Koposella on asiaa - Urheilu | HS.fi

SPV:n päävalmentaja Tommy Koponen luottomiestensä ympäröimänä: vasemmalla kollega Jori Isomäki ja oikealla joukkueen ikoninen tehohyökkääjä Sami Koski.­

Koposella on asiaa

Salibandyliigan kokeneimman valmentajan Tommy Koposen mukaan lajiin on pesiytynyt sopimatonta psyykkausta, josta on päästävä eroon. Pahimmillaan pelipuheessa on kyse jopa järjestelmällisestä kiusaamisesta, jossa mennään henkilökohtaisuuksiin.


23.3. 2:00 | Päivitetty 23.3. 14:02

Salibandyliigan kokeneimmalla valmentajalla Tommy Koposella on asiaa.

Koponen on nähnyt suomalaisessa salibandyssa lähes kaiken. Hän on valmentanut seinäjokista SPV:tä liigassa vuodesta 2006 ja on ollut voittamassa muun muassa kolmea Suomen mestaruutta.

Koposen mukaan salibandy on mennyt viime vuosina suuntaan, johon sen ei pitäisi lainkaan kulkea. Mukaan on tullut monenlaista huonoa käyttäytymistä.

Koposen mukaan pelaajien toisiinsa kohdistama pelipuhe eli psyykkaaminen menee liian usein yli, eivätkä fyysisen pelin rajatkaan ole aina selvillä. Hän arvioi, että pelaajien välinen kunnioitus on rapistunut. Lajikulttuuri ei ole kunnossa.

Hävityn puolivälieräsarjan jälkeen Koponen syytti TPS:ää Ilkka-Pohjalaisen ja salibandysivusto Pääkallon haastattelussa joukkueensa pelaajan toistuvasta pilkkaamisesta.

Koponen sanoo HS:lle, että ongelmassa ei ole kyse kuitenkaan yhdestä ottelusarjasta tai seurasta, vaan huippusalibandyssa tapahtuneesta yleisemmästä ja pitkäaikaisesta kehityskulusta, jonka hän haluaa nostaa nyt keskusteluun.

Kun lajin taso on noussut ja kilpailu koventunut, hakevat joukkueet etenkin tärkeissä otteluissa kilpailuetua kaikenlaisilla keinoilla.

”Tietynlainen psyykkaaminen kuuluu salibandykentille, sillä huippu-urheilussa mitellään fyysisestä ja henkisestä otteesta ja jokainen joukkue pyrkii maksimoimaan tuloksensa sääntöjen sallimissa puitteissa”, Koponen toteaa.

”Mutta kun mennään kaikista tiukimpaan kohtaan, on usein häilyvää, pysytäänkö enää sääntöjen sisäpuolella.”

Koponen vaatii keskustelua ja päätöksiä siitä, miten lajiyhteisö suhtautuu koventuneeseen pelipuheeseen ja fyysiseen peliin.

Pelipuheessa on pahimmillaan kyse jopa järjestelmällisestä kiusaamisesta, jossa mennään henkilökohtaisuuksiin.

 ”Kun mennään kaikista tiukimpaan kohtaan, on usein häilyvää, pysytäänkö enää sääntöjen sisäpuolella.”

Tommy Koponen jakaa ohjeita pelaajilleen.­

”Mielestäni siinä kulkee raja, kun psyykkaaminen kohdistuu pelaajien olemukseen, persoonallisuuteen, se on toistuvaa ja ennalta mietittyä, eli toistuvasti nimittelemällä tai haukkumalla yritetään hakea etua itselle”, Koponen määrittelee.

”Sitä pidän ala-arvoisena. En voi sellaista itse hyväksyä.”

Tarkkoja esimerkkejä Koponen ei halua oman joukkueensa kohtaamasta kiusaamisesta kertoa, mutta tulkittavissa on, että raja on ylitetty montakin kertaa.

Koposen mukaan toiset joukkueet harrastavat enemmän sopimatonta psyykkausta kuin toiset.

”Tietyillä joukkueilla toistuvat tietyt ominaispiirteet”, hän sanoo.

Joissain joukkueissa mallia pelaajille antavat käytöksellään myös valmentajat, jotka keskustelevat ärhäkästi esimerkiksi erotuomareiden kanssa.

”Ei SPV:kään ole pulmunen. Meillä on ollut aina värikkäitä pelaajia, ja he ovat kunnostautuneet sellaisessa, mikä on paheksuttavaa. Olemme keskustelleet näistä asioista joukkueen sisällä lukuisia kertoja vuosien aikana.”

Salibandyn F-liiga on jo tuominnut asiattoman pelipuheen ja suunnitellut toimia sen kitkemiseksi. Muutos kulttuurissa ei tapahdu nopeasti.

Koponen ehdottaa, että valmentajat toimisivat esimerkkeinä ja lopettaisivat tuomareille huutelun yhteisellä sopimuksella.

Käytäntöä kokeiltiin kaudella 2018–2019 Tampereen Classicin valmentajan Samu Kuitusen ehdotuksesta.

”Classic on myös pelipuheen saralla esimerkillinen”, Koponen kehuu liigan moninkertaista mestarijoukkuetta.

Erotuomareille tilanne on hankala, vaikka pelaajien keskinäistä suunsoittoa heidän korviinsa kantautuisikin.

”Säännöissä on maininta solvaamisesta, mutta sitten voidaan kysyä, mikä on solvaamista, kun asiasta ei ole keskusteltu juuri lainkaan. Yksittäinen tuomari tai tuomaripari ei voi ryhtyä myöskään asiassa poliisiksi, vaan kyllä he toimivat yhteisesti hyväksyttyjen linjausten kautta.”

 ”Olemme ajautuneet sellaiseen tilanteeseen, että emme ihan tarkasti tiedä, mitä kentällä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä.”

SPV:n valmentajat Tommy Koponen ja Jori Isomäki.­

Pelipuheen lisäksi Koponen haluaa salibandy-yhteisön keskustelevan fyysisen pelaamisen rajoista.

Asia nousi konkreettisesti ja ikävällä tavalla esiin Espoon Oilersin ja Westend Indiansin välisessä puolivälieräsarjassa, kun Indiansin Niko Laiti sai aivotärähdyksen päähän kohdistuneen iskun seurauksena.

Oilersin puolustaja Ilari Talvitie selvisi tilanteesta ilman rangaistusta myös kurinpitokäsittelyssä, vaikka hänen olkapäänsä osui Laitia päähän.

Tapauksen jälkeen virinneessä keskustelussa varsin yleinen näkemys on ollut, että salibandyn säännöt ja tulkinnat eivät ole pysyneet lajin mukana.

Koponen muistuttaa, että salibandyn fyysisyys on lisääntynyt viime vuosina selvästi, sillä mukana on koko ajan vahvempia ja nopeampia urheilijoita. Ja kun urheilullisia joukkueita on aiempaa enemmän, kilpailu terävimmässä kärjessä on kovaa.

Pelin fyysistymistä on edistänyt se, että Suomessa on sallittu kova pelaaminen maajoukkueen tarpeiden takia.

”Kaiken tämän seurauksena olemme ajautuneet sellaiseen tilanteeseen, että emme ihan tarkasti tiedä, mitä kentällä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä”, Koponen toteaa.

Salibandyliiton toiminnanjohtaja Pekka Ilmivalta sanoi aiemmin maaliskuussa Helsingin Sanomien haastattelussa kutsuvansa kauden jälkeen laaja-alaisen ryhmän pohtimaan asioita.

Koposen mukaan erityisesti päähän kohdistuvat taklaukset pitää saada kitkettyä pois. Hän sanoo, että lajin suunta on pelaajien, joukkueiden, erotuomareiden ja kurinpidon eli koko lajiyhteisön käsissä.

Koponen pitää tärkeänä pelaajien keskinäisen kunnioituksen vahvistamista. Lisäksi hänellä on konkreettinen ehdotus pelin siistimiseksi: otetaan kolmas erotuomari otteluihin.

”Peli on niin nopeaa, että kaksi erotuomaria ei ehdi nähdä kaikkea sitä, mitä kentällä tapahtuu. Erotuomarien on tehtävä sekunnin osissa valtava määrä päätöksiä, pohtia pelin yleistä linjaa ja muistaa, että pitää saada pelata sääntöjen mukaisesti kovaa, koska urheilullinen taso on kova.”

Helmikuussa SPV:n pelaajat juhlivat salibandyn Suomen cupin voittoa. Finaalissa kaatui Nokian KrP.­

Koponen pohtii vakavissaan luopumista

Tommy Koponen on F-liigan ylivoimaisesti pitkäaikaisin valmentaja. Hän on toiminut ystäviensä kanssa perustamansa seuran luotsina jo vuodesta 2006. Sitä ennen hän oli nostamassa SPV:tä pelaajana nelosdivarista liigaan.

Siviilityönään Koponen on liikunnanopettaja, mutta salibandy vie paljon aikaa. Valmentamisen lisäksi hän toimii SPV:n urheilujohtajana, varapuheenjohtajana ja SPV Salibandy oy:n toimitusjohtajana.

Koposen mukaan SPV lähestyy aikaa, jolloin sillä on uusi päävalmentaja.

”Se tapahtuu lähivuosina, mutta en osaa sanoa tarkemmin. Olen asemani puolesta päättämässä myös seuraajasta, joten silläkin on merkitystä, löytyykö toimivia vaihtoehtoja.”

Yksi seuraajaehdokas on maajoukkueen entinen kapteeni, kolme MM-hopeaa voittanut Jori Isomäki. Hänellä on takanaan ensimmäinen kausi SPV:n kakkosvalmentajana, ja jatkoa seuraa.

”Se on enemmänkin ikuisuusprojekti kuin muutaman vuoden kokeilu”, Koponen kuvailee Isomäen asemaa.

”Kun saa tuollaisen tekijän mukaan, minäkin pääsen oppipojan rooliin.”

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat