Koululaisten kestävyyskunto heikkenee huolestuttavasti eikä käännettä parempaan näy: ”Se on hurjan huono trendi” - Urheilu | HS.fi

Helsingin Pukinmäenkaaren koulun oppilaat Pyry Tuominen (vas.), Eliel Shrestha, Joona Toivonen, Mazen Attia, Miro Kankaanranta, Joel Harjulehto, Jimi Sanneman ja Eemil Kippola valmistautuivat pelaamaan jääkiekkoa liikuntatunnilla tiistaina. Valtakunnallisessa Move-mittauksissa Uudenmaan koululaiset kuuluvat kovakuntoisimpiin yhdessä varsinaissuomalaisten kanssa.­

Koululaisten kestävyyskunto heikkenee

Yli 100 000:lle viides ja kahdeksasluokkalaiselle tehdyt Move-mittaukset kertovat, että koululaisten kestävyyskunto heikkenee eikä käännettä parempaan näy. ”Tämä on ikään kuin epidemiologinen fakta”, UKK-instituutin johtaja, lääkäri Tommi Vasankari sanoo.


9.12.2020 2:00 | Päivitetty 9.12.2020 16:18

Suomalaisten koululaisten kestävyyskunto heikkenee huolestuttavasti, lähes 105 000:lle viidennen ja kahdeksannen luokan oppilaalle tehdyt valtakunnalliset Move-mittaukset osoittavat.

Viidesluokkalaisten kestävyyskunto on laskenut vuodesta 2016 lähtien eli niin kauan kuin Move-mittauksia on tehty, ja nyt myös kahdeksasluokkalaisten kuntokäyrä on kääntynyt alaspäin muutaman viime vuoden noususuhdanteen jälkeen.

Movessa koululaisten kestävyyskuntoa mitataan viivajuoksulla eli niin kutsutulla piip-testillä.

Viivajuoksussa oppilas juoksee kiihtyvien äänimerkkien tahdissa 20 metrin matkaa viivalta toiselle edestakaisin niin kauan kuin jaksaa.

Ensimmäisissä mittauksissa vuonna 2016 viidesluokkalaisten piip-testin keskitulos eli mediaani oli pojilla 4,46 minuuttia ja tytöillä 4,12 minuuttia. Tänä vuonna vastaavat luvut ovat pojilla 4,19 ja tytöillä 3,44.

Toisin sanoen tyypillinen viidesluokkalainen poika pystyi aiemmin viivajuoksussa 27 sekuntia ja tyttö 28 sekuntia parempaan tulokseen kuin nyt.

 ”Kestävyyskunnon hankkiminen ja kehittäminen vaatii tossun kulutusta.”

Pukinmäenkaaren viidesluokkalaiset Pilvi Aalto, Siiri lehti ja Pyry Tuominen pelin tiimellyksessä.­

UKK-instituutin johtaja, lääkäri Tommi Vasankari pitää viidesluokkalaisten tuloksia erittäin huolestuttavina.

”Kun keskiluku tulee tuolla tavalla viiden vuoden aikana systemaattisesti alaspäin eikä käännettä parempaan näy, niin se on hurjan huono trendi”, Vasankari sanoo.

”Lähes puolen minuutin pudotus keskituloksessa on vääjäämättä osoitus isosta muutoksesta”, hän toteaa.

Muutoksen suuruuden ja merkittävyyden ymmärtää, kun ottaa huomioon, että joka vuosi Move-mittauksiin osallistuu lähes 50 000 viidesluokkalaista, eli käytännössä miltei koko 11–12-vuotiaiden ikäluokka.

Heistä yli 40 prosenttia kuuluu piip-testissä huonoiten pärjäävien ryhmään. Pojista noin 45 prosenttia pysy mukana hitaasti alkavien ja hiljalleen kiihtyvien piippausten tahdissa korkeintaan 3 minuuttia 58 sekuntia ja tytöistä runsas 40 prosenttia 3 minuuttia 15 sekuntia.

Keskitason ryhmään päästäkseen poikien pitäisi pysyä testissä mukana vähintään 3 minuuttia 59 sekuntia ja tyttöjen 3 minuuttia 16 sekuntia. Parhaan ryhmän alaraja on pojilla 6 minuuttia ja tytöillä 4 minuuttia 41 sekuntia.

Ja jos prosenttiluvut ja aikarajat eivät riitä konkretisoimaan ongelman mittakaavaa niin kannattaa muistaa tämä: nyt puhutaan runsaasta 20 000 viidesluokkalaisesta, joiden kestävyyskunto ei ole edes keskinkertaisella tasolla – ja joka vuosi heitä tulee saman verran lisää.

”Tämä on ikään kuin epidemiologinen fakta, jota ei voi enää olankohautuksella sivuuttaa”, Vasankari sanoo.

Faktan voimaa lisää se, että myös kahdeksasluokkalaisten kestävyyskuntoa kuvaava käyrä kääntyi Move-mittauksissa tänä vuonna laskuun.

Kahdeksasluokkalaisten tyttöjen tyypillinen tulos viivajuoksussa on tänä vuonna 4,26 ja poikien 5,53 minuuttia. Mediaanissa pudotusta viime vuodesta on tytöillä 14 ja pojilla 13 sekuntia.

Kestävyyskunnoltaan heikoimpaan ryhmään kahdeksasluokkalaisista tytöistä kuuluu vajaa kolmannes ja pojista yli kolmannes, toisin sanoen noin 17 000 14–15-vuotiasta koululaista.

Vasankarin mukaan koronavuosi on todennäköisesti vaikuttanut kahdeksasluokkalaisten liikkumisen ja liikunnan määrään merkittävämmin kuin viidesluokkalaisilla, ja se näkyy mittauksissa. Muutaman vuoden jatkunut loiva noususuhdanne kääntyi laskuun.

Kun koulut siirtyivät etäopetukseen keväällä ja liikunnan harrastamista on rajoitettu pitkin vuotta, viidennen luokan oppilaita muutenkin vähäisempi kahdeksasluokkalaisten päivittäinen liikunta on vähentynyt entisestään.

”Siirtyminen etäopetukseen poisti esimerkiksi koulupäivään ja koulumatkoihin kuuluvan luontaisen liikkumisen”, Vasankari sanoo.

 ”Kukaan ei ole tehnyt mitään väärin.”

Koululaisten heikentyvä kestävyyskunto ei kuitenkaan ole Vasankarin mukaan kenenkään syy.

”Kukaan ei ole tehnyt mitään väärin vaan länsimainen hyvinvointi haastaa lapsia edelleen.”

Kouluissa ja muualla yhteiskunnassa tehdyistä ponnisteluista huolimatta, istuva elämäntapa vaatii yhä veronsa. Fyysinen kuormitus on lasten jokapäiväisessä elämässä niin alhaista, että kestävyyskunto heikkenee, ja se näkyy myös Move-mittausten viivajuoksutuloksissa.

Yhteiskunnallisesti ja kansanterveydellisesti merkittäviä koululaisten viivajuoksutuloksista tekee se tosiseikka, että huono kestävyyskunto ennustaa kohonnutta sydän- ja verisuonitautien riskiä ja yhdistettynä ylipainoon myös sen yhteydet kansansairauksien syntyyn tunnetaan hyvin.

”Kestävyyskunto on juuri se tekijä, joka liittyy vahvasti terveydellisiin ongelmiin, tulevaan työelämässä jaksamiseen ja myöhemmällä iällä jopa kuoleman riskin kasvamiseen”, Vasankari sanoo.

Parhaiten kestävyyskuntoa mittaavassa viivajuoksussa ja Move-mittauksessa ylipäätään pärjäsivät tänä vuonna Uudenmaan ja Varsinais-Suomen koululaiset.

Vaikein tilanne on, kuten viime vuonnakin, Itä-Suomen maakuntien ja Lapin syrjäseuduilla, alueilla, jotka ovat olleet jo vuosikymmeniä tunnettuja kansantaudeistaan.

Mitä koululaisten kestävyyskunnon ja fyysisen toimintakyvyn parantamiseksi voidaan tehdä?

Tommi Vasankarin tiivis vastaus kuuluu seuraavasti:

”Kestävyyskunnon hankkiminen ja kehittäminen vaatii tossun kulutusta.”

Vasankari sanoo, ettei väestötasolla kestävyyskuntoa voi ihan pienillä jutuilla muuttaa. Perheiden arjessa ja koulussa sekä yhteiskunnassa yleensäkin pitää ”systemaattisesti ja sitkeästi toimia toisin.”

”Kestävyyskunto kasvaa, kun ihminen harrastaa omaan kuntotasoonsa nähden riittävän kuormittavaa liikuntaa. Kunto kohoaa hikoilemalla, ja näitä hetkiä pitäisi tulla koululaisten arkeen merkittävästi enemmän kuin nyt.”

Arkisen liikkeen lisäksi kunnon kohottamiseen tarvitaan säännöllistä rasittavaa liikuntaa, oli se sitten pallopelejä, juoksemista, hikileikkejä tai mitä muuta tahansa. Oleellista on, että niitä on riittävästi.

”Kestävyyskunto ei ihan pienestä käytäväkävelystä lähde nousuun muiden kuin ehkä kaikista huonokuntoisimpien kohdalla”, Vasankari huomauttaa.

Hän toivoo, että perheissä arkiseen liikkumiseen kiinnitettäisiin huomiota ja muutettaisiin nykyisiä tapoja niin, että lasten päiviin tulisi säännöllisesti enemmän liikettä ja nimenomaan hikiliikuntaa.

”Silloin puhutaan aktiivisuudesta koulupäivinä sekä liikunta- ja harrastustunneista, mutta ennen kaikkea matkoista.”

Kaupunkialueilla Vasankari rohkaisisi lapsia kulkemaan koulumatkat mieluummin jalan tai pyörällä kuin bussilla tai vanhempien kyydissä. Pitkien matkojen syrjäseuduilla tilanne on tietysti hieman toinen.

”Kaiken ei tarvitse olla arjessa täydellistä hikoilua, mutta fyysistä peruskuormaa täytyy olla riittävästi ja sen lisäksi myös hetkiä jolloin rasitusta tulee enemmänkin. ”

Kouluihin Vasankari lisäisi liikuntatunteja. Kestävyyttä edistävän liikunnan ja liikkumisen pitäisi korostua niin perheissä, urheiluharrastuksissa kuin koulussakin.

Lasten ja nuorten liikunnan ja liikkumisen edistäminen pitäisi ottaa Vasankarin mukaan huomioon yhteiskunnallisessa päätöksenteossa aina eikä vain silloin, kun päätökset koskevat esimerkiksi urheilukenttien tai koulujen ja päiväkotien pihojen kunnostamista.

Päättäjät voisivat kysyä aina päätöksiä tehdessään, vaikuttaako päätös lasten ja nuorten liikkumiseen edistävästi vai rajoittavasti.

”Mutta näin ei tehdä”, Vasankari sanoo.

 ”Tässä on kyse lasten hyvästä elämästä.”

Pyry Tuomisella oli hauskaa liikuntatunnilla tiistaina Pukinmäen kaukalossa. Helsinkiläisten koululaisten kunto on huomattavasti parempi kuin muualla maassa.­

Helsinki ja muutamat muut kaupungit kuitenkin yrittävät. Pääkaupungissa on käynnissä liikkumisohjelma, jota vetää projektipäällikkö Minna Paajanen.

Ohjelman yhtenä tavoitteena ja tehtävänä on Move-mittausten tulosten muuttaminen koululaisten hyvinvointia edistäviksi toimenpiteiksi.

Koululaisten tukemiseksi Helsingin kaupunki on jakanut koteihin Anna arjen liikuttaa -tietopaketin, jonka tarkoituksena on auttaa perheitä tuomaan lisää mielekästä liikkumista arkeensa.

Lisäksi lähes kahdessakymmenessä helsinkiläiskoulussa toimii jo KouluPT eli liikunnanohjaaja, joka auttaa ja rohkaisee liikunnallisissa haasteissa ja tukee lapsia jotka haluavat aloittaa liikuntaharrastuksen tai lisätä muuten liikuntaa.

Lasten liikunnan lisäämisessä Paajanen ei usko taikatemppuun vaan siihen, että ihmiset muuttavat käytöstään.

Monipuolisten harrastusmahdollisuuksien merkitys on siinä, että kaikki pääsevät liikkumaan itselleen mielekkäällä tavalla.

”Koululaisten tulisi liikkua reippaasti tunti jokainen päivä vuodessa. Nyt tähän ei ylletä. Tarvitaan huomattavasti laaja-alaisempi ote liikkumiseen arkirutiinien, omaehtoisen pelailun, ulkoilun ja harrastusmahdollisuuksien avulla.”

”Ettei synny sellaista maailmaa, että on liikunnalliset lapset ja ei-liikunnalliset, vaan että jokainen voi liikkua eri tavalla, eikä ole yhtä oikeaa tapaa”, Paajanen sanoo.

Paajasen mukaan lasten ja kouluikäisten liikunnan lisäämisessä ja kehittämisessä kyse on myös arvostuksesta.

”Ihminen tekee valintoja sen perusteella, mitä hän arvostaa.”

Paajanen toivookin, että ihmiset ymmärtäisivät, että liikunnassa on lopulta kyse lasten hyvinvoinnista.

”Jos oivallusta siitä, että tässä on kyse lasten hyvästä elämästä, ei synny, niin eihän silloin pyörä ala pyöriä, eivätkä asiat muutu”, hän sanoo.

Tästä Movessa on kyse

Fyysistä toimintakykyä testaavat valtakunnalliset Move-mittaukset tehtiin kouluissa ensimmäistä kertaa vuonna 2016. Vuonna 2020 testitulokset taltioitiin lähe 105 000:lta viidennen ja kahdeksannen luokan oppilaalta. Viidesluokkalaisia mittauksiin osallistui 53 502 ja kahdeksasluokkalaisia 51 397.

Mittausten tulokset kerätään tietokantaan ja kerrotaan sekä oppilaalle että oppilaan huoltajille.

Moveen liittyy aina henkilökohtainen palaute. Palautteen tarkoituksena on kannustaa koululaista ja hänen kotiväkeään huolehtimaan fyysisestä hyvinvoinnista niin, että lapsi jaksaa omassa arjessaan ja selviytyy koulutöistään.

Kestävyyskunnon lisäksi Move mittaa muun muassa koululaisten vatsalihasten kestävyyttä, ylävartalon voimaa, motorisia taitoja, nopeutta, tasapainoa ja alaraajojen voimaa sekä kehon liikkuvuutta. Näillä mittausalueilla ei tapahtunut valtakunnallisella tasolla tänä vuonna merkittäviä muutoksia aiempiin vuosiin verrattuna.

Liikunnan numeroon Move-mittaukset eivät vaikuta.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat