Se on aikuisten vastuulla - Urheilu | HS.fi

Tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikko työpöytänsä ääressä Helsingin Kruununhaassa.­

Se on aikuisten vastuulla

Urheilusta ja kulttuurista vastaava ministeri Annika Saarikko vaatii aikuisilta vastuullista käytöstä lasten ja nuorten hyväksi koronakriisissä. ”Aikuisten vastuulla on nyt se, mitä tapahtuu lasten ja nuorten harrastuksille.”


30.1. 2:00 | Päivitetty 30.1. 9:21

Tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikko (kesk) on nyt koronakriisin ytimessä, kun keskusteluun ovat viime viikkoina nousseet lapset ja nuoret.

Lapsiin ja nuoriin kohdistuvia rajoituksia ei ole koettu oikeudenmukaisiksi. Samalla on puhuttu lapsen oikeuksista sekä lasten ja nuorten erilaisista oireiluista rajoitusten takia.

Ministeri Saarikko toteaa HS:n haastattelussa, että vain noudatetuilla rajoituksilla on merkitystä. Siksi päättäjien täytyy myös kyetä perustelemaan rajoitukset tarkemmin ja paremmin.

Saarikko lupaa lisää tukea nuorten passivoitumisen estämiseksi ja tarvittaessa myös urheiluseuroille, jotka ylläpitävät yhteiskunnan toimeliaisuutta ja yhteisöllisyyttä.

 ”Näen tilanteen lähipiirissäni ja saamissani viesteissä.”

Saarikko sanoo lähteneensä politiikkaan lasten ja nuorten takia. Juuri nyt hän on heistä erityisen huolissaan.

”Minulla on itselläni kaksi pientä lasta, ja lähipiirini on täynnä harrastavia lapsiperheitä. Näen tilanteen lähipiirissäni ja saamissani viesteissä.”

Samaan aikaan Saarikko ja hänen johtamansa hallinnonala ovat joutuneet eräällä tapaa sivustakatsojaksi julkisessa köydenvedossa, jossa pääkaupunkiseutu ja hallitus ovat käyneet sanallista kamppailua harrastusrajoituksista.

Saarikon mukaan opetus- ja kulttuuriministeriössä on valmisteltu turvallista tapaa toteuttaa harrastuksia. Hän sanoo ymmärtävänsä pääkaupunkiseudun ratkaisun harrastustoiminnan jatkamisesta mutta huomauttaa pääkaupunkiseudun toimineen itsenäisesti ohi ministeriön valmistelutyön.

Pääkaupunkiseutu päätti avata rajatusti lasten ja nuorten harrastustilat ensi viikosta alkaen. Saarikko sanoo tietävänsä, millaisessa tilanteessa pääkaupunkiseudun johtajien ratkaisu syntyi.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on saanut valtavasti huolestuneita viestejä lasten ja nuorten tilanteesta ja hyvinvoinnista.

 ”Lasten ja nuorten koulunkäyntiin kohdistuvan rajoituksen pitää olla viimesijainen keino.”

Pääkaupunkiseudun päätöksessä yhdistyi Saarikon mukaan kaksi asiaa: huoli urheilukentän villistä tilanteesta ja huoli hyvinvoinnin kokonaistilanteesta.

”Hallituksen ja pormestari Jan Vapaavuoren välillä on ollut varmaan ainakin jonkin verran näkemyseroja ja vähän viestintäkatkoksia. Tunnistan, että ajattelussani on paljon samaa, kun pormestari Vapaavuori on todennut, että pitää suhteuttaa rajoitukset lapsen ja nuoren tähänastisen elämän mittaan. Heille yksi vuosi on todella merkittävä ainutkertaisessa lapsuuden ja nuoruuden elämänvaiheessa. Tähän näkemykseen minun on helppo yhtyä.”

Saarikko sanoo, että yhtä lailla hallituksen linjassa on korostunut lasten ja nuorten tilanne erityiskysymyksenä. Lokakuussa annetussa periaatepäätöksessä todettiin, että epidemian leviämisvaiheessakin olevilla alueilla on harkittava tarkkaan lapsiin ja nuoriin kohdistuvia rajoituksia kokonaishyvinvointiin peilaten.

”Hallituksen tällä viikolla tekemissä ratkaisuissa korostui aikuiset ensin -periaate, eli lasten ja nuorten koulunkäyntiin kohdistuvan rajoituksen pitää olla viimesijainen keino.”

Saarikon mielestä poliittisten päättäjien tarve perustella ratkaisujaan on kasvanut entisestään koronakriisin jatkuessa, sillä merkitystä on vain niillä rajoituksilla, joita ihmiset pitävät järkevinä, oikeudenmukaisina, oikea-aikaisina ja kohtuullisina.

 ”Sanon pääkaupunkiseudulle painokkaasti, että pitää olla valppaana joka ikinen päivä eikä virheitä kärsi tulla.”

Saarikko sanoo, että on kaksi asiaa, joita ei voi sivuuttaa rajoituksia pohdittaessa ja laadittaessa. Ensimmäinen on se, miten pitkäkestoisista rajoituksista puhutaan lasten ja nuorten kohdalla. Toinen on se, miten harrastustoimintaa koskevat rajoitukset puretaan.

”Sanon pääkaupunkiseudulle painokkaasti, että pitää olla valppaana joka ikinen päivä eikä virheitä kärsi tulla. Pääkaupunkiseudulla pitää olla edellytykset tarkistaa linjaansa, jos virheitä ilmenee tai jos tautitapauksia alkaa ilmaantua. Haluan luottaa siihen, että pääkaupunkiseutu tunnistaa tämän.”

Saarikko peräänkuuluttaa myös yhteisvastuuta. Mitä huonommin aikuiset noudattavat rajoituksia ja suosituksia, sitä enemmän kasvaa riski, että rajoituspaine siirtyy lapsiin ja nuoriin.

”Tämä on vahva viestini: aikuisten vastuulla on nyt se, mitä tapahtuu lasten ja nuorten harrastuksille. Kenenkään ei ole pakko mennä tungeksimaan baariin. Koko yhteiskunnassa pitää vähentää ihmiskontaktien määrää.”

Saarikon arvioon siitä, miten harrastustoimintaa voidaan jatkaa, vaikuttaa myös se, että lapset ja nuoret eivät ole tämän hetken käsityksen mukaan erityinen koronaviruksen riskiryhmä. Hän selaa hetken papereitaan ja luettelee faktoja.

”Peruskouluikäisten [koronaviruksen] ilmaantuvuus on alakouluikäisten ikäryhmässä 7–13-vuotiaat selvästi alle väestön kokonaisilmaantuvuuden. 13–15-vuotiailla ilmaantuvuus on pääosin alle tai samaa luokkaa kuin koko väestön ilmaantuvuus. Vakavan sairastumisen riski alle 20-vuotiailla on matala, ja alle 40-vuotiailla kuolemanriski on erittäin matala.”

 ”Lasten ja nuorten kohdalla tämän pandemian vaurioiden korjaaminen kestää pisimpään.”

Yleisessä keskustelussa on esiintynyt turhautumista siitä, että lapset ja nuoret ovat joutuneet kantamaan kovaa taakkaa tartuntojen hillitsemisessä, kun samaan aikaan aikuisten elämä ei ole ollut yhtä rajoitettua.

Saarikon mukaan on reilua tunnustaa, että poliittisilla päättäjillä on ollut käytössään rajallinen työkalupakki. Pakkiin tulee näillä näkymin lisää työkaluja tartuntalain uudistuksilla.

”Lasten ja nuorten kohdalla tämän pandemian vaurioiden korjaaminen kestää pisimpään. Olen todella huolissani lapsista ja nuorista”, hän kertoo.

”Samaan aikaan on sanottava, että myös paljon hyvää on tapahtunut niissä perheissä, joissa voimavarat ovat riittäneet. On ollut enemmän kiireetöntä perheaikaa ja on liikuttu yhdessä. Mielenmaisema on voinut synkistyä kuitenkin entisestään niillä lapsilla ja nuorilla, joilla kotiasiat eivät ole olleet yhtä valoisia. Suurin riski liittyy liikkumattoman elämäntavan lisääntymiseen ja eriarvoisuuden kasvuun.”

Saarikko kertoo ystävästään, joka kirjoitti pitävänsä epäreiluna tilannetta, jossa perheen varallisuus on sallinut harrastusratkaisujen hakemisen yksityiseltä puolelta, mutta toisin on niiden kohdalla, joilla ei ole samaa taloudellista mahdollisuutta.

”Olemme tahtomattamme lisänneet eriarvoisuutta julkisen ja yksityisen tilan erilaisella kohtelulla. Se on reilua sanoa ääneen. On myös kohtuullista sanoa, että keskustelu keskittyy liikuntaharrastuksiin. Esimerkiksi pelkästään taiteen perusopetuksen piirissä on 130 000 harrastajaa Suomessa. Partio on Suomen suurimpia harrasteryhmiä. Kun puhumme harrastamisesta, puhumme myös muusta kuin liikunnasta.”

Ovatko haitat rajoituksista suuremmat kuin hyöty riskien hallinnasta?

”Se pitää punnita joka päivä uudelleen, ja se liittyy tautitilanteen kehittymiseen. Jos epäonnistumme kansakuntana lähipäivinä ja lähiviikkoina, on edessämme tilanne, jossa ei enää keskustella lasten ja nuorten rajoituksista vaan pahimmillaan ulkonaliikkumiskiellosta koko väestölle. Siksi meidän pitää puhua ihmisten moraalista ja kyvystä käsittää rajoitusten syitä.”

Mitä Saarikko ajattelee siitä, että lapsen oikeuksista on tullut politiikan kiistakapula ja politiikanteon väline?

”Jälkimmäisen arvion kiistän, mutta ensimmäisestä olen hyvilläni. Se kertoo siitä, että päättäjät muistavat, miksi tätä työtä tehdään. Epidemian jälkilasku vaikuttaa kaikkein eniten lasten ja nuorten elämään. Koronakriisi on poikkeuksellinen, eikä aikakautemme tunne tällaisen kriisin hallintaa. Sen takia arvioimme joka päivä uudelleen, onko tehty oikeita ratkaisuja.”

Saarikko sanoo, että lasten ja nuorten tukemiseksi on jo tehty paljon mutta tarvittaessa lisää tukea on vielä luvassa.

”Yleisen kuntatalouden tukemisen lisäksi olemme tukeneet lasten ja nuorten hyvinvointia yli 300 miljoonan euron paketilla oppimisen tukeen, oppimishuoltoon ja perheiden palveluihin. Tämän lisäksi olemme muun muassa tukeneet harrastustoimintaa järjestäviä seuroja. Viime viikolla lapsi- ja nuorisopoliittinen ministeriryhmä julkaisi kannanoton, jossa vetosimme kuntiin, että testausta ja rokottamista hoitava henkilökunta ei olisi pois lasten ja nuorten terveydenhuollosta. Se olisi laskun siirtämistä väärään paikkaan.”

Alkusyksystä Saarikolta kysyttiin, pitäisikö harrastamisen Suomen malli -pilottiprojektia siirtää tulevaisuuteen. Hän halusi kuitenkin edistää sitä määrätietoisesti.

Nyt pilottiprojekti on käynnissä noin sadassa kunnassa. Sen tarkoituksena on, että kukin lapsi voi saada maksuttoman harrastuksen, joka toteutuu koulupäivän yhteydessä.

Saarikko sanoo, että se on nykyisen hallituksen liian vähälle huomiolle jäänyt saavutus. Seuroille on jo annettu tukea, mutta hänen mukaansa ministeriössä voidaan harkita tarvittaessa lisätalousarvioesityksiä, jos tukea tarvitaan lisää.

”Olemme sitoutuneet hallituksessa siihen, että kaikki se, millä on oikeutus jatkaa hyvänä toimintana, yritetään pelastaa. Suomalaiset urheiluseurat lasten ja nuorten liikuttajina kuuluvat siihen ryhmään. Seurat ylläpitävät toimeliaisuutta ja yhteisöllisyyttä, kahta tärkeää yhteiskunnan arvoa.”

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat