Mummolana Olympiastadion - Urheilu | HS.fi

Mummolana Olympiastadion

Maratonin vuoden 1924 kultamitalisti Albin Stenroos toimi pitkään Stadionin lämmittäjänä ja asui siellä perheineen. HS vei Stenroosin pojantyttären Tuula Stenroosin kierrokselle uusitulle Olympiastadionille – hänen vanhaan kotiinsa ja mummolaansa.

Tuula Stenroosin lapsuuden kodin ovi Helsingin Olympiastadionilla sijaitsi tornipihalla Urheilumuseon alaosassa. Myöhemmin ovesta pääsi pukukoppiin.­


18.10. 2:00 | Päivitetty 18.10. 22:02

Lapsuus palaa mieleen, kun Tuula Stenroos tutustuu uusittuun Helsingin Olympiastadioniin.

Stenroosin pappa, Pariisin vuoden 1924 maratonjuoksun olympiavoittaja Albin Stenroos toimi pitkään Olympiastadionin lämmittäjänä ja myös asui Stadionilla.

”Aika hämmentävää”, Tuula Stenroos, 67, vertaa elokuussa uudestaan avattua Olympiastadionia muistamaansa 1950-lukuun.

Olympiastadionin markkinointi- ja viestintäjohtaja Marju Paju on kutsunut Stenroosin tutustumiskierrokselle yhdessä HS:n kanssa.

”Kiinnostukseni Stadionia kohtaan on erityinen. Monikaan suomalainen ei ole asunut näin hienossa kulttuuriympäristössä. Tämä on aina ollut minulle suuri ylpeyden aihe”, Stenroos kertoo ennen kierrosta.

Stadion oli hänen kotinsa vuosina 1953–1957. Tuula Stenroosin vanhemmat asuivat Stadionilla vuosina 1947–1957. Tuulan vanhemmat pitivät hääjuhlansakin Stadionilla, josta he muuttivat Pohjois-Haagaan.

 ”Stadion oli oikea ympäristö olympiavoittajalle. Hiilikellari oli hänen oma valtakuntansa.”

Tuula Stenroos availi hämmästellen ovia uusitulla Olympiastadionilla. Tästä oviaukosta mentiin aikoinaan isoisä Albin Stenroosin työmaalle stadionin hiilivarastoon.­

Albin Stenroos muutti Stadionille heti samana vuonna, kun Yrjö Lindegrenin ja Toivo Jäntin piirtämä funkkisrakennus avattiin 1938. Ennen Stadionia Albin työskenteli kahdeksan vuotta lämmittäjänä hotelli Kluuvin talossa, joten hänen ammattitaitoaan arvostettiin.

”Stadion oli oikea ympäristö olympiavoittajalle. Hiilikellari oli hänen oma valtakuntansa”, Tuula Stenroos sanoo.

Kun lämmitys vaihtui kaukolämpöön, myös Albin Stenroosin työt loppuivat. Hän jäi eläkkeelle ja muutti Maunulaan 1960-luvun alussa.

Albin Stenroosin ensimmäinen vaimo ja Tuula Stenroosin mummo kuoli vuonna 1949. Tuula Stenroos ei koskaan ehtinyt nähdä häntä. Albin Stenroos meni uusiin naimisiin vuonna 1954.

”Lapsena paikan erityisarvoa ei osannut ymmärtää. Stadikka oli ihan tavallinen mummola, tosin ilman mummoa. Perheessämme on tosin aina puhuttu mammasta, ei mummosta”, Tuula Stenroos sanoo.

 ”Tulee lämmin läikähdys, kun menee ohi.”

Tuula Stenroos Stadikan edustalla.­

Tuula ja Paula Stenroos leikkimässä Olympiastadionin pihalla 1950-luvulla.­

Stadionin talonmiehenä Stenroosin tehtävänä oli lämmittää kuutta suurta hiiliuunia. Hiilen jälkeen polttoaineena käytettiin öljyä.

”Hän huolehtii päivittäin siitä, että urheilupyhättömme ei pääse natisemaan pakkasen kourissa ja että stadionin kaikki virastot ja salit ovat lämpöisiä niissä toimiville”, sanotaan vanhassa lehtijutussa, joka löytyy Tuula Stenroosin leikekirjasta.

Jutussa entistä suurjuoksijaa kuvataan hyväntuuliseksi ja leppoisaksi, mutta yksi asia harmitti häntä syvästi. Hänen arvokkain esineensä, Pariisin 1924 olympialaisten kultamitali, oli kadonnut.

Jutussa Albin arvelee ”sen menneen menojaan sodan pauhuissa, eikä siitä sen jälkeen ole kuulunut mitään”. Sodan aikana Albin Stenroos osallistui Olympiastadionin pommitusten raivaustöihin.

Jotain muistoa Pariisin kultajuoksusta kuitenkin jäi. Olympiavoittajat saivat mitalin ohella maljakon, joka on nyt Tuulalla.

”Äiti sanoi, että kyllä maljakko oli papan kainalossa, kun se tuli Pariisista kotiin. Minun äiti käski pitää huolta maljakosta”, Tuula Stenroos sanoo.

 ”Kaikki halusivat juuri silloin tulla meille kylään.”

Tuula Stenroos Urheilumuseon portailla syksyllä 2020.­

Tuula Stenroos (oik.) Urheilumuseon portailla siskonsa Paulan kanssa 1950-luvulla.­

Stadionilta hänelle on jäänyt mukavia muistoja. Eläintarhan ajoja seurattiin Olympiastadionin katsomosta, josta näki hyvin ajoteille. Eltsun ajot olivat suurta kansan hupia 1950-luvulla.

”Kaikki halusivat juuri silloin tulla meille kylään. Keikuimme yläkatsomossa, jossa oli tasanne”, Tuula Stenroos kertoo.

Stadionilla oli myös Säilän balettikoulu, jossa Tuulan sisko kävi tunneilla.

”Paula opetti sitten minua ja näytin liikkeitä papalle.”

Albin tarjosi usein poikansa tyttärille Pommacia Stadionin kahvilasta, joka oli samalla paikalla kuin nykyinenkin.

”Matka tuntui pitkältä, kun avattiin monta ovea. Tuntui juhlalliselta, kun ei tarvinnut mennä kahvilaan ulkokautta.”

Lämmittämisen ohella Albin Stenroos hoiteli myös vahtimestarin hommia.

 ”Sinun aikasi kyllä tulee.”

Albin Stenroos kiinnittää viipurilaisen Liisa Heilimon pukuun kultaisen tornimerkin. Heilimo oli Olympiastadionin tornin 100000 vierailija 21. toukokuuta 1939.­

Helsinkiin Albin Stenroos muutti seitsemänvuotiaana perheensä kanssa Vehmaalta, jossa on hänen muistokivensä. Aktiivisen kilpauransa hän lopetti 39-vuotiaana juostuaan sitä ennen peräti 25 vuotta. Seurana oli HKV, Helsingin Kisa-Veikot.

Tuula Stenroosin leikekirjasta löytyy tieto, että Albin alkoi harjoitella juoksijaksi 16-vuotiaana. Hän harjoitteli kavereidensa kanssa Kaisaniemen puistossa, mutta vasta pimeän tultua, sillä pojat eivät halunneet sivullisia todistajiksi ”hassuihin juoksuharjoituksiinsa”.

Tuula Stenroosin mukaan pappa puhui paljon Hannes Kolehmaisesta, joka oli syntynyt samana vuonna kuin Albin (1889). Kolehmainen voitti kolme olympiakultaa kestävyysjuoksussa Tukholmassa vuonna 1912 ja maratonin 1920 olympialaisissa Antwerpenissä.

Myös Stenroos oli mitaleilla jo Tukholmassa, jossa hän oli hopealla maastojuoksun joukkuekisassa ja pronssilla 10 000 metrillä. Vuoden 1920 hän jätti väliin ja päätti osallistua Pariisissa 1924 maratonille, vaikkei ollut juossut sitä 15 vuoteen.

Maratonin hän voitti ylivoimaisesti. Hopeamitalisti Italian Romea Bertini hävisi lähes kuusi minuuttia.

”Maratonjuoksu ei ole ihmisrääkkäystä, jos on sitä varten harjoitellut. Älä milloinkaan hosu juoksun alkuvaiheissa. Anna kilpatovereiden juosta ’keuhkonsa pihalle’. Sinun aikasi kyllä tulee. Vaikka olisitkin eräitä satoja metrejä kärkipäästä jäljessä”, Stenroos kertoi voittojuoksustaan.

Albin Stenroos kuoli 82-vuotiaana huhtikuussa 1971.

 ”Bruce Springsteenkin tuli keikalle kitaran kanssa tästä meidän entisestä ulko-ovesta.”

Tuula Stenroos vanhan kotiovensa ulkopuolella Olympiastadionilla.­

Talonmiehen asunto sijaitsi Tornipihan perällä nykyisen Urheilumuseon alaosassa. Asunto muutettiin jossain vaiheessa pukuhuoneiksi. Tänään samalla paikalla on iso kokoustila, ja pukukopit ovat muualla.

Kun Olympiastadionilla esiintyi maailmantähtiä, heidän pukukoppinaan oli siis Stenroosin entinen kahden huoneen ja keittiön asunto. Myös pelaajat ja muut urheilijat käyttivät samoja pukukoppeja.

Bruce Springsteenkin tuli keikalle kitaran kanssa tästä meidän entisestä ulko-ovesta”, Stenroos näyttää vanhaa, mutta uudistettua kulkureittiä.

Albin asui ennen uudelleen avioitumista toisessa huoneessa ja poika Ragnar perheineen muutaman vuoden toisessa huoneessa.

Koska tarvittiin kylmätilaa, Albin Stenroos oli rakentanut kekseliäästi asunnon yhteen nurkkaukseen lukollisen häkkikomeron. Se sijaitsi käytävällä, jonka kautta pelaajat menivät kentälle.

”Pappa oli varmaan itse keksinyt sen kylmäkellariksi. Muistini mukaan käytävä oli hieman leveämpi kuin nyt, eivätkä pelaajat törmänneet komeroon”, Tuula Stenroos nauraa.

Tunneli on yhä käytössä, vaikka urheilijoiden ja esiintyjien kulkureitit on muutettu. ”Tähän nykyiseen käytävään papan komero ei enää mahtuisi.”

Enää pelaajatunneli ei haise perunakellarilta, vaan raikkaalta ja uudelta. Portaatkin on päällystetty samalla pinnoitteella kuin juoksurata, mondolla.

Tuula Stenroosin leikekirjassa on kuva, jossa hänen isoisänsä Albin Stenroos lämmittää Olympiastadionia 1950-luvulla.­

Mitä tunteita Stadionin uudistaminen on sinussa herättänyt?

”Tulee lämmin läikähdys, kun menee ohi. Mielenkiinnolla seurasin muutostöitä, että oletteko pilanneet kaiken.”

”Runko näyttää hienolta ja ovet ovat samanlaiset kuin 1950-luvulla. Stadion on hieno. Ei ihme, että rakentaminen kesti”, Tuula Stenroos sanoo lähes viisi vuotta kestäneestä urakasta.

Oikaisu 18.10. kello 17.04: Jutussa kerrottiin virheellisesti, että Albin Stenroosin vuoden 2024 Pariisin olympialaisten kultamitali oli kadonnut. Olympialaiset järjestettiin Pariisissa vuonna 1924.

Luitko jo nämä?

Osaston uusimmat

Luetuimmat - Urheilu