Miksi Lotta Harala sai kilpailla, vaikka käry kävi? Oikeusoppinut pohtii, menikö kaikki oikein - Urheilu | HS.fi

Miksi Lotta Harala sai kilpailla, vaikka käry kävi? Oikeusoppinut pohtii, menikö kaikki oikein

Suekin mukaan kyse oli lisäravinteen kylkiäisenä tulleesta vahingosta. Silti moni asia herättää yhä kysymyksiä.

Aitajuoksija Lotta Haralan näytteessä oli erittäin pieni määrä piristettä. Harala antoi ainoan positiivisen näytteensä kilpailutilanteessa Espoossa 5. elokuuta.­

12.2. 2:00 | Päivitetty 12.2. 15:13

Vähäisestä määrästä piristettä kärähtänyt aitajuoksija Lotta Harala on todennäköisesti toiminut vilpittömästi, ja tapaus on ollut ilmeinen vahinko, mutta tapauksen selitysten suo on syvä.

Dopingtapauksen selvitys ja kolmen kuukauden kilpailukielto perustuvat voimassa oleviin sääntöihin. Siitä ei siis ole kyse.

Silti kesken parhaan kilpailukauden elokuussa 2020 sattunut tapaus herättää liudan kysymyksiä:

Kuinka on mahdollista, että Harala sai kilpailla, vaikka hänellä oli positiivinen A-näyte olemassa? Aineen alkuperää ei tiedetty, eikä tiedetä vieläkään.

Olisivatko Suomen Urheiluliitto (SUL) ja Suomen urheilun eettinen keskus (Suek) peittäneet tapauksen, jos Harala olisi valittu arvokisoihin?

Pitääkö hänen suorituksensa Kalevan kisoissa elokuussa ja Ruotsi-ottelussa syyskuussa 2020 hylätä?

Miksei Suek vaatinut ainetta tutkittavaksi Suomessa?

Entä mistä Suek tietää, kuinka kauan Harala oli ainetta käyttänyt?

Säännöissä käytetty kapulakieli on maallikolle hankalaa. Urheiluoikeuden asiantuntijan Olli Rausteen mukaan keskeistä on tunnistaa, mikä ero on ”erikseen määritellyiden aineiden” ja ”muiden aineiden” välillä.

Olli Rauste­

Haralan elimistöstä löytynyt aine on piriste, joka on kiellettyjen aineiden luettelon mukaan erikseen määritelty eli lievä dopingaine (kohta S6 b). Kovan luokan dopingaineet, kuten hormonit ja epo, ovat säännöissä muita aineita.

Haralan kolmen kuukauden väliaikainen kilpailukielto perustuu muista aineista annettaviin sanktioihin (säännöt 7.4.1 ja 7.4.2).

Sääntöjen peruslinja on, että muiden eli kovien dopingaineiden kohdalla väliaikainen kilpailukielto pitää määrätä, mutta erikseen määritellyissä aineissa väliaikaisen kiellon määrääminen on harkinnanvaraista.

Tässä tapauksessa Suek on katsonut, ettei väliaikaisen kiellon määrääminen ole tarpeen.

”Varmaan sen vuoksi, että aineen pienestä määrästä on voitu päätellä kyseessä olevan klassinen ’saastunut’ lisäravinnekäry”, Rauste sanoo.

Suek julkisti tiedon Haralan kärystä perjantaina 29. tammikuuta kello 16. Suomen antidopingsäännöstö määrää, että henkilöt, joille on kerrottu positiivisesta A-näytteestä, eivät saa paljastaa sitä ulkopuolisille. Perjantai kello 16 voi olla sattumaa, tai kaikki asianosaiset on tavoitettu vasta ennen sitä.

Lisäksi tietoa ei saa kertoa esimerkiksi lajiliiton sisällä muille kuin sellaisille henkilöille, joilla on tarve saada tieto, kuten SUL:n toimitusjohtajalle Harri Aallolle.

Aalto kertoi asiasta SUL:n hallitukselle vasta, kun Harala oli rangaistuksensa kärsinyt. Harala ei ollut kilpailukiellossa, kun asian käsittely alkoi Suekissa.

”Sen takia en oikein keksi syytä, mikä olisi ollut sääntöjen mukainen peruste kertoa tieto SUL:n hallituksen jäsenille, joilla ei ole mitään roolia osallistua asian käsittelyyn Suekissa”, Rauste sanoo.

Jos tieto kerrottaisiin esimerkiksi hallituksen 8–10 jäsenelle, riski sen vuotamisesta voisi olla varsin todennäköinen.

Suomen dopinghistoria tuntee tapauksia, joissa lajiliiton hallituksen jäsen on vastoin sääntöjä vuotanut tiedon dopingtapauksesta ulkopuolisille. Sen takia tietoa ei enää tavanomaisessa tapauksessa anneta kuin toiminnanjohtajalle ja puheenjohtajalle. Jos tieto vuotaa, voidaan epäillä vain näitä kahta henkilöä sääntöjen rikkomisesta.

Jos urheilijan todetaan käsittelyn päätteeksi syyllistyneen dopingrikkomukseen, se pitää julkistaa 20 päivän sisällä lopullisesta päätöksestä, ellei kyseessä ole harrastetason urheilija.

Mitään ei siis saa julkistaa ennen kuin asia on kurinpitomenettelyssä käsitelty päätökseen asti.

”Arvokisat eivät vaikuta asian julkistamiseen. Julkistamisesta päättää ja sen hoitaa Suek, ei lajiliitto”, Rauste sanoo.

Urheilijan kilpailutulos pitää aina automaattisesti hylätä siinä kilpailussa, jossa positiivinen näyte on annettu. Näin tehtiin myös Haralan tapauksessa.

Kilpailutulokset pitää hylätä myös näytteenoton jälkeiseltä ajalta, ”ellei oikeudenmukaisuussyistä ole meneteltävä toisin”. Haralalla kyse oli piristeestä, jonka vaikutus on loppunut samana päivänä.

Tällöin ei Rausteen mukaan ole perusteita poistaa urheilijalta niiden kisojen tuloksia, joissa piristettä ei ole ollut elimistössä – Haralahan ei ollut kilpailukiellossa Ruotsi-ottelun (5.–6. syyskuuta) tai SM-kisojen (13.–16. elokuuta) aikaan.

 Aineen määrällä on merkitystä, kun arvioidaan urheilijan tahallisuutta.

Entä sitten alkuperäisen aineen todistaminen?

Jos urheilija haluaa välttyä pitkältä kilpailukiellolta, hänen pitää riittävällä tavalla todistaa, ettei ole käyttänyt ainetta tahallaan. Yksi osa tätä todistelua on aineen alkuperän selvittäminen.

”Se on urheilijan, ei Suekin vastuulla. Urheilija voi teettää laboratoriotutkimuksia siellä, missä parhaaksi näkee. Haralan ansiotasoilla ymmärrän hyvin, että mihinkään maailman hienoimpaan laboratorioon ei ole ollut varaa lähteä näytettä analysoimaan”, Rauste sanoo.

Haralan näytteessä oli erittäin pieni määrä (noin 100 nanogrammaa millilitrassa) 5-metyyliheksaani-2-amiini-nimistä piristettä. Voiko dopingin määritelmänä olla aineen vähyys?

”Aineen määrä ei vaikuta dopingrikkomuksen täyttymiseen, jos kyseessä ei ole sellainen aine, jota on elimistössä luonnostaan ja jolle pitää sen takia määritellä raja-arvo. Haralan piristettä ei ole elimistössä luonnostaan, joten mikä tahansa määrä on dopingrikkomus. Niinhän Suek myös päätti eli tuomitsi Haralan”, Rauste sanoo.

Aineen määrällä on merkitystä, kun arvioidaan urheilijan tahallisuutta. Jos Harala olisi ottanut ainetta kilpailuun tahallaan piristeeksi, sitä olisi pitänyt olla näytteessä enemmän.

Nyt havaitulla määrällä ei ollut merkitystä kisatulokseen. Tästä Suek päätteli, ettei kyse ollut tahallisesta piristekäytöstä, vaan lisäravinteen kylkiäisenä tulleesta vahingosta.

Piristeet ovat kiellettyjä vain kilpailuissa, eivät harjoituksissa. Auttoiko löydetty aine enemmän käytettynä harjoitteluun?

Rauste korostaa, ettei ole farmakologian asiantuntija eikä täten osaa sanoa, auttaako kyseinen piriste myös harjoittelua. Hän kuitenkin arvelee asian voivan olla niin, että jos joka harjoitukseen ottaisi piristettä, jaksaisi harjoitella tehokkaammin.

Rausteen mukaan Suek ei voi tietää, onko Harala käyttänyt samaa piristettä myös muulloin. Hän itse kertoi käyttäneensä lisäravinnetta jo keväällä harjoituksissa.

Kilpailutilanteessa Harala antoi ainoan positiivisen näytteensä vain Espoon gp-kisassa 5. elokuuta.

”Suek voi tuomita vain positiivisen näytteen perusteella”, Rauste sanoo.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat