Aprillipäivänä alkaneen MLB-kauden seuratuimpia kasvoja ovat 22-vuotiaat Juan Soto ja Fernando Tatís junior. Ainoastaan vuoden vanhempi on Ronald Acuña junior, kolmas nuori supertähti.
Iän lisäksi heitä yhdistää se, ettei kukaan heistä ole Yhdysvalloista.
Soton ja Tatísin kotimaa on Dominikaaninen tasavalta, Acuñan puolestaan Venezuela. Näissä Latinalaisen Amerikan valtioissa baseball on jotain suurempaa kuin peli: se on pysyvä osa kulttuuria, elämäntapa ja tie pois kotiseudun köyhyydestä.
Alun perin baseball rantautui Latinalaiseen Amerikkaan Kuuban kautta yhdysvaltalaisten merimiesten ja Yhdysvalloissa opiskelleiden kuubalaisten avulla. Kymmenvuotisen sodan aikana 1870-luvulla lajista tuli itsenäisen Kuuban symboli ja vastavoima espanjalaisille kolonialisteille, jotka yrittivät juurruttaa maan ajanvietteeksi härkätaisteluita.
Muutamissa maissa baseball upposi syvälle maiden sisimpään olemukseen.
Vuonna 2017 kaikkiaan 877 MLB-pelaajasta muualla kuin Yhdysvalloissa syntyneitä oli talouslehti Forbesin mukaan 27 prosenttia. Dominikaanisesta tasavallasta pelaajia oli tullut Yhdysvaltojen jälkeen eniten, kaikkiaan 84. Venezuelalaisia pelaajia oli 74 ja kuubalaisia 17.
Washington Nationalsin Juan Soto on 22 vuoden ikään mennessä ehtinyt juhlia jo World Seriesin voittoa ja lyöjäkuninkaan titteliä. Kuva vuoden 2019 pudotuspeleistä.
Soton, Tatísin ja Acuñan urakehitys noudattaa samanlaista kaavaa kuin useimpien Latinalaisen Amerikan pelaajien. Lukemattomat lapset kasvavat baseballin parissa, ja toiminnasta puuttuvia resursseja korvataan tarvittaessa kovalla työllä ja suurella intohimolla.
MLB-organisaatiot seuraavat lahjakkuuksilla kyllästetyn alueen kykyjä tarkoin. 16 vuoden ikään tultuaan parhaat nuoret pelaajanalut solmivat sopimukset kansainvälisinä vapaina agentteina MLB-joukkueiden kanssa, kuten Soto, Tatís ja Acuña kaikki tekivät.
Vuodesta 2003 lähtien jokaisella MLB-joukkueella on ollut Dominikaanisessa tasavallassa omat akatemiansa, joihin sopimuksen saaneet pelaajat pannaan. Maan MLB-toiminnoista vastaava Rafael Pérez arvioi ESPN:lle vuonna 2015, että vuosittain sopimuksen saa jopa 450–500 uutta lahjakkuutta.
Jo pelkästään akatemioissa nuoret pelaajat tienaavat moninkertaisia summia maan palkkatasoon nähden. Society of American Baseball Research arvioi vuonna 2017, että akatemiasta parin vuoden jälkeen pudotettavat pelaajatkin ehtivät tuossa ajassa tienata enemmän kuin heidän vanhempansa 13 vuodessa.
Järjestäytynyt akatemiatoiminta lieneekin yksi iso syy sille, miksi alueelta tulee niin paljon MLB-pelaajia. Muita syitä voivat olla ympäristön synnyttämä sisäinen palo, geneettinen lahjakkuus ja pienpelikulttuuri, joka on rikkaammissa maissa kuolemaan päin.
Valitettavasti suurten potentiaalisten rahamäärien ympärille kasaantuu myös suuria ongelmia.
Yksinkertaistettuna nykysääntöjen mukaan joukkueet voivat neuvotella pelaajien kanssa ja tarjota heille sopimusta aikaisintaan silloin, kun pelaaja olisi kyseisen vuoden syyskuuhun mennessä täyttänyt 16 vuotta.
Viime kesänä USA Today -lehti paljasti, että seurat ja heidän edustajansa olivat vuosien ajan jatkuvasti tehneet salaisia sopimuksia jopa vasta 12-vuotiaiden pelaajien kanssa. Yksi toiminnan viranomaisille paljastaneista oli Rudy Santin, dominikaanilaisen baseballakatemian johtaja, joka oli aiemmin toiminut yli neljännesvuosisadan ajan MLB-kykyjenetsijänä.
”Olen 60-vuotias, olen saanut äskettäin sydänkohtauksen, enkä tiedä, kauanko enää elän. Mutta ainakin tiedän tehneeni oikein”, Santin kertoi paljastuksistaan USA Todaylle maaliskuussa, kahta kuukautta ennen kuin hän kuoli uuden sydänkohtauksen takia.
San Diego Padresin Fernando Tatís junior edustaa baseballin uutta värikkäiden persoonallisuuksien aaltoa ja lajin murrosta.
Alaikäisten salaiset sopimukset liitettiin osaksi FBI:n tutkintaa, jossa se on jo aiemmin tutkinut MLB:n toimintaan liittyviä epäilyjä ihmiskaupasta ja viisumiväärennöksistä. Myös doping ja iän väärentäminen on nostettu viime vuosikymmenen aikana esiin Latinalaisen Amerikan baseballin ongelmina.
Lisäksi alueen lajikulttuuriin on pesiytynyt taloudellista hyötyä tavoittelevia välikäsiä, buscóneiksi kutsuttavia huijareita. He saattavat muun muassa lainata nuorille pelaajille ja heidän perheilleen isoja summia rahaa karmeilla koroilla, jotka pelaajien on tarkoitus maksaa takaisin lähitulevaisuuden MLB-sopimuksen turvin.
Tämänkin kannalta pelaajien ja joukkueiden suulliset sopimukset ovat ongelmallisia. Joukkueen edustaja saattaakin perääntyä sovitusta, ja nuoren pelaajan harteille jäävät velat, joita hänen perheensä on mahdoton maksaa koskaan takaisin.
Harvat ja valitut pääsevät lopulta aivan terävimmälle huipulle asti. Fernando Tatís junior teki helmikuussa 14 vuoden ja 340 miljoonan dollarin jatkosopimuksen San Diego Padresin kanssa.
Sopimus on poikkeuksellinen, koska Tatís ei olisi sääntöjen mukaan päässyt vapaaksi agentiksi vielä vuosikausiin. Padres kuitenkin kaivoi kuvetta, sillä se halusi varmistaa, että Tatís pelaisi parhaat vuotensa nimenomaan San Diegossa.
Juan Soton sopimus Washington Nationalsiin noudattelee toistaiseksi normaalia kaavaa, vaikka hänen lyöntikeskiarvonsa oli koko MLB:n paras. Puolueettoman välimieskäsittelyn kautta solmittu sopimus on yhden vuoden ja 8,5 miljoonan suuruinen.
Atlanta Bravesin Ronald Acuña juniorista tuli vuonna 2019 MLB-historian nuorin vähintään sadan miljoonan dollarin arvoisen sopimuksen tehnyt pelaaja.
Useimmat eivät unohda huipulle päästyään juuriaan. On tavallista, että pelaajat lähettävät rahaa kotimaahansa perheilleen ja sukulaisilleen.
Kymmenien miljoonien dollareiden palkat ovat Yhdysvalloissakin jättimäisiä, mutta köyhissä Latinalaisen Amerikan maissa ne ovat suorastaan utopistisia.
Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Mikael Wigell kertoo, että Venezuelassa paikallinen valuutta bolívar on tuskin minkään arvoinen. Miljoonia ihmisiä on lähtenyt maanpakoon muun muassa Kolumbiaan, Peruun ja Brasiliaan.
”Venezuelassa on meneillään humanitäärinen kriisi, tilanne on ollut jo neljästä viiteen vuotta todella vakava. Siellä on pulaa esimerkiksi lääkkeistä ja ruuasta. Terveydenhuolto, koulut ja sosiaalipalvelut eivät toimi”, Wigell kuvailee nykytilannetta.
Venezuelalaisesta Acuñasta tuli keväällä 2019 kaikkien aikojen nuorin vähintään sadan miljoonan arvoisen MLB-sopimuksen solminut pelaaja. Joulukuussa Sports Venezuela -sivusto kertoi, kuinka hän kiersi maan pohjoisrannikolla sijaitsevassa kotikylässään La Sabanassa jakamassa vähäosaisille lapsille kenkiä. Mutta liikeni Acuñalta aikaa myös pelaamiselle paikallisten nuorten kanssa.
Latinalaisesta Amerikasta tulevilla pelaajilla on ollut iso vaikutus myös MLB:tä ympäröivään ilmapiiriin.
Perinteisesti baseball on tunnettu hyvin tiukkana erilaisten kirjoittamattomien sääntöjen osalta. Kaikenlaisia tunteiden osoituksia on pidetty sopimattomina, ja niistä on saatettu rangaista heittämällä seuraavalla lyöntivuorolla syöttö tahallaan kohti liiallisesti juhlinutta lyöjää.
Hiljalleen baseball on siirtynyt lajina henkisesti kohti nykyaikaa, ja värikkäisiin persooniin on alettu suhtautua paljon suopeammin kuin aiemmin.
Myös Sotoa, Tatísia ja Acuñaa yhdistää silminnähtävä innostus baseballia kohtaan. ESPN-urheilukanava nosti äskettäin Soton omaperäisen tyylin ja elehdinnän lyöntiruudussa jopa koko MLB-ennakointinsa pääaiheeksi.
Miami Marlinsin nuoren supertähden José Fernándezin ohjaama pikavene törmäsi aallonmurtajaan Miami Beachilla aamuyön hämärässä 25. syyskuuta 2016. Fernández ja hänen kyydissä olleet ystävänsä kuolivat onnettomuudessa.
José Fernándezin tuhkimotarina päättyi silmänräpäyksessä
Kaikille latinalaisesta Amerikasta maineeseen nousseille pelaajille ei kuitenkaan ole käynyt yhtä hyvin.
Kenties inspiroivin tarinan alku alku kuului syöttäjä José Fernándezille, joka oli elänyt lapsuutensa Santa Claran kaupungissa Kuubassa. Fernándezin isäpuoli oli onnistunut pääsemään Kuubasta Floridaan vuonna 2005.
Fernándezin ja hänen äitinsä sekä siskonsa pako onnistui kuitenkin vasta neljännellä yrittämällä kahta vuotta myöhemmin. Kolme aiempaa yritystä oli johtanut vankilaan.
Uudessa kotimaassa ei mennyt kauaa, kunnes nuoren Josén lahjakkuus baseballissa huomattiin. Kauden 2013 alussa hän nousi jo paikallisen MLB-seuran Miami Marlinsin kokoonpanoon vasta 20 vuoden ikäisenä.
Seuraavina vuosina Marlinsilla oli muutenkin lupaava joukkue, mutta miamilaisia kiinnosti vain Fernández, hymyilevä ja energinen nuori supertähti, joka oli lähtöisin samanlaisista oloista kuin monet miamilaiset ja heidän sukunsa.
Nuori kuubalaissyöttäjä José Fernández (keskellä) oli huippusuosittu sekä Miami Marlinsin joukkueessa että koko Miamin kaupungissa.
Tuhannet ihmiset saapuivat jättämään José Fernándezille jäähyväisiä veneonnettomuuden jälkeisenä päivänä. ”Sinua jäädään todella kaipaamaan. Lepää rauhassa”, luki kuvan etualalla olevassa kyltissä.
Tuhkimotarina kuitenkin päättyi silmänräpäyksessä Miami Beachin rantavesiin aamuyöllä 25. syyskuuta 2016.
Fernández, 24, oli lähtenyt kahden ystävänsä kanssa veneilemään Atlanta Bravesia vastaan pelatun ottelun jälkeen. Baseballtähden ohjastama kymmenmetrinen vene törmäsi yön pimeydessä yli 56 solmun nopeudella (104 km/h) kiviseen aallonmurtajaan.
Kaikki veneessä olleet menehtyivät törmäyksessä välittömästi.
Lokakuussa Miami Herald kertoi, että toksikologisessa raportissa Fernándezin elimistöstä oli löytynyt merkkejä kokaiinista. Alkoholia hänellä oli ollut veressään lähes 1,5 promillea, melkein kaksi kertaa yli sallitun määrän.
2010-luvulla kuoli kaikkiaan 13 MLB-pelaajaa, joiden ammattilaisura oli yhä kesken. Heistä yhdeksän oli kotoisin Latinalaisesta Amerikasta, ja vain yhden kohdalla kuolema johtui muusta kuin liikenneonnettomuudesta.
Kansas City Royalsin Yordano Venturalla oli 30. syyskuuta lippalakissaan nimikirjaimet JF ja OT veneonnettomuudessa kuolleen José Fernándezin ja kahta vuotta aiemmin auto-onnettomuudessa kuolleen maanmiehensä Oscar Taverasin muistoksi. Alle neljä kuukautta myöhemmin myös Ventura kuoli kolarissa.
Kaikkein murheellisin oli tammikuun 22. päivä vuonna 2017. Tuolloin Dominikaanisessa tasavallassa kuoli samana iltana kaksi pelaajaa erillisissä auto-onnettomuuksissa. Heistä toinen oli 25-vuotias ässäsyöttäjä Yordano Ventura.
Viimeisellä kaudellaan Ventura oli Kansas City Royalsissa muistanut lippalakissaan nimikirjaimilla Fernándezia ja lokakuussa 2014 auto-onnettomuudessa Dominikaanisessa tasavallassa kuollutta Oscar Taverasia. Vain päiviä ennen onnettomuutta tulokaskautensa St. Louis Cardinalsissa päättänyt Taveras oli kuollessaan vasta 22-vuotias.
”Suurimmassa osassa Latinalaista Amerikkaa liikenne on selvästi vaarallisempaa. Siellä on kulttuuri, jossa liikenteen vaaroja ei oteta niin vakavasti kuin olisi syytä”, Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Mikael Wigell kertoo alueesta, jossa onnettomuuksiin vaikuttavat vaarallisen huonokuntoiset tiet.
Boston Red Soxin legenda David Ortiz oli puolestaan menettää henkensä uransa lopettamisen jälkeen kotimaassaan kesäkuussa 2019, kun hän joutui pääkaupunki Santo Domingossa sijaitsevassa baarissa palkkamurhaajan luotien kohteeksi.
Ortizin ystävä kertoi uutistoimisto AP:lle, että tämä tunsi ilman turvamiehiä liikkumisen olevan turvallista, koska ihmiset suojelisivat häntä. Kansallissankari ei ollut täysin väärässä, sillä ympäröivä väkijoukko esti moottoripyörällä paikalle saapuneen ampujan pakenemisen ja pahoinpiteli tämän ennen poliisin tuloa.
Myöhemmin selvisi, ettei hyökkäyksen ollut tarkoitus edes kohdistua Ortiziin vaan tämän ystävään. Tuolloin 43-vuotias entinen pelaaja kärsi välikohtauksessa vakavia vammoja mutta selvisi hengissä.
Lähteet: ESPN, Forbes, SABR, USA Today