Lapsilla on oikeus urheilla myös poikkeusoloissa – harrastukset auttaisivat myös sietämään koronakriisiä - Urheilu | HS.fi

Lapsilla on oikeus urheilla myös poikkeusoloissa – harrastukset auttaisivat myös sietämään koronakriisiä

Koronakriisissä lasten oikeuksien rajoittaminen on ollut liian helppoa. On tehtävä vaikeampia päätöksiä, jotka eivät polje lasten oikeuksia, kirjoittaa HS:n urheilutoimittaja Ari Virtanen.

Salibandyseura M-Teamin E-poikia harjoituksissa Helsingin Ruskeasuolla lokakuussa.­

21.1. 11:09 | Päivitetty 21.1. 11:24

Koronapan­de­mi­an aikana rajoitukset ovat kuristaneet kaikkia, mutta erityisesti lapsia. Koronavirus on tarttu­vuudes­saan hyvinkin tasa-arvoinen, mutta rajoitukset kohdistuvat eriarvoisesti väestö­ryhmiin.

Lasten ääni ei kuulu tarpeeksi kriisin aikana, eivätkä heidän oikeutensa toteudu.

Maanantaina julkaistiin sosiaali- ja terveysministeriön työryhmän raportti koronaepidemian vaikutuksista lasten ja perheiden hyvinvointiin ja lapsen oikeuksien toteutumiseen. Raportissa todetaan, että valtion on ryhdyttävä kaikkiin toimiin YK:n lapsen oikeuksien sopimuksessa tunnustettujen oikeuksien toteuttamiseksi ja vaatimus koskee myös poikkeusoloja.

Etenkin pääkaupunkiseudulla tilanne on kriittinen, kun rajoitukset ovat estäneet ja kaventaneet lasten ja nuorten taide-, liikunta- ja urheiluharrastuksia pian kaksi kuukautta marraskuun lopusta alkaen. Tilanne on lasten ja nuorten näkökulmasta kestämätön.

Viime kesänä The Centre for Sport and Human Rights -järjestö laati raportin pandemian vaikutuksista sadoille miljoonille lapsille, jotka osallistuvat organisoituun urheiluun.

Raportin mukaan kaikki urheilevat lapset ovat oikeutettuja siihen, että heidän oikeuksiaan varjellaan YK:n lasten oikeuksien sopimuksen mukaisesti.

Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan ”sopimusvaltiot kunnioittavat ja edistävät lapsen oikeutta osallistua kaikkeen kulttuuri- ja taide-elämään ja kannustavat sopivien ja yhtäläisten mahdollisuuksien tarjoamista kulttuuri-, taide-, virkistys- ja vapaa-ajan toimintoihin”.

Lasten ja nuorten harrastusten rajoittamisen haitat eivät rajaudu vain fyysisiin vaikutuksiin. Rajoitusten seurauksena lapset ja nuoret menettävät myös urheilun myönteiset henkiset ja sosiaaliset hyödyt. He menettävät pahimmillaan urheilukaverinsa, yhteisönsä ja valmentajansa ja kaiken sen hyvän, mitä urheilu parhaimmillaan tuo elämään.

Urheiluharjoitusten peruuntuminen tuo mukanaan yksinäisyyttä, pettymystä, pelkoa ja stressiä urheilutaitojen rapautumisesta. Joillekin lapsille urheiluharrastus on fyysinen ja psykologinen turvapaikka.

Eri puolilla Suomea vallitsevat erilaiset rajoitukset myös kasvattavat eriarvoisuutta lasten välillä. Ei ihme, että ihmisten oikeudentaju on koetuksella. Osa vanhemmista ja valmentajista on tunnistanut epätasa-arvon, kyseenalaistanut vallitsevia rajoituksia ja etsinyt rajoituksista porsaanreikiä.

Koronakriisissä lasten oikeuksien rajoittaminen on ollut liian helppoa. On tehtävä vaikeampia päätöksiä, jotka eivät polje lasten oikeuksia.

The Centre for Sport and Human Rights esitti raportissaan toimintasuosituksia. Sen mukaan kaikkien osapuolten – mukaan lukien urheilujärjestöjen ja viranomaisten – pitäisi harkita, miten pandemian vaikutuksia lasten urheiluun hillitään. Kaikkien osapuolten pitäisi myös tunnistaa, miten urheilua voi käyttää lisäämään yhteiskunnan kriisinsietokykyä.

Urheilu auttaisi nyt kymmeniätuhansia lapsia ja nuoria sietämään koronakriisiä paremmin ja estämään sen aikana uhkaavia henkisiä, sosiaalisia ja fyysisiä vahinkoja.

STM:n työryhmän raportissa esitetään, että koronakriisin hoidossa on tärkeä varmistaa, että lasten ja nuorten harrastustoiminta jatkuu. Siitä esityksestä on hyvä lähteä liikkeelle nyt.

Jos rajoituksia aiotaan vain jatkaa kuukausi toisensa perään, siinä tapauksessa olisi syytä harkita strategian vaihtamista ja tukahduttaa virus viikoissa. Se olisi tasapuolista kaikille.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat