”Hän ei ole vielä niin vanha kaveri, että olisi ehtinyt treenata itsensä hitaaksi”, Iivo Niskanen leukaili kolme vuotta sitten Pyeongchangin olympialaisissa.
Puhe oli Norjan uudesta hiihtotähdestä Johannes Høsflot Klæbosta, joka oli herättänyt huomiota poikkeuksellisilla ominaisuuksillaan: nopeudellaan, lähtökiihdytyksellään, rytminvaihtokyvyllään ja tekniikallaan niin perinteisellä kuin vapaallakin hiihtotavalla.
Klæbon ylämäen juoksutekniikkaa oli jo yritetty jäljitellä.
Tuolloin Klæbo oli 21-vuotias ja voittanut alkukauden maailmancupissa lähes kaikki sprintit ja muutamia normaalimatkojen kilpailujakin.
Pari päivää Niskasen tokaisun jälkeen Klæbo voitti suvereenisti sprintin olympiakultaa ja seuraavana talvena MM-kultaa.
Torstaina Niskanen ja muut hiihdon ystävät saivat todeta, että Klæbo ei ole vieläkään ehtinyt treenata itseään hitaaksi.
Klæbosta, 24, tuli Oberstdorfissa ensimmäinen mieshiihtäjä, joka on pystynyt voittamaan kaksi kertaa sprintin maailmanmestaruuden.
Klæbo teki sen tutun ylivoimaisilla elkeillä: hän voitti karsinnan, puolivälierän, välierän ja finaalin, jossa hän kiihdytti hurjalla rytminvaihdoksella loppusuoran alussa maanmiehensä Erik Valnesin ohi.
Klæbon tavaramerkkeihin on kuulunut se, että pakkaskelilläkin hän kilpailee paljain päin paksu hiuskuontalo ojennuksessa.
Tällä kertaa erikoinen veto oli se, että poikkeuksellisen lämpimissä oloissa hän käytti välierässä kevyttä pipoa. Finaalissa pää oli jälleen paljaana.
”Olen niin jännittänyt pari viime päivää. Kausi on ollut outo, koska kilpailuja ei ole ollut kovin paljon. Teimme päätöksiä, jotka eivät tuntuneet kovin hyviltä, kun istuimme kotona katsomassa Tour de Skitä. Nyt tuntuu kuitenkin todella hienolta. Unelma toteutui”, Klæbo sanoi kisan jälkeen Kansainvälisen hiihtoliiton tv-haastattelussa.
Klæbo viittasi siihen, että Norja ei osallistunut Tour de Ski -kiertueelle koronatilanteen takia.
Klæbo kuuluu niihin huippuhiihtäjiin, jotka menestyksen hetkillä eivät juurikaan näytä tunteitaan – ainakaan julkisesti.
Norjan yleisradioyhtiö NRK kertoi, että torstaina kävi toisin. Pian MM-voiton jälkeen Klæbo soitti isälleen ja puhkesi itkuun.
”En pystynyt pidättelemään. Hänkään ei sanonut juuri mitään. Hän tietää, miten paljon tämä merkitsee minulle”, Klæbo sanoi NRK:lle.
Takanaan Klæbolla on varsin askeettinen valmistautumisjakso MM-kisoihin. Koronariskejä vältellen hän on ollut tiukasti eristyksissä mökillä, joka sijaitsee monen sadan kilometrin päässä kotoa Trondheimista.
Seurana on ollut vain isä Haakon Klæbo ja 78-vuotias isoisä Kåre Høsflot, joka on koko uran ajan toiminut Klæbon henkilökohtaisena valmentajana.
”Olen tehnyt heidän ja Arildin (maajoukkuevalmentaja Monsen) kanssa töitä sekä hiihtokunnon että pään kanssa. Olen yrittänyt pitää pään kylmänä ja tehdä oikeita asioita”, Klæbo sanoi.
Tyttöystäväänsä Klæbo on tavannut viimeksi livenä vuodenvaihteessa. Toki pariskunta on pitänyt yhteyttä kuvapuheluiden avulla.
Maailmancupissa Klæbo on kilpaillut tällä kaudella vain kahdella paikkakunnalla, kauden avauksessa Kuusamon Rukalla ja neljä viikkoa sitten Ruotsin Falunissa.
Rukalla hän voitti kolmen osakilpailun minitourin. Falunin sprintissä tuli voitto, 15 kilometrin (p) yhteislähdössä kakkossija ja 15 km:n (v) väliaikalähdössä seitsemäs sija.
Oberstdorfissa Kläbo nähtäneen vielä tositoimissa ainakin sunnuntain sprinttiviestissä sekä ensi viikon perjantaina viestissä Norjan ankkurina.
Suomen sprinttimiehistä Joni Mäki (13:s), Lauri Vuorinen (15:s) ja Ristomatti Hakola (16:s) sijoittuivat puolivälierissään kolmansiksi ja jäivät ilman välieräpaikkaa.
