen Rafinhan sopimus HJK:n kanssa päättyi. Oli aika palata sinne, mistä kaikki oli vuosia aiemmin alkanut.

Tällä koronavirusepidemian takia hyvin poikkeuksellisella kaudella AC Oulua ei asetettu etukäteen Ykkösen vahvimpien nousijakandidaattien joukkoon. Joukkue kuitenkin aloitti kauden 14 tappiottomalla ottelulla.

Kauden lähestyessä loppuaan AC Oulu taistelee tiukasti suorasta noususta yhdessä KTP:n ja FF Jaron kanssa. Mainiosta menestyksestä Rafinha jakaa kiitosta HJK:n organisaatiosta täksi kaudeksi AC Oulun päävalmentajaksi siirtyneelle Jyrki Aholalle ja apuvalmentaja Teemu Tavikaiselle.

”Tämän ei pitänyt olla vielä se vuosi, kun nousemme. Kausi kuitenkin alkoi hyvin, ja Jykä ja Teemu ovat tehneet hyvää työtä.”

Parhaimmillaan AC Oulu vaikutti jo Ykkösen ylivoimaiselta voittajalta ja liiganousijalta. Syyskuussa joukkueelle sattui kuitenkin pienimuotoinen romahdus, kun kolmesta ottelusta irtosi yhteensä vain yksi piste.

”Kaikille joukkueille tulee matkan varrella pieniä kuoppia, ja meille ne tulivat silloin. Alkukaudella voitimme maalilla pelejä, joissa emme olleet pelillisesti paljoakaan vastustajaa parempia, mutta nyt saattoi joissain peleissä käydä päinvastoin”, päävalmentaja Ahola toteaa.

Lauantaina joukkueella on edessään kauden kolmanneksi viimeinen ottelu, kun se kohtaa Oulunkylässä Gnistanin. Ottelussa pelataan molemmille osapuolille tärkeistä pisteistä, sillä Gnistan joutuu taistelemaan AC Kajaanin kanssa tosissaan sarjapaikkansa puolesta.

”Gnistan on parantanut paljon valmentajanvaihdoksen jälkeen. Heidän pelaamisessaan on nyt selkeä logiikka. Joukkueessa on myös paljon taitoa, ja mikäli aiomme hakea sieltä pisteet, meidän tulee onnistua aika lailla täydellisesti”, Ahola arvioi.

 ”Rafi on ihmisenä tosi mahtava.”

Vaikka 38-vuotias ei ole enää nuori ammattilaisjalkapalloilijaksi, Rafinha uskoo itsellään olevan vielä pelivuosia jäljellä. Uran varrella hän on kyennyt muuntautumaan pelaajana, ja pelipaikka on vaihtunut nuoruusvuosien laitalinkistä nykyiseen keskuspuolustajan rooliin.­

Rafinha aikoo jatkaa pelaamista niin pitkään kuin nauttii lajista. Belgiassa opittujen harjoittelurutiinien ansiosta hän on 38-vuotiaana pysynyt yhä terveenä ja fyysisesti erinomaisessa kunnossa.

”Perhe on nyt etusijalla, enkä näe muuttavani enää pois Oulusta vain jalkapallon takia. Pelaamista haluan kuitenkin jatkaa mahdollisimman pitkään, kunhan terveys ja perhe sen sallivat.”

Pelillisen johtajan lisäksi Rafinhan roolina on myös jakaa matkalla keräämiään oppeja seuraavalle pelaajasukupolvelle, kuten hänen vierellään usein pelaavalle 17-vuotiaalle topparilahjakkuudelle Miika Koskelalle.

”Rafi on ihmisenä tosi mahtava. Hän tulee kaikkien kanssa toimeen ja on pidetty persoona meidän pukukopissamme. Edelleen hän on myös meidän johtavia pelillisiä hahmojamme”, päävalmentaja Ahola kertoo.

”Hän pystyy arjessa antamaan harjoituksissa pieniä vinkkejä ja peleissäkin olemaan iso apu valmennukselle. Nuoret hyötyvät hänen kokemuksestaan, jos he vain osaavat ja haluavat hyötyä.”

Rafinha kertoo nauttivansa suuresti myös lastensa pelien seuraamisesta ja kentän laidalla olemisesta. Tuolloin hänen roolinsa on kuitenkin olla kokeneen ammattijalkapalloilijan sijaan aivan tavallinen isä.

”Olen vain tavallinen vanhempi ja kuskaan lapsia joka paikkaan. On parempi antaa heille rauha olla oma itsensä – vinkkien aika voi olla joskus tulevaisuudessa.”

Rafinha on AC Oululle arvokas sekä avainpelaajana että nuorempien pelaajien roolimallina. Kokenut ammattilainen pyrkii pitämään yllä korkeaa tasoa päivittäisessä työnteossa.­

Gnistan–AC Oulu Oulunkylän liikuntapuistossa lauantaina 17.10. kello 15.

Rafinha

Koko nimi Rafael Scapini de Almeida.

Syntynyt kesäkuussa 1982 Campinasissa Brasiliassa.

Pelannut jalkapalloa ammattilaisena vuodesta 2005 lähtien AC Oulussa, Tampere Unitedissa, HJK:ssa ja KAA Gentissä.

Saavutuksina muun muassa neljä Suomen mestaruutta, kaksi Suomen cupin voittoa ja Belgian mestaruus.

Luitko jo nämä?

Osaston uusimmat

Luetuimmat - Urheilu