Fitness-Jere viihtyy koti-isänä - Urheilu | HS.fi

Jere Karalahti seisoo lapsuudenkotinsa korttelipihalla Helsingin Tapulikaupungissa. Tällä paikalla oli jäädytetty kenttä Karalahden lapsuudessa.­

Fitness-Jere viihtyy koti-isänä

Jere Karalahdesta kertova dokumenttielokuva on tulossa pian ensi-iltaan. Koti-isänä viihtyvä Karalahti kertoo HS:n haastattelussa, miten hän voi nyt ja miten hän suhtautuu kiekkouraansa.


13.1. 6:00 | Päivitetty 13.1. 14:12

”Jos olisin pelannut koko loppu-urani NHL:ssä, olisiko minusta tehty leffaa.”

Näin pohtii entinen jääkiekkoilija ja entinen päihteiden liikakäyttäjä Jere Karalahti, josta Juuso Syrjä on ohjannut kaksituntisen dokumenttielokuvan Karalahti. Solar Filmsin tuottaman elokuvan ensi-ilta on 5. helmikuuta ellei koronarajoitusten takia se vielä siirry.

Elokuva ei perustu kolmen vuoden takaiseen Aki Linnanahteen hittikirjaan Jere, sillä elokuvassa ääneen pääsevät Karalahden lisäksi useat Karalahden tuntevat ihmiset sekä muun muassa vankilassa istuva entinen huumepoliisi Jari Aarnio ja päihdepsykiatri. Myös Karalahden 21-vuotista tytärtä Ronja Karalahtea haastatellaan dokumentissa.

”On ollut opettava projekti. Kirjan teimme kahdestaan juuri sellaiseksi kuin halusimme. Se oli täysin mun näköinen. Tässä on päästetty ääneen paljon muitakin ihmisiä. Se on silleen makee setti”, Jere Karalahti sanoo.

 ”Silloin ei ollut kännyköitä, ja jos joku olisi niillä ruvennut kuvaamaan, siltähän olisi lähtenyt pää irti, tavallaan.”

Jere Karalahti kertoo, että hän vetää nykyisin erilaisia kuntoharjoituksia ja motivaatioluentoja.­

Aivan kaikki eivät suostuneet haastateltaviksi, sillä Karalahden entinen puoliso Susanna Karalahti ja HIFK:ssa Karalahden kanssa pelanneet jääkiekkoilijat kieltäytyivät. Susanna Karalahdelta julkaistaan dokumentissa kuitenkin lyhyt viesti. Pelaajien kieltäytymisestä Karalahdella on oma näkemyksensä.

”Mitä olen saanut kuulla, että komento on tullut HIFK:lta. Sellaiset jätkät, jotka ovat tekemisissä nyky-HIFK:n kanssa, sieltä on sanottu… eipä siinä mitään.”

Sen sijaan muun muassa HIFK:n Karalahden aikaisia valmentajia ja muita johtohenkilöitä elokuvassa on haastateltu.

Karalahti korostaa, että hänellä ei ole mitään HIFK:ta vastaan.

”Olen kaikesta kiitollinen, mitä olen HIFK:lta saanut. Mun sydän on punainen.”

Hätkähdyttävintä aineistoa elokuvassa ovat ”kotivideot” ajasta ennen Karalahden joutumista päihdekierteen jälkeen sairaalan letkuihin ja kahdeksaksi päiväksi koomaan vuonna 2008.

Videoille on tallentunut kaikenlaista toikkarointia ja rankkaakin meininkiä. Jopa Karalahden kaverit sättivät kiekkosankarin örvellystä. Videoiden määrä on yllättävän suuri.

”Nuoruudessa meno oli vähän rajumpaa. Silloin ei ollut kännyköitä, ja jos joku olisi niillä ruvennut kuvaamaan, siltähän olisi lähtenyt pää irti, tavallaan. Kun ruvettiin kyselemään, kaikenlaisia videoita löytyi, mikä oli helvetin hyvä”, Karalahti toteaa.

 ”Olen ollut hirveän itsekäs.”

Taustalla olevassa kerrostalossa Jere Karalahti asui lapsuudessaan ja nuoruudessaan.­

Karalahtea on arvosteltu siitä, että hän ei tunnu katuvan sekoilujaan. Ei hän sitä edelleenkään tee, mutta elokuvassa hän toteaa: ”Mä nöyrryn elämän edessä.” Nyt Karalahti kertoo, mitä hän sillä tarkoittaa.

”Olen ollut hirveän itsekäs. Jouduin 33-vuotiaana koomaan. Siihen asti oli kaasu pohjassa enkä kuunnellut ketään. Pysähdys oli niin iso, kun kamppaili hengestään. Kun lähdin sen jälkeen Saksaan pelaamaan, mun suurin juttu vietiin tavallaan pois. Aiemmin mä pelasin lätkää ja pidin hauskaa ja juhlin. Sitten kiinnostuin omasta terveydestäni, harjoittelusta ja ravinnosta”, Karalahti luennoi erittäin innostuneesti.

”Henkinen kasvu kaiken tuon jälkeen on sitä nöyrtymistä.”

Kysymys myös kuuluu, mikä Karalahden suhde päihteisiin on nykyisin.

”Otan viiniä seurustelujuomana tai hyvän ruuan kanssa. On tullut muutamia ylilyöntejä, mutta pitkään aikaan ei ole ollut kännihakuista meininkiä, mikä on ollut tosi siistiä”, Karalahti sanoo.

Vuoden 2008 sairaalapysähdyksen ja vakavan haimatulehduksen jälkeen Karalahti oli myös yhdeksän vuotta kokonaan ilman alkoholia.

”Mun juttu ei ole absolutismi, mutta olen sisäistänyt sen, että lapset ovat vastuullani.”

Karalahti sanookin olevansa nykyisin ennen muuta koti-isä, vaikka liiketoimiakin on, kuten Hietaniemen ulkokuntosali Park ja keravalainen päiväkoti yhdessä puolison Nanna Karalahden kanssa.

”Pelasin kuitenkin pitkän uran 17-vuotiaasta Jaxin syntymään asti – hän täyttää toukokuussa 5 vuotta. Alexia on 2-vuotias. Tämä [koti-isänä oleminen] on ollut makea kokemus. Tosi siistiä. En varmaan tiedä ketään toista, joka olisi näin paljon lastensa kanssa.”

 ”Häh, häh. Kyllähän muutos on ollut iso.”

Jere Karalahti harrastaa crossfitiä.­

Kunnostaan Karalahti pitää huolta harrastamalla thainyrkkeilyä ja crossfitiä, jossa hän myös kilpailee.

”Mulla on kilpailuvietti. Tarvitsen sitä. Ja mun on pakko liikkua. Thainyrkkeilyssä ja crossfitissä voi vetää itsensä aivan piippuun ja se tuo hyvänolontunnetta. Se on ehkä se korvike [päihteille].”

Jere-kirjassa Karalahti pohti myös valmennusuraa jääkiekossa.

”Koskaan ei pidä sanoa ei. Koen, että mulla olisi hirveästi annettavaa etenkin puolustajille. Tällä hetkellä olen tyytyväinen elämääni kahden lapsen koti-isänä.”

Elokuvassa yksi Karalahden ystävistä nimittää nyky-Karalahtea fitness-Jereksi ja kaipaa entistä juhlija-Karalahtea.

”Häh, häh. Kyllähän muutos on ollut iso”, Karalahti myhäilee.

”Tämä on ihan poikkeus.”

Kyse on leivoksesta, jota Karalahti haarukoi tapanilalaisessa kahvilassa.

”Syön terveellisen aamupalan, syön terveellisen lounaan.”

Niinkin on käynyt, että päihdejärjestöt ovat pyytäneet Karalahtea puhumaan. Vielä näin ei ole tapahtunut.

”Jos menen, täytyy saada tehdä se omilla ehdoillani eli miten mä koen voivani auttaa. Se lyö kiinni siinä, että yhteiskunnalla on tietyt säännöt ja tavat toimia. En usko niihin. Olisi kyllä ihan siistiä lähteä messiin.”

Karalahti kertoo, että auttamista on tapahtunut kirjan myötä.

”Kirjasta tulee yhä paljon palautetta, kuinka se on auttanut ihmisiä. Siitä saa hyvän fiiliksen, kun joku saa jeesiä mun kautta.”

Karalahti täyttää maaliskuussa 46 vuotta ja sanoo olevansa elämänsä kunnossa.

”Niin kaikki aina sanovat, mutta oikeasti tunnen niin. Mun kaikki voimatasot ovat kovemmat kuin ikinä.”

Elokuvassa käy ilmi, että penkkipunnerruksessa hän rikkoo isänsä Arto Karalahden ennätyksen 137,5 kiloa.

”Häh, häh. Niin, kyllä. Videolla nostan 140 kiloa. Nyt menee vähän enemmän.”

 ”NHL ei ollut mulle niin tärkeä.”

Jääkiekkouraan liittyvät takapakit ovat päihteiden lisäksi toinen suuri teema dokumenttielokuvassa. Toisaalta ne kulkevat myös käsi kädessä. Usealla suulla sanotaan, että Karalahti pilasi uransa ja ennen muuta sen, että ovet olivat auki NHL-tähteyteen.

Karalahti on asiasta eri mieltä ja oikeastaan ainoan kerran haastattelun aikana hieman tuohtuu.

”Koen itse, että aika paljon vedin itsestäni irti. Matka tuolta pihalta [Tapulikaupungista, jossa tämän jutun kuvat otettiin] NHL:ään ja muihin paikkoihin, joissa olen pelannut: olen todellakin saavuttanut potentiaalini. Ja enemmänkin.”

Tarunhohtoisesta NHL:stä Karalahti toteaa näin:

”NHL ei ollut mulle niin tärkeä. Koin, että haluan elää muutenkin. Ei olisi tullut Saksan-vuosia, KHL:ää, Jokereita, Espoon Bluesia. Ne kaikki ovat olleet siistejä.”

Jotta Karalahti olisi voinut jatkaa NHL:ssä, hänen olisi pitänyt käydä läpi pitkä päihdekuntoutusjakso kokaiinikärynsä takia.

”En ollut millään tavalla valmis mihinkään silloin. Olin varmaan viisi kertaa erilaisissa kuntoutuksissa, kuten viisi viikkoa keskellä kesää Las Vegasissa hoitolaitoksessa. Aamu alkoi yhteisellä rukoushetkellä. Sitten oli ryhmäpalavereja ja lääkärien kanssa keskusteluja. Illalla mentiin bussilla AA-kerhotyyppiseen kokoukseen”, Karalahti kertoo.

”Sitä kun veti viisi viikkoa, alkoi miettiä, että mitä vittua mä täällä teen, kun en ollut valmis hyväksymään mitään tai muuttamaan mitään. Pystyin palaamaan Eurooppaan ja jatkamaan juhlimista.”

Lopulta juhliminen katkesi, mutta kuten elokuvassa urheilulääkäri Harri Hakkarainen toteaa, Karalahden selviytyminen on lääketieteellinen ihme. Ura jatkui ja vei muun muassa Dinamo Minskiin Valko-Venäjälle, jossa päihdeaddiktion korvasi peliriippuvuus.

”Valko-Venäjän kasinolla pystyi pelaamaan vaikka Suomen kolmosdivisioonan pelejä. Isoja summia hävisin loppujen lopuksi.”

Kun Karalahdelta kysyy, onko jokin tietty jääkiekko-ottelu tai tilanne jäänyt erityisesti mieleen, hän ei pysty nimeämään yhtä, mutta suurimmat saavutukset hän kertoo kysymättäkin. Ne eivät ole aivan ilmeisiä.

”Suurimmat saavutukset ovat olleet paluut. ’Nyt se loppui ja tuosta ei tule enää mitään’, sain kuulla usein. On kuitenkin tullut.”

Lisäksi Karalahti nostaa saavutusten listalleen KHL:n All Stars -pelit vielä 39-vuotiaana. Sen sijaan jääkiekon MM-finaalit ovat jääneet hieman kismittämään.

”Kolme kertaa MM-finaalissa – kolme kertaa turpaan. Olisi nyt voinut, vittu, edes yhden voittaa.”

Ja päälle tulee nauru. Ehkä se ei enää niin hirveästi harmita.

Dokumenttielokuvan Karalahti ensi-ilta on alustavasti 5. helmikuuta.

Petri Kontiola (vas.), Jere Karalahti ja Jarkko Immonen pettyivät hopeamitaleihin jääkiekon MM-kisoissa vuonna 2014.­

Jere Karalahti

45-vuotias entinen jääkiekkoilija.

Aloitti ammattilaisena HIFK:ssa vuonna 1993. Suomenmestaruus kaudella 1997–1998.

Muita seuroja: Los Angeles Kings, Nashville Predators, Oulun Kärpät, Hamburg Freezers, Espoo Blues, Dinamo Minsk, Jokerit ja HV 71. Ura päättyi vuonna 2016.

Maajoukkueessa MM-hopeaa vuosina 1998, 1999 ja 2014 sekä pronssia vuonna 2000.

Saanut kaksi kertaa tuomion huumausaineiden käytöstä sekä yhden kerran avunannosta törkeään huumausainerikokseen. Jälkimmäisen Karalahti kiistää sekä elämäkerrassaan (Jere) että dokumenttielokuvassa.

Nykyisin yrittäjänä ulkokuntosali Parkissa ja keravalaisessa päiväkodissa.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat