Sadalla miljoonalla liikuntaa joka vuosi - Urheilu | HS.fi

Helsingin liikunta- ja urheilupaikkoja käyttää vuosittain noin 100000 urheilijaa ja urheilun harrastajaa.­

Sadalla miljoonalla liikuntaa joka vuosi

Helsinki on opetus- ja kulttuuriministeriön jälkeen suomalaisen liikunnan suurin yksittäinen tukija yli sadan miljoonan euron vuosibudjetillaan. Liikuntajohtaja Tarja Loikkasen mukaan kaupungin politiikassa on tapahtunut merkittävä muutos. Nyt panostetaan erityisesti siihen, että vähän liikkuvat saataisiin liikkeelle.


22.2. 2:00 | Päivitetty 22.2. 14:58

”Ei taida olla yhtään sellaista lajia, joka ei olisi tilojen vähäisyydestä viestinyt.”

Helsinki on euromääräisesti Suomen suurin yksittäinen liikunnan ja urheilun rahoittaja valtion jälkeen. Kun opetus- ja kulttuuriministeriön tukipotti on vielä tänä vuonna 150 miljoonaa euroa, yltää Helsinki yli sataan miljoonaan euroon.

Sata miljoonaa euroa on iso summa, mutta kaikkeen sekään ei riitä, sillä Helsingin liikunnan muutkin luvut ovat suuria.

Helsingissä on asukkaita pian 650 000 ja pelkästään seurojen kautta urheilupaikkoja käyttää vuosittain noin 100 000 harrastajaa. Ryhmäliikuntaa kaupunki järjestää 1 200 tuntia viikossa. Venepaikkoja on 12 000.

Tilastoituja käyntejä kaupungin liikuntapalveluissa on vuodessa kymmenen miljoonaa. Luku ei sisällä esimerkiksi ulkoalueita, vaan sellaiset paikat, joissa kävijät pystytään laskemaan.

Helsingin liikuntajohtajan Tarja Loikkasen mukaan kaupunki saa palautetta etenkin sisäliikuntatilojen puutteista, joskin kielteistä palautetta tulee kaikkiaan varsin vähän kävijämääriin suhteutettuna.

”Voisi tulkita, että helsinkiläiset ovat aika tyytyväisiä liikuntapalveluihinsa. Sisäliikuntatilojen tarve on kuitenkin ollut pitkään sellainen, että siihen ei ole pystytty vastaamaan.”

 ”Yritämme miettiä kaiken aikaa keinoja, joilla saamme ihmiset liikkumaan terveyden kannalta riittävästi.”

Helsingin liikuntajohtaja Tarja Loikkanen Töölön kisahallissa. Loikkasen mukaan kaupunki saa palautetta etenkin sisäliikuntatilojen puutteista.­

Lisätiloja kaipaavat muun muassa palloilulajit, voimistelijat, kamppailulajit ja jääurheilijat. Loikkasen mukaan tilanne on paranemassa. Uudet tilat ovat pääosin yritysten, seurojen ja muiden yhteisöjen rakentamia.

Lista valmiista, rakenteilla tai suunnitteilla olevista liikuntapaikoista on pitkä. Olympiastadionilla on jo uusia tiloja, kesällä Mäkelänrinteeseen avautuu Pääkaupunkiseudun urheiluakatemian Urhea-halli ja syksyllä Pirkkolaan valmistuu uusi jäähalli.

Edellisissä kaupunki on mukana investoijana. Pirkkolan uusi liikuntahalli, Arena Centerin Kaarelan salibandy- ja futsalhalli, Myllypuron voimistelu- ja liikuntasali ja Tapulikaupungin urheilupuiston liikuntakeskus valmistuvat sen sijaan yksityisin varoin.

Helsingin NMKY aikoo rakentaa oman keskuksen Pakilaan. Lisäksi Oulunkylään on suunnitteilla jääpallohalli ja Myllypuroon taito- ja pikaluistelijoiden harjoituskeskus.

Tällaisia hankkeita kaupunki tukee vuokraamalla tontin ja myöntämällä lainaa liikuntapaikkojen rakentamiseen perustetusta rahastosta.

Oma lukunsa on Helsinki Garden, joka tuo valmistuessaan kansainvälisen tason tapahtuma-areenan keskelle kaupunkia.

Helsingin urheilupaikkaverkoston selkein puute on 3 000–4 000 katsojan sisäpalloiluareena. Sellainen on mahdollisesti tulossa Garden-hankkeen myötä Helsingin Jäähallin tiloihin yksityisellä rahalla.

Myös seurat vastaavat yhä enemmän omista olosuhteista kaupungin toimiessa kumppanina. Kaupungin omien tekonurmien lisäksi kenttiä ovat toteuttaneet lukuisat jalkapalloseurat. Myös kaikki ylipainehallit ovat seurojen omistamia.

”Jätkäsaaren liikuntapuisto alkaa olla valmiina. Seuraava tekojäärata tulee Johanneksen puistoon, ihan kantakaupunkiin”, Loikkanen listaa kaupungin omia hankkeita.

 ”Koulupihan käyttö lisääntyy valtavasti, jos hiekkakenttä ja leuanvetotanko vaihtuu monipuoliseksi liikuntapaikaksi.”

Loikkanen on koulutukseltaan liikuntatieteiden maisteri ja hän on työskennellyt lähes koko uransa kaupungin liikuntapalveluissa. Helsingin liikuntajohtajana hän aloitti vuonna 2017.

Parin vuosikymmenen aikana Helsingin liikuntapolitiikassa on Loikkasen mukaan tapahtunut selkeä muutos. Nyt kaupunki panostaa siihen, että vähän liikkuvat ihmiset saadaan mukaan, sillä aktiiviliikkujat löytävät palvelut muutenkin.

”Yritämme miettiä kaiken aikaa keinoja, joilla saamme ihmiset liikkumaan terveyden kannalta riittävästi ja että liikkuminen olisi kaikille mielekästä.”

Loikkanen muistuttaa, että liikunta on avainasemassa kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämisessä.

”Se on onneksi nyt tunnistettu ja mediakin on sen huomioinut.”

Kyse ei ole pelkästään liikuntapalveluiden tehtävästä, sillä liikunnallisen elämän tavan juurruttaminen alkaa päiväkodeista ja kouluista. Tätä Helsinki vauhdittaa rakentamalla päiväkotien ja koulujen pihoja sellaiseen kuntoon, että ne houkuttaisivat lapsia ja nuoria liikkumaan.

”Koulupihan käyttö lisääntyy valtavasti, jos hiekkakenttä ja leuanvetotanko vaihtuu monipuoliseksi liikuntapaikaksi. Silloin pihalla liikutaan myös iltaisin.”

Myös ikäihmiset sekä sosiaali- ja terveystoimen asiakkaat tarvitsevat kannustusta. Ja tietenkin lasten vanhemmat pitää saada liikkumaan.

”Tutkimusten mukaan liikunnasta tulee koko elämän kantava toimintatapa, jos alle kouluikäisten lasten perheet ovat liikunnallisia” Loikkanen sanoo.

Helsingin tavoite on saada ihmiset liikkumaan huomaamattaan. Siksi kaupunkiympäristö yritetään rakentaa sellaiseksi, että pyöräily ja kävely olisivat yhä useammalle houkutteleva vaihtoehto oman auton tai joukkoliikenteen käytön sijaan.

Myös lähiliikuntapaikkoihin panostetaan. Vanhojen ulkoliikuntapaikkojen remontointi on ollut systemaattista. Kaupunki on kasvanut kuitenkin sellaista vauhtia, että jokaisesta kaupunginosasta ei oma liikuntapaikkaa vielä löydy.

”Kun katsoo karttaa, ei merkittäviä aukkoja juuri jää. Kantakaupunki on sikäli haasteellinen, että se on jo tiheästi rakennettu ja siellä on kulttuurihistoriallisesti arvokkaita ympäristöjä.”

Uusia liikuntapaikkoja Helsinki rakentaa noin kymmenellä miljoonalla eurolla vuodessa. Rahoilla tehdään muun muassa liikuntapuistoja, tekojäitä ja keinonurmia.

”Nämä ovat sellaisia olosuhteita, joita yksityinen sektori ei rakenna.”

Pitäisikö kaupungin pystyä rakentamaan enemmän, esimerkiksi myös sisäliikuntapaikkoja?

”Meidän pitää aina arvioida, säilyykö lajin suosio samanlaisena tulevaisuudessa. Onko kyse parin vuoden trendistä vai kantaako se pidempään ja kannattaako investoida”, Loikkanen vastaa.

Hän muistuttaa, että sisäliikuntapaikkojen osalta kaupungin investoinnit menevät pääosin peruskorjauksiin. Monet Helsingin liikuntapaikoista ovat iäkkäitä ja remonttien hintalaput sen mukaisia.

 ”Urheilun puolesta meillä on vahva toive, että Olympiastadion pysyy myös myös urheilukulttuurin käytössä, ei pelkästään tapahtumien ja konserttien.”

Olympiastadion valmistui suuresta remontista vuoden 2020 kesällä.­

Hoidettavaa Helsingillä riittääkin. Muun muassa vuoden 1952 olympialaisten kilpailupaikat ovat pääosin käytössä ja niiden on tarkoitus palvella helsinkiläisiä vastedeskin.

Helsingin vuosien 2020–2030 liikuntapaikkojen investointiohjelma on kaikkiaan 180 miljoonaa euroa, josta Kisahallin osuus on 80 miljoonaa euroa.

”Jo rakennusten kulttuurihistoriallinen arvo on tärkeä ja kun niitä käytetään, ne pysyvät kunnossa ja säilyvät.”

Investointeihin kuuluvat on myös muun muassa Pirkkolan Jäähallin rakentaminen sekä Yrjönkadun ja Itäkeskuksen uimahallien peruskorjaukset.

Eniten Helsingin urheilupaikoista on viime vuosina huomiota saanut Olympiastadion, jonka remonttibudjetti ylittyi 140 miljoonalla eurolla ja maksoi lopulta 337 miljoonaa euroa. Helsinki ja valtio maksoivat laskun puoliksi.

Remontin yhteydessä maan alle valmistui kolme liikuntasalia. Lisäksi stadionilla on kaupunkilaisten käyttöön muita liikuntatiloja.

Loikkanen muistuttaa, että Helsingin ytimessä on ainutlaatuinen urheilukeskittymä, johon kuuluvat Stadikan ja Kisahallin lisäksi Töölön jalkapallostadion, Uimastadion, Eläintarhankenttä, Jäähalli ja tulevaisuudessa myös Helsinki Garden.

Toiveissa on, että myös Kisahallin vieressä sijaitseva iso parkkipaikka saataisiin tehokkaammin kaupunkilaisille.

”Parkkipaikat ovat aikamoista hukkakäyttöä etenkin, kun tämä ympäristö on niin ainutlaatuinen. Asemakaavan valmistelun yhteydessä kaupunki voi suunnitella, miten se saataisiin liikunnalliseen käyttöön. Samalla pitää pohtia alueen käytön tasapainoa tapahtumia ajatellen.”

Liikuntajohtajalla on viesti myös Olympiastadionille.

”Urheilun puolesta meillä on vahva toive, että Olympiastadion pysyy myös myös urheilukulttuurin käytössä, ei pelkästään tapahtumien ja konserttien.”

Tarja Loikkanen

Helsingin liikuntajohtaja vuodesta 2017

Koulutus: liikuntatieteiden maisteri, johtamisen MBA-tutkinto

Työskennellyt Helsingin liikuntatoimen ja kaupunkikonsernin palveluksessa vuodesta 1990 lähtien.

Harrastukset: Vuodenaikojen mukaista liikuntaa: talvella jumppaa ja hiihtoa, kesällä pyöräilyä ja retkeilyä

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat