”Hyvältä näyttämisen paine on suuri”: Kasvaneet ulkonäköpaineet ja sosiaalisen median vaikutus näkyvät naisurheilijoiden elämässä - Urheilu | HS.fi

”Hyvältä näyttämisen paine on suuri”: Kasvaneet ulkonäköpaineet ja sosiaalisen median vaikutus näkyvät naisurheilijoiden elämässä

Suomalaisten naisurheilijoiden suhde kehoonsa huolestuttaa.

Painon ja syömisten tarkkailu sekä ulkonäköpaineet ovat osa suomalaisten naisurheilijoiden arkea. Kuvituskuva.­

19.1. 2:00 | Päivitetty 19.1. 17:51

Painon ja syömisten tarkkailu, ulkonäköpaineet sekä syömishäiriöiden yleisyys hallitsevat hätkähdyttävällä tavalla nuorten suomalaisten naisurheilijoiden elämää.

Jyväskylän yliopiston sekä Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen (Kihu) tutkimuksesta selviää, että jopa 40 prosenttia vastaajista yrittää pudottaa painoaan.

Tutkimusdata kerättiin viime syksynä yli 15-vuotiaille naisurheilijoille suunnatulla kyselyllä, johon saatiin noin 900 vastausta.

Peräti kaksi kolmesta vastaajasta ilmoitti kehon painon vaikuttavan siihen, mitä ajattelee itsestään, ja noin 40 prosenttia määrittelee oman arvonsa painon mukaan.

”Nuo lukemat ovat sellaisia, että niiden pitää herättää meitä urheilussa toimivia miettimään, mitä on tehtävissä ja kantamaan vastuumme”, erikoislääkäri Maarit Valtonen vaatii.

 ”Nuo lukemat ovat sellaisia, että niiden pitää herättää.”

Kihun ja olympiakomitean ylilääkärinä työskentelevä Valtonen oli käynnistämässä tutkimusta yhdessä yliopistonlehtori Johanna Ihalaisen kanssa.

Tuloksista selviää rajulla tavalla myös urheilijoiden lähipiirin vaikutus: valmentaja, tuomari tai perheenjäsen on kutsunut lähes joka viidettä vastaajaa lihavaksi.

”Tänä päivänä nuoriin naisiin kohdistuu valtavasti ulkonäköpainetta, ja sosiaalinen media näyttää lisänneen sitä entisestään. Hyvältä näyttämisen paine on suuri”, Valtonen sanoo.

Vaikka yksityiskohtainen analysointi onkin vielä tekemättä, tutkimuksesta vastaava Ihalainen sanoo, ettei ongelma koske pelkkiä painosensitiivisiä lajeja.

”Lihavaksi kutsumista on hyvin monessa sellaisessa lajissa, missä painolla ei ole mitään merkitystä suorituskyvyn kannalta”, hän sanoo.

 ”Hyvältä näyttämisen paine on suuri.”

Yliopistonlehtori Johanna Ihalainen kertoo, ettei urheilijoiden kutsuminen lihavaksi koske vain painosensitiivisiä lajeja.­

Syömishäiriöistä raportoi noin 15 prosenttia vastaajista.

Tuloksiin liittyy myös huippu-urheilun näkökulma: ravitsemukseen liittyvät haasteet ja syömishäiriökäyttäytyminen ovat huono pohja urheilumenestykselle.

”Meidän on senkin takia panostettava vahvasti jatkossa, jotta urheilijamme pystyvät käyttämään lahjakkuutensa ja potentiaalinsa sillä tavalla kuin he haluavat”, Valtonen sanoo.

Liikuntafysiologiaa opiskellut Ihalainen muistuttaa, ettei pelkkä paino määritä ihmisen tai urheilijan hyvyyttä ja ettei keskustelu ole vain naisurheilun haaste.

”Tiedämme faktuaalisesti, että matalammasta kehon painosta on hyötyä joissain lajeissa, mutta se ei kuitenkaan tarkoita, että yksilö olisi aina parempi, jos se pudottaa painoa”, hän sanoo.

 ”Se ei tarkoita, että yksilö olisi aina parempi jos se pudottaa painoa.”

Matala energiansaatavuus hidastaa urheilijan kehittymistä ja lisää rasitusvammojen riskiä. Lisäksi painon pudottaminen on haastavaa ilman lihasmassan häviämistä.

”On paljon lajeja, joissa tarvitaan lihasta, koska se on suorituskyvyn kannalta niin merkityksellistä”, Ihalainen muistuttaa.

Valtonen lisää energiavajeen näkyvän myös uupumisena, mielialaoireina, hormonaalisina häiriöinä ja infektioalttiutena.

Jyväskylän yliopiston JYUnity-lehti raportoi alustavista tutkimustuloksista lokakuun lopussa. Yle nosti aiheen esiin viikonloppuna.

”Mielestäni oli tosi hienoa, että Ella Junnila toi siinä esiin kotoa tulleen terveen syömisen mallin ja että kotona on puhuttu kuukautiskierrosta”, Ihalainen sanoo.

 ”On paljon lajeja, joissa tarvitaan lihasta, koska se on suorituskyvyn kannalta niin merkityksellistä.”

Ylilääkäri Maarit Valtonen kertoo, että nuorilla naisilla on valtava paine näyttää hyvältä.­

Ihalainen toivoo Suomeen kulttuuria, joka edesauttaa asioista puhumista ja lisää tietoisuutta. Hänen mielestään hyvä esimerkki on Syömishäiriökeskuksen Oman elämänsä urheilija -projekti.

Valtonen muistuttaa urheiluakatemiajärjestelmän tukevan urheilijan tervettä kasvua ja tuovan kipukohtia keskusteluun jo ennen ongelmien kumuloitumista.

”Tämä tarkoittaa valmentajien ja vanhempien koulutusta sekä urheilijoiden terveystietoisuuden lisäämistä.”

”Tärkeitä aiheita ovat muun muassa energiansaannin merkitys harjoitusvasteeseen ja palautumiseen, naisen hormonaalisen kypsymisen turvaaminen sekä vuorovaikutus valmennusympäristössä”, Valtonen jatkaa.

 Ihalainen toivoo Suomeen kulttuuria, joka edesauttaa asioista puhumista.

Negatiivisten asioiden luettelon rinnalla on mahdollista korostaa myös positiivisia asioita, Ihalainen painottaa.

”Eli jos saat tarpeeksi energiaa, millaisissa asioissa pystyt kehittymään silloin paremmin.”

Painon tarkkailu ja kehon koostumuksen seuraaminen ovat haastava asia, ja rasvojen mittaus tai urheilijoiden punnitseminen voivat olla tilanteina ikäviä.

”Tiedän myös lajeja, joissa ei ole pakko tulla mittauttamaan rasvoja, jos se on urheilijalle ahdistuksen paikka”, Ihalainen sanoo.

”Onneksi on sellaisia fiksuja valmentajia, jotka osaavat ottaa sen huomioon ja keskustella asioista yhä enemmän. Ehkä sillä muutetaan kulttuuria tulevaisuuteen.”

Naisurheilija 2.0

Tutkimus selvitti kuukautiskierron ja hormonaalisen ehkäisyn käyttöä sekä kuukautiskiertoon liittyvien oireiden yleisyyttä.

Urheilijoilta kysyttiin myös ravitsemuksesta ja kehosuhteesta.

Jyväskylän yliopiston ja Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen (Kihu) tutkimukseen osallistui lähes 900 yli 15-vuotiasta naista.

Vastaajista 240 oli kilpakuntoilijoita tai paikallisen tason urheilijoita. Kansallisen tason urheilijoita oli 365 ja kansainvälisellä tasolla urheilevia 280.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat