Metsässä voi törmätä nyt heleä-ääniseen rallatteluun, sillä lapsia on hiihtoladuilla ilahduttavan paljon - Urheilu | HS.fi

Metsässä voi törmätä nyt heleä-ääniseen rallatteluun, sillä lapsia on hiihtoladuilla ilahduttavan paljon

Näyttää siltä, että vanhemmilla on aikaisempaa enemmän tahtoa ja valmiutta antaa lapsilleen mahdollisuuksia tutustua hiihtoon, kirjoittaa HS:n urheilutoimittaja Jussi-Pekka Reponen.

Oittaan ladulla hiihti loppiaisena kymmeniä lapsia.­

11.1. 2:00 | Päivitetty 11.1. 9:07

”Tuiki, tuiki tähtönen, iltaisin sua katselen…”

Kun Oittaan ladulla Espoossa kuuli tällaisen heleä-äänisen rallattelun, oli pakko kääntää päätä ja varmistaa, että se tuli todellakin noin kolmevuotiaan lapsen suusta.

Näytti siltä, että tällä äitinsä edellä hiihtäneellä lapsella oli kivaa – keskellä loppiaisen laturuuhkaa.

Tämä mieltä lämmittänyt tapaus liittyy siihen muutoksen, joka ainakin Oittaan laduilla on ollut nähtävissä tänä talvena.

Omien havaintojeni perusteella Oittaalla on hiihtänyt edellisiin vuosiin verrattuna moninkertainen määrä lapsia. Eikä nyt puhuta Espoon Hiihtoseuran kymmenistä junioreista.

Otantani on toki suppea, mutta Espoon laduista vastaava ulkoilupäällikkö Petri Forsman on nähnyt työssään paljon laajemmin Oittaalla hiihtäviä ihmisiä. Hänkin on kiinnittänyt huomiota siihen, että lapsia on ollut ladulla selvästi aikaisempaa enemmän.

Samansuuntaisia havaintoja on tehty muuallakin pääkaupunkiseudulla.

Näyttää siis siltä, että vanhemmilla on kenties aikaisempaa enemmän tahtoa ja valmiutta antaa lapsilleen mahdollisuuksia tutustua hiihtoon.

Sehän on kaikin puolin hienoa, kuten myös se, että lapset viedään oikealle ladulle. Siellä lajin opettelu on helpompaa kuin vaikkapa kotipihalla, jossa sukset pääsevät heilumaan sivusuunnassa miten sattuu.

Nyt onkin syytä pohtia, missä määrin tämä ilmiö liittyy koronatilanteeseen. Olen valmis uskomaan, että paljonkin.

Kun sisäliikuntamahdollisuuksia ei juurikaan ole, hiihto näyttäytyy luistelun ja laskettelun ohella entistä houkuttelevampana vaihtoehtona.

Viime talvena Lapissa hätyyteltiin lumensyvyysennätyksiä, mutta lumettomissa maan eteläosissa elettiin niin sanotusti kuukausien mittaista marraskuuta. Hiihtämään kuitenkin pääsi tykkilumiladuilla.

Koronaviruksen leviäminen pääsi tuolloin vaikuttamaan hiihdon harrastamiseen vasta keväthankien aikaan, kun monissa paikoissa lopetettiin hätäpäissään latujen kunnostaminen.

Vasta seuraavina kuukausina siis nähdään toden teolla, onko pandemialla samanlaista suosiota lisäävää vaikutusta hiihtoon ja muihin talvilajeihin kuin on ollut kävelylenkkeilyn ohella esimerkiksi pyöräilyyn ja golfiin. Merkkejä tästä on jo näkyvissä.

Merkkejä tästä on jo näkyvissä.

Urheiluvälinekauppiaat ovat kertoneet mediassa kovasta hiihtovälineiden menekistä, latujen äärellä parkkipaikat ovat täyttyneet ääriään myöten, ja sosiaalisessa mediassa moni keski-ikäinen hehkuttaa innostuneensa hiihdosta, vaikka lajiin liittyvät muistot kouluvuosilta tai armeijasta eivät olekaan olleet kovin mukavia.

Oma pidemmän aikavälin havaintoni on se, että ladulla näkee huomattavasti enemmän naisia kuin kymmenen vuotta sitten, erityisesti nuoria naisia.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat