Urheilun ihmisoikeuksien loukkaukset eivät tapahdu vain muualla - Urheilu | HS.fi

Tommy Lindgren ja Mina Mojtahedi ottivat hetkeksi kasvomaskit pois kuvausta varten.­

Urheilun ihmisoikeuksien loukkaukset eivät tapahdu vain muualla

Ihmisoikeudet urheilussa mielletään helposti asiaksi, joka on ongelmana esimerkiksi Valko-Venäjällä tai Qatarissa. Nyt Ihmisoikeusliiton Mina Mojtahedi ja Tommy Lindgren aloittavat kampanjan, joka kohdistuu Suomen urheilun ihmisoikeuksiin.


20.2. 2:00 | Päivitetty 20.2. 11:46

”Ihmisoikeudet haltuun urheilussa.”

Tällä iskulauseella Ihmisoikeusliitto kampanjoi ihmisoikeuksista Suomen urheilussa. Tavoitteena on lisätä urheilun toimijoiden tietämystä ja ymmärrystä ihmisoikeuksista ja tukea heidän valmiuksiaan edistää ihmisoikeuksia omassa toiminnassaan. Hankkeen rahoitus tulee opetus- ja kulttuuriministeriöstä.

”Olemme nähneet, että urheiluyhteisössä on ajateltu ja ajatellaan usein vieläkin, että ihmisoikeuksien loukkaukset tapahtuvat jossain muualla”, sanoo Mina Mojtahedi, joka on työskennellyt noin vuoden ajan Ihmisoikeusliitossa ihmisoikeuksien asiantuntijana.

Mojtahedilla on itsellään vahva urheilutausta. Hän pelasi pitkään pyörätuolikoripalloammattilaisena ja on ollut myös voittamassa Suomelle pyörätuolicurlingin MM-pronssia. Mojtahedi on ollut myös Suomen paralympiakomitean puheenjohtajana.

Työparikseen, kampanjasuunnittelijaksi, Mojtahedi sai pari viikkoa sitten Tommy Lindgrenin, joka tunnetaan muusikkona ja muun muassa jo seitsemän vuotta Yle Puheella jatkuneesta urheiluaiheisesta radio-ohjelmasta Lindgren & Sihvonen.

”Päädyin tähän jonkinlaisena rekrytointina. Kysyttiin kiinnostusta. Tunsin entuudestaan Kaari Mattilan [Ihmisoikeusliiton pääsihteeri]”, Lindgren kertoo.

”Kaikki on jonkinlaista loogista jatkumoa. Intohimosta urheiluun olen päätynyt tekemään radiossa ja televisiossa urheiluun liittyviä töitä, mikä on tavallaan muodostunut osaksi mun puhetyöläisen kokonaiskuvaa. Tämä linkittää omalla työurallani kaksi isoa asiaa eli ihmisoikeudet ja urheilun.”

Lindgrenille järjestötyö ei suinkaan ole uutta, sillä hän työskenteli vuosina 1997–2004 Amnestyn Suomen toimiston tiedottajana.

”Frank muistutti minulle, että ’älä unohda, mikä oli kasvattajaseurasi’”, Lindgren nauraa viitaten Frank Johanssoniin, Amnestyn Suomen osaston toiminnanjohtajaan.

 ”Suomessa on paljon asioita, jotka kuuluvat ihmisoikeuskysymyksiin, mutta niitä ei ole tunnistettu ihmisoikeuksina.”

Tommy Lindgren ja Mina Mojtahedi kampanjoivat ihmisoikeuksista Suomen urheilussa.­

Miten ihmisoikeudet tai niiden loukkaukset liittyvät Suomen urheiluun?

Valko-Venäjän tai Qatarin tilanteet ovat jokseenkin kaukana Suomesta. Ihmisoikeuksiin kuitenkin kuuluu paljon muutakin kuin esimerkiksi poliittiset ihmisoikeudet.

”Sukupuoleen perustuva ja seksuaalinen häirintä, lapsen oikeudet, yhdenvertaisuus tai syrjintä sekä sen kaikki muodot rasismi mukaan lukien, vammaisten oikeudet, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeudet sekä sukupuolten välinen tasa-arvo: nämä ovat keskeisimpiä ihmisoikeuskysymyksiä suomalaisessa urheilussa”, Mojtahedi selventää.

”Suomessa on paljon asioita, jotka kuuluvat ihmisoikeuskysymyksiin, mutta niitä ei ole tunnistettu ihmisoikeuksina. Siinä ongelmana on se, että jää aukkoja ihmisoikeuksien toteutumiseen, kun kyse on laajasta kokonaisuudesta.”

Mitkä ihmisoikeudet jäävät usein vaille huomiota?

”Aina ei tunnisteta, miten laaja asia yhdenvertaisuus on. Tunnistetaan vammaisten oikeudet, ehkä tunnistetaan rasismi osana syrjintää ja itse asiassa aika harvassa on seksuaalivähemmistöjen oikeuksien tunnistaminen. Missään ei ole näkynyt, miten sukupuolivähemmistöt pääsevät liikuntaan ja urheiluun mukaan. Yksi esimerkki, mistä riittävästi ei ole puhuttu, on urheilijoiden sananvapaus”, Mojtahedi toteaa.

Lindgren kiteyttää tavoitteen:

”Pyrkimys on kohti sellaista maailmaa, jossa kaikilla taustaan tai identiteettiin katsomatta on samat mahdollisuudet urheilla ja samat mahdollisuudet harrastaa liikuntaa sekä myös olla omana itsenään mukana.”

Miten Ihmisoikeusliitto pyrkii vaikuttamaan ihmisoikeuksiin Suomen urheilussa?

Mojtahedi kertoo, että iso osa työtä on verkostoituminen urheilujärjestöjen kanssa. Yhteistyötahoina ovat muun muassa Suomen olympiakomitea, Suomen paralympiakomitea, Suomen urheilun eettinen keskus (Suek) sekä useita lajiliittoja. Myös urheilijaverkosto on aloittamassa.

Lisäksi Ihmisoikeusliitto on jäsenenä urheilun eettisessä toimikunnassa.

”Vastaanotto on ollut erittäin myönteinen ja kysyntää on. Me avaamme tätä kysymystä heille eli mitä ihmisoikeudet ovat ja mitä ne eivät ole. Mitä oikeudellisia ja laillisia velvoitteita siihen liittyy. Pyrimme tukemaan heitä, miten he pystyvät tuomaan ihmisoikeuden omaan työhönsä. Me emme ole sanomassa, mitä kenenkäkin tarvitsee tehdä. Se vastuu kuuluu viranomaisille”, Mojtahedi sanoo.

Mojtahedi myös muistuttaa, että ministeriön urheilujärjestöille myönnettävien valtionavustuksien perusteisiin kuuluu yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelman tekeminen ja niiden toteuttaminen käytännössä.

Vaikka urheilujärjestöissä ja lajiliitoissa ihmisoikeusasiat tunnistettaisiinkin, iso kysymys on se, miten tieto valuisi ruohonjuuritasolle, urheilijoille ja heidän valmentajilleen.

Mojtahedi mainitsee Suekin tekemän tutkimuksen seksuaalisesta häirinnästä, jossa esille nousi se, että urheilijat eivät tienneet oikeuksiensa tulleen loukatuiksi.

”Se kertoo siitä, että ylemmistä rakenteista ei ole saatu tietoa ruohonjuuritasolle. Siinä on ihan käytännön haasteita”, Mojtahedi toteaa.

”Järjestöillä pitäisi olla linjaus ja koulutusta koko henkilöstölle siten, että jos tulee tieto kentällä tapahtuneesta väärinkäytöstä, heillä olisi ketju, mitä tehdään, miten puututaan ja että uhrin oikeudet on suojattu.”

Lindgren tarjoaa yksinkertaisen idean, miten tilannetta voisi helposti parantaa urheilijan näkökulmasta.

”Se voi olla vaikkapa urheilupaikan seinällä oleva lappu, jossa kerrotaan, miten voi toimia, jos havaitsee häirintää tai vaikkapa joutuu rasismin kohteeksi.”

Yksi iso kysymys on seksuaalivähemmistöjen tilanne: omaa identiteettiään joutuu salailemaan urheilu-uran aikana.

”Voidaan vetää linkki junioriurheilijasta Englannin Valioliigaan, jossa ei tunnu olevan täysin avoimet mahdollisuudet kaikille olla esimerkiksi seksuaali-identiteettinsä kanssa sellainen, kun on. Jotkut ovat tulleet uransa jälkeen kaapista ulos”, Lindgren sanoo.

”Se on iso kysymys. Mitä he pelkäävät? Miksi kattojärjestöt tai seurat eivät tee selväksi, että totta kai voi olla oma itsensä. Tämä ei ole onnistunut”, Mojtahedi jatkaa.

Oma lukunsa on urheilijan ja valmentajan suhde. Lindgren uskoo, että siinä on kuitenkin tapahtunut huomattavasti kehitystä viime vuosien aikana.

”Välttämättä vanhakantainen solvaamiseen tai pahimmassa tapauksessa kiusaamiseen perustuva valmentaminen ei ole enää sellaista, joilla saa edes hyviä tuloksia aikaan. Nämä ovat luurankoja, joita nykyisin myös tuodaan esille.”

Mitä ihmisoikeuksien loukkaamisesta voi seurata?

Selkeissä tapauksissa kyse on rikosasiasta, josta seuraa lain mukainen rangaistus. Ongelmiksi muodostuvat tapaukset, jotka eivät tule viranomaisten tietoon tai ovat sellaisia, jotka eivät riko lakia, mutta ovat urheiluun kuulumatonta epäasiallista käytöstä.

”Sanktioilla ja sakoilla on oma paikkansa, mutta ne eivät yksin riitä. Ymmärrystä on lisättävä. Rangaistukset eivät välttämättä muuta mitään”, Mojtahedi sanoo.

Joku voi kysyä, onko urheilu, etenkin huippu-urheilu, paikka, jossa ihmisoikeudet voivat edes toteutua?

”Jos ajatellaan huippu-urheilua ja kilpailua, kaikilla pitää olla samat oikeudet ja ihmisarvo, jota kunnioitetaan, mutta samaan aikaan kilpailun keskellä urheilun maailma on järjettömän epätasa-arvoinen, koska kaikki ovat siellä omilla ominaisuuksillaan, ja tavallaan se on vahvempi voittaa -ajatukseen perustuva maailma”, Lindgren toteaa.

”Toi on hyvä pointti. Esimerkiksi somessa [sosiaalisessa mediassa] näkee väitteitä, että eihän urheilu ole tasavertainen. No ei olekaan. On pitempiä ihmisiä ja on erilaisia ominaisuuksia sekä myös erilaisia lähtökohtia, kuten tukeeko perhe ja millainen pääsy on valmennukseen. Ihmisoikeudet erottuvat siten, että niihin kuuluvat oikeudelliset ja lainsäädännölliset velvoitteet. Tämä on yksi niistä viesteistä, joita haluamme tuoda esille”, Mojtahedi korostaa.

 ”Ensisijainen vastuu ei voi olla urheilijoilla.”

Tommy Lindgren ja Mina Mojtahedi korostavat, että vastuu ihmisoikeuksista ei voi jäädä urheilijalle.­

Yksi asia, mitä Mojtahedi ja Lindgren korostavat, on se, että vastuuta ihmisoikeuksista urheilussa ei voi kaataa urheilijan niskaan.

”Se on tosi hyvä, että on roolimalleja, mutta heidän vastuullaan ei ole muuttaa maailmaa. Se on urheilujärjestöillä”, Mojtahedi toteaa.

”Ensisijainen vastuu ei voi olla urheilijoilla. Vaatii urheilijalta poikkeuksellista rohkeutta uskaltaa Riku Riskin tapaiseen protestiin, että hän ei halua lähteä tietylle harjoitusleirille tai tiettyihin kisoihin”, Lindgren pohtii.

Lindgren viittaa parin vuoden takaiseen tapaukseen, jossa Riski kieltäytyi lähtemästä Suomen jalkapallomaajoukkueen harjoitusleirille Qatariin maan ihmisoikeustilanteen takia. Tätä kautta myös kansainväliset ihmisoikeuskysymykset linkittyvät Suomeen.

”Sillähän oli seurannaisvaikutukset. Maajoukkue ei seuraavalla kerralla mennyt Qatarin leirille”, Lindgren toteaa.

Tässä kyse oli harjoitusleiristä, mutta vielä isompi kysymys olisi, jos urheilija joutuisi pohtimaan menemistään esimerkiksi olympialaisiin tai MM-kisoihin.

”Urheilun kattojärjestöiltä pitää vaatia parempia kriteerejä kisapaikkojen valinnassa, jotta asia ei kaatuisi yhden urheilijan niskaan”, Mojtahedi sanoo.

Lindgren arvioi, että kisapaikkojen valinnat ovat kehittyneet parempaan suuntaan.

”Vähemmän kiistanalaisia paikkoja on valittu aivan viime vuosina.”

Ihmisoikeuksista urheilussa alkaa kampanja

Ihmisoikeusliitto aloitti Ihmisoikeudet haltuun urheilussa -hankkeen vuonna 2019. Liitolla on myös vastaavanlainen hanke nuorisotyössä.

Ajankohtaisia urheilun ihmisoikeuskysymyksiä voi seurata muun muassa Ihmisoikeusliiton blogissa.

Varsinainen kampanja käynnistyy ensi syksynä. Se suunnataan kaikille suomalaisille.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat