Toiveiden täyttymys - Urheilu | HS.fi

Kouvottarien Sarah Toeaina keskustelee Kaisa Kuisman (vas.) ja joukkueenjohtaja Terhi Vikströmin kanssa. Erinomainen joukkueen ilmapiiri on saanut yhdysvaltalaissentterin tuntemaan olonsa kotoisaksi Kouvolassa.­

Toiveiden täyttymys

Sarah Toeaina on yksi tämän kauden parhaista ulkomaalaisvahvistuksista Naisten Korisliigassa, jossa yhdysvaltalaispelaajien merkitys on valtaisa. ”Hän on ollut sitä mitä toivoimme ja vähän enemmänkin.”


21.1. 2:00 | Päivitetty 21.1. 18:11

Kouvolasta Havaijille on linnuntietä napajäätiköiden yli 10 888 kilometriä. Sarah Toeainalle molemmat paikat ovat tuttuja, sillä koripallo on vienyt hänet kotiseudultaan Yhdysvaltojen länsirannikolta Honolulun kautta Kouvolaan.

Nyt Toeaina on Naisten Korisliigassa pelaavan Kouvottarien pelin sielu, ja samalla yksi parhaista ulkomaalaisvahvistuksista sarjassa, jossa yhdysvaltalaispelaajilla on erittäin suuri merkitys. Toeaina on viiden parhaan joukossa sekä pistekeskiarvossa (22,4) että levypallokeskiarvossa (12,1).

”Hän on ollut sitä mitä toivoimme ja vähän enemmänkin”, hehkuttaa Kouvottarien päävalmentaja Joonas Frimodig.

Tuhansien kilometrien matkalle mahtuu useampi välilasku.

Urheilu on ollut Toeainan elämässä isossa osassa syntymästä lähtien. Hänen äitinsä pelasi Havaijin yliopistossa lentopalloa, ja isä eteni saman yliopiston joukkueesta aina San Francisco 49ersin harjoitusleirille saakka, kunnes loukkaantuminen päätti orastavan uran. Kaksi Toeainan serkkua pääsi NFL:ään asti.

Toeainan pikkusisko Alyx kilpaili yliopistossa heittolajeissa, ja Toeainalla oli itselläänkin lahjoja erityisesti kolmiloikassa. Yleisurheilun ja koripallon lisäksi lajivalikoimaan kuului aina yliopiston kynnykselle saakka myös lentopallo.

Poikkeuksellinen menestys kolmessa urheilumuodossa sai sanomalehti Seattle Timesin valitsemaan Toeainan vuonna 2014 osavaltion vuoden naisurheilijaksi. Yliopistossa Toeaina halusi kuitenkin jatkuvan vaihtelun sijaan keskittyä yhteen lajiin. Hän kertoo, että voiton vei vaihtoehdoista ”todellinen rakkaus” eli koripallo.

 ”Tässä olisi teille hieno persoona.”

Sarah Toeaina ja taustalla seuraava Aliyah Collier ovat olleet Kouvottarille tärkeitä vahvistuksia. Kouvolalaisten molemmat yhdysvaltalaispelaajat ovat Naisten Korisliigassa kymmenen parhaan joukossa sekä pisteissä että levypalloissa.­

Havaijin yliopisto on NCAA-yliopistourheilun eräänlainen eksoottinen kummajainen. Se on ainoa Yhdysvaltojen manneralueen ulkopuolella sijaitseva korkeimman tason eli ykkösdivisioonan täysjäsen, ja lentomatka mantereelle vie vähintään viitisen tuntia.

Melko eksoottinen on myös Toeainan edustama maajoukkue. Sukujuuriensa kautta hän oli edustuskelpoinen Amerikan Samoan maajoukkueessa, ja heti Toeainan ensimmäinen maajoukkueturnaus johti kultamitaliin joukkueensa kapteenina vuoden 2019 Tyynenmeren kisoissa.

Ajatus ammattilaisuudesta heräsi todella vasta viimeisenä yliopistovuotena, vaikka valmentajat olivat puhuneet Toeainalle aiheesta jo aiemmin. Euroopassa Toeaina päätyi ensin Britanniaan ja englantilaiseen Sheffieldin teollisuuskaupunkiin.

Siirtymää ammattilaiseksi voi kuvailla vähintäänkin onnistuneeksi, sillä hänet valittiin heti ensimmäisellä kaudellaan WBBL-liigan arvokkaimmaksi pelaajaksi.

”Olet tuonut valtavasti seuralle kentällä ja sen ulkopuolella. Olet tukenut, valmentanut ja tuomaroinut. Vaikutuksesi on ollut upea, ja siksi juniorit haluavat olla kuin sinä”, Sheffield Hattersin Twitter-tilillä kiitettiin valinnan jälkeen.

Viime kaudella Toeaina pelasi Ruotsissa ja vaihtoi kauden jälkeen agenttia. Uusi agentti oli aiemmin luonut yhteyden Kouvottariin joukkueen edellisen sentterin Claire Lamunun kautta, ja kun Lamunu vaihtoi maisemaa, tarjosi agentti tilalle Toeainaa.

”Tässä olisi teille loistava korvaaja ja yhtä hieno persoona”, kuului agentin myyntipuhe.

Teot ovat myös vastanneet puheita. Luotettavien agenttisuhteiden merkitystä ei sovi vähätellä, sillä pelaajia tarjotaan seuroille eri reittejä pitkin valtavasti.

”Ehdokkaita tulee päivittäin sähköpostiin, Facebookiin ja Whatsappiinkin”, Frimodig kertoo.

”Olen usein itsekin aktiivinen ja pyydän ehdokkaita. Kun pelaajalle tulee tarvetta, otan ensimmäisenä yhteyttä tuttuihin agentteihin, joiden kanssa on ennenkin tehty yhteistyötä.”

Päätöksenteon tueksi on nykyään tarjolla kosolti videomateriaalia. Frimodig kertoo katsoneensa Toeainan otteita ehkä vajaat kymmenen ammattilaispeliä. Merkittävä huomio tuli kuitenkin Havaijin yliopistopeleistä.

”Hän pelasi yliopistossa eri pelipaikkaa, laitahyökkääjänä. Oli tärkeä tieto, että hän oli niin monipuolinen, että pystyi siihen”, Frimodig kertoo.

Eri pelipaikoille pelaajia etsiessä videolla toivotaan näkyvän erilaisia asioita. Esimerkiksi takamiesten osalta Frimodig sanoo sellaisten pelaajien karsiutuvan heti pois, jotka eivät pohjimmiltaan ole takamiehiä: pelaajat, jotka tykkäävät heittää, mutta eivät osaa kunnolla tehdä peliä.

Kaikkea ei kuitenkaan ole nähtävillä videolta, vaikka kuvamateriaalia pyörittelisi loppuelämänsä ajan.

Vaikka pelaajan kanssa olisi keskusteltu etäyhteydellä ennen sopimuksen syntymistä, on pelaajan sopeutumista joukkueeseen ja Suomen kylmään ja pimeään talveen mahdotonta ennustaa. Etenkin ensimmäistä ammattilaisvuottaan Euroopassa pelaavilla voi helposti tulla sopeutumisvaikeuksia.

”Heille kylmä ja pimeä Suomi keskellä talvea voi olla aika kova paikka”, Frimodig kertoo.

Tuhansien kilometrien etäisyydet kotiin ja perheeseen ovat saaneet myös Toeainan tuntemaan koti-ikävää, vaikka yhteydenpito onkin nykyään helpompaa kuin koskaan. Hän kertoo ikävän helpottaneen vasta tänä vuonna eli hänen kolmannella ammattilaiskaudellaan.

”Aiempina kausina koti-ikävä iski useammin. Joukkueemme on tiivis ja ilmapiiri kotoisa, mikä varmasti on vaikuttanut asiaan”, Toeaina sanoo.

”Vuosi Ruotsissa auttoi myös tottumaan kulttuuriin ja ilmastoon. En tosin ole ikinä kokenut niin kylmää säätä kuin tänä talvena.”

 ”Yliopistovalmentajallani oli tapana sanoa, että paine luo timantteja.”

Venla Ulanderilla ja muilla HBA-Märskyn nuorilla kotimaisilla pelaajilla oli suuria vaikeuksia pysäyttää Kouvottarien Sarah Toeaina 14. tammikuuta pelatussa ottelussa. Toeaina sai kasaan lopulta 37 pistettä ja 13 levypalloa, ja Kouvottaret otti selvän voiton.­

Kouvottarilla on tällä kaudella kaksi yhdysvaltalaispelaajaa, kun Naisten Korisliigan säännöt sallisivat maksimissaan kolme ulkomaalaispelaajaksi laskettavaa.

Vaikka ulkomaalaisvahvistusten odotetaan olevan aina myös joukkueen kantavia voimia, Toeaina yrittää olla ottamatta paineita menestyksestä.

”Yliopistovalmentajallani oli tapana sanoa, että paine luo timantteja. Itse kuitenkin tunnen pelaavani paremmin, kun oloni on rento”, hän kertoo.

Toeainan lisäksi joukkueen avainpelaajiin kuuluu takamies Aliyah Collier. Frimodigin mukaan tarkoituksena oli alun perin kolmannenkin vahvistuksen hankinta kauden edetessä, mutta koronatilanteen asettamat realiteetit ovat pakottaneet hautaamaan tämän ajatuksen.

”Talouden ehdoilla mennään”, Frimodig harmittelee.

Kouvottarien ulkomaalaisvahvistusten kuukausipalkka vaihtelee Frimodigin mukaan tuhannen ja kahden tuhannen dollarin välillä, eli euroissa 800–1 650 euron paikkeilla. Hän arvioi palkkatason olevan suunnilleen sama kaikissa Naisten Korisliigan joukkueissa.

”Meillä sopimukseen kuuluu lisäksi asuminen, yksi ruoka päivässä ja lentoliput. Sarah ja Aliyah saavat myös auton käyttöönsä”, Frimodig kertoo.

Kohti mestaruutta kotimaisin voimin

Naisten Korisliigan kärkipaikkaa pitävä kotkalainen Peli-Karhut on eräänlainen säännön vahvistava poikkeus.

PeKa on voittanut kaikki kauden 14 otteluaan, vaikka sillä on kokoonpanossa vain yksi amerikkalaispelaaja, laitahyökkääjä Zykera Rice. Joukkueen runko muodostuu kokeneista kotimaisista maajoukkuepelaajista, joista useat ovat lähtöisin Kotkasta.

”He ovat tottuneet pelaamaan ulkomailla. Nyt koronan takia pelipaikkoja on ollut vähemmän, joten saimme hankittua kotimaisia huippuja”, kertoo PeKan päävalmentaja Roope Mäkelä.

Mäkelä kertoo, että alun perin suunnitelmissa oli toisen amerikkalaispelaajan hankkiminen kesken kauden, mutta tuolle paikalle otettiin tilaisuuden auettua kotkalainen maajoukkuetakamies Anissa Pounds. Lisävahvistuksiin seuralla ei ole enää resursseja, mutta nykyiselläänkin Peli-Karhut on ylivoimainen suosikki mestariksi.

Kaikkein selvimmin amerikkalaisten varaan nojaa Vimpelin Veto, joka on sarjassa seitsemäntenä. Noin 2 800 asukkaan eteläpohjalaiskunnan joukkue on ainoa, joka peluuttaa tälläkin kaudella ulkomaalaispelaajien maksimimäärää.

Vastuuta todellakin riittää. Kaikista peliminuuteista yhdysvaltalaisille on kertynyt noin 54 prosenttia, kun teoreettinen maksimi on 60. Vedon pisteistä he ovat tehneet puolestaan lähes kolme neljäsosaa.

Sarjan kahta viimeistä paikkaa pitävillä Torpan Pojilla ja Tampereen Pyrinnöllä ei yhdysvaltalaispelaajia riveissään ole. Kolmas täysin kotimaisiin voimiin luottava ryhmä on akatemiajoukkue HBA-Märsky, joka pitää parhaillaan hallussaan kuudetta sijaa.

ToPon manageri Jussi Syrjänen kertoo heidän tilanteensa johtuvan taloudellisista syistä. Viime kaudellakin ToPolla oli vain yksi ulkomaalaisvahvistus, ja Syrjänen toteaakin, etteivät voitot ja häviöt ole seuralle kaikki kaikessa.

”Meille nuorten pelaajien kehittäminen on muutenkin se juttu. Sen puolen me pystymme yhä tekemään, ja siksi onkin äärimmäisen tärkeää, että pelit jatkuvat.”

”Olisi mielestäni täysin idioottimaista lähteä tekemään isoja rahallisia satsauksia, koska tällä kaudella niitä rahoja ei tule takaisin mistään. Emme halua missään tapauksessa vaarantaa seuran muuta toimintaa, kuten junioritoimintaa”, Syrjänen linjaa.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat