Kultainen unelma - Urheilu | HS.fi

Naisleijonien päävalmentaja Pasi Mustonen tuuletti historiallista välierävoittoa Kanadasta vuoden 2019 kotikisoissa. Mustonen uskoo Suomen naisten taistelevan tulevaisuudessa olympiakullasta.­

Kultainen unelma

Naisleijonien päävalmentaja Pasi Mustonen uskoo olympiakultaan. Hän vaatii Pekingin kisoihin haluavia kiekkoilijoita harjoittelemaan laadukkaasti ja pakottamaan itsensä epämukavuusalueelle alle 18-vuotiaiden poikien mukana.


6.4. 2:00 | Päivitetty 6.4. 15:26

Naisleijonien päävalmentajalla Pasi Mustosella on selkeä vaatimus niille kiekkoilijoille, jotka haluavat pelata ensi talvena Pekingin olympialaisissa.

”Olemme ilmoittaneet pelaajille, että haluamme kaikkien Suomessa pelaavien harjoittelevan maanantaista perjantaihin vain poikien kanssa”, Mustonen kertoo.

Syy vaatimukselle on selvä. Mustonen haluaa pelaajat B-poikien eli U18-juniorien kakkostasolle Mestikseen, jotta koko kotimainen naiskiekko kehittyisi seuraavalle tasolle.

”Silloin meillä on kilpailukykyinen ja haastava ympäristö, joka vastaa olympiakullan tavoittelun vaatimuksia. Arjen pitää olla sellaista joka päivä”, Mustonen linjaa.

Vaatimustaso U18-poikien Mestis-joukkueissa vastaa Mustosen mukaan pelejä Kanadan ja Yhdysvaltain naisten maajoukkueita eli Suomen kovimpia arvokisavastustajia vastaan.

 ”Silloin meillä on kilpailukykyinen ja haastava ympäristö.”

Suomi osoitti kevään 2019 kotikisoissaan voivansa kaataa myös naiskiekon jättiläiset. Kanada kukistui välierässä, ja Yhdysvaltain verkkoon finaalin jatkoajalla lauottu kiekko käynnisti riehakkaat kultajuhlat, jotka vaihtuivat lopulta maalin hylkäyksen ja voittomaalikilpailussa koetun tappion jälkeen hopeisiin kyyneliin.

Kokonainen pelaajasukupolvi ymmärsi kuitenkin viimeistään Espoossa pelattujen kisojen jälkeen, että Suomi pystyy voittamaan maailmanmestaruuden.

”Se on mahdollista, vaikka se aikakirjoihin laitettiinkin hopeaksi. Samalla tavalla meillä on mahdollista voittaa olympiakultaa, jos teemme pitkään erittäin määrätietoista työtä”, Mustonen sanoo.

”Kukaan ei tiedä, voitetaanko se vuoden, viiden, yhdeksän vai 13 vuoden päästä, mutta olen ihan varma, että Suomen naiset tulevat voittamaan olympiakultaa”, hän jatkaa.

Unelman toteuttaminen vaatii myös kotimaisen pääsarjan eli Naisten Liigan kehittymistä, sillä sarja ei nykyisellään palvele maajoukkuekiekkoilijoita.

 ”Olen ihan varma, että Suomen naiset tulevat voittamaan olympiakultaa.”

Maajoukkueen kapteeni Jenni Hiirikoski pitää kysymystä Naisten Liigan tasonnoston ja poikien kanssa harjoittelun yhteydestä mielenkiintoisena.

”Jollain tavallahan sitä harjoitusvastetta haluaa aina. Monet ovat hakeneet sitä poikien puolelta, ja aikanaan kun itse pelasin Jypissä, niin meillä se toimi niin päin, että pojat tulivat meidän treeneihin, ja niitä oli siellä kentällinen”, Hiirikoski kertoo.

Hänen kokemustensa mukaan yhteistyö seuratasolla hyödyttää sekä naisia että poikajoukkueita. Konsepti toimi, kun pojat nostivat harjoitusten tempoa ja toisaalta saivat itse pelata naisten kärkipelaajia vastaan.

Naisleijonia vielä ensi kauden luotsaava Mustonen on aiemminkin vaatinut pelaajiaan poikien harjoituksiin. Hän kertoo valmennuksesta ymmärtävien tiedostavan asian merkityksen arjen vaatimustason kautta.

”Puhun palturia [olympiatavoitteesta], ellei arkemme vastaa niitä vaatimuksia, joita vaaditaan, että urheilija voi voittaa olympiakultaa. Muuten se on pelkkää tyhjää mainospuhetta.”

 ”Meillä se toimi niin päin, että pojat tulivat meidän treeneihin.”

Päävalmentaja Mustonen antaa tasonnostokysymykseen yksisanaisen vastauksen. Harjoittelun.

”Totuus on pirun yksinkertainen. Harjoitellaan paremmin, laadukkaammin ja kovempaa. Sillä nousee taso”, hän lisää.

Naisten Liigan taso nousee pienin askelin kausi toisensa jälkeen. Mustonen puhuu harjoitteluprosesseista ja päätoimisista ammattivalmentajista.

”IFK on yksi hyvä esimerkki. Siellä harjoitellaan ympärivuotisesti ja Saara Niemen [o.s. Tuominen] johdolla aikamoisen laadukkaasti”, hän lisää.

”Jääkiekkoliitto osallistuu ensi kaudella Kuortaneen ja viiden muun joukkueen päävalmentajan palkkaukseen. Ensi kaudella on vain kolme seuraa, joilla ei ole päätoimista päävalmentajaa, ja uskon sillä olevan iso merkitys”, naisten maajoukkueen GM Tuula Puputti lisää.

 ”Totuus on pirun yksinkertainen. Harjoitellaan paremmin, laadukkaammin ja kovempaa.”

Naisleijonien päävalmentaja Pasi Mustonen vaatii Pekingin olympialaisiin haluavia pelaajiaan harjoittelemaan poikien kanssa.­

Maanantaina naiset pelasivat harjoitusottelun KalPan alle 16-vuotiaita poikia vastaan Vierumäellä. Sanni Vanhanen kamppaili KalPan Akseli Pulkkasen kanssa Meeri Räisäsen maalin edessä.­

Kuortaneella Puputti viittaa Jääkiekkoliiton projektiin Team Kuortaneeseen, joka tarjoaa lahjakkaille tyttöjunioreille mahdollisuuden yhdistää lukio-opinnot jääkiekkoilun kanssa.

”Sinne menee jopa osa parhaista ysiluokkalaisista. He oppivat urheilijoiksi 3–4 vuodessa, ja näitä pelaajia, jotka ovat urheilijoita 24 tuntia vuorokaudessa, tulee koko ajan lisää”, Mustonen sanoo.

Vaikka tukitoimet ja laadukas valmennus nostavatkin tasoa pikkuhiljaa, ovat alle 15-vuotiaat yläkoululaiset liian nuoria pääsarjatason kiekkoilijoiksi. Sarjassa ei ole riittävästi hyviä pelaajia, jotta esimerkiksi Elisa Holopaisen tasoinen urheilija saisi haastaa itseään jatkuvasti tasokkaissa otteluissa.

Holopainen, 19, pelasi tämän kauden Naisten Liigassa sarjan kaikki vaiheet huomioiden 36 ottelua komein tehoin 51+34=85, ja dominoinnin perusteella voi väittää KalPan tähden olleen täysin väärässä sarjassa.

”Holopaisen olisi ehdottomasti pitänyt pelata jo poikien pelejä. Eikä pelkästään Holopaisen, vaan kaikkien maajoukkuepelaajien pitäisi pelata poikapelejä, ja sitten tärkeimmät naisten pelit ja pleijarit. Holopaisella oli valtavasti pelejä, joissa pääsee ihan liian helpolla”, Mustonen sanoo.

 ”Holopaisen olisi ehdottomasti pitänyt pelata jo poikien pelejä.”

Toukokuussa Holopaista ja muita Naisleijonia odottaa todellinen tason mittari, kun kapteeni Hiirikoski johtaa joukkonsa pienessä kaukalossa käytäviin MM-kisoihin Kanadaan.

Mustonen ei säästele sanojaan kehuessaan Hiirikoskea. Huippu-urheilija, pelillinen ja henkinen johtaja, uskomaton esimerkki sekä isosydäminen ja kypsä ihminen ovat sanoja, joilla valmentaja kuvaa kapteeniaan.

”Olen valmentanut entisiä tai tulevia NHL-pelaajia, enkä ole koskaan tavannut vastaavanlaista omistautumista huippu-urheilulle. Siellä on ollut hurjan tavoitteellisia kavereita, mutta kyllä tämä lyö laudalta kaiken, mitä olen tavannut lajissa nimeltä jääkiekko”, Mustonen kehuu.

”Kun niin sanotusti Jennin kainaloon eli samaan seurayhteisöön vie nuoren pelaajan, niin jostain syystä kehitys lähtee rakettimaisesti nousuun. Pelaaja tulee niin vaativaan ympäristöön, jossa on esimerkin voima ja ’Jepan’ kyky vaatia, kun hän on itse aina se kovin työntekijä.”

Jos Mustosen pitäisi luonnehtia kapteeniaan yhdellä sanalla, tuo sana olisi ainutlaatuinen.

 ”Kyllä tämä lyö laudalta kaiken, mitä olen tavannut lajissa nimeltä jääkiekko.”

Kapteeni Jenni Hiirikoski on erinomainen esimerkki kaikille maajoukkuepelaajille.­

Hiirikoski voitti viime viikolla uransa kolmannen Ruotsin mestaruuden Luleå HF:n – tai tarkemmin ilmaistuna Luleå HF:n ja Munksund-Skuthamns SK:n mukaan nimetyn joukkueen eli Luleå HF/MSSK:n riveissä.

”Meillä on tosi hieno organisaatio, joka panostaa myös naisten jääkiekkoon. Olemme saaneet hyvät olosuhteet, että pystymme harjoittelemaan päiväsaikaan. Ne ovat samanlaiset meille kuin miehille, mutta totta kai raha on isompi miesten puolella. Miesten jääkiekko on iso bisnes verrattuna naisten puoleen”, hän sanoo.

Hiirikoski on pelannut Luulajassa viisi kautta. Sarjan pelillinen taso on mennyt tuona aikana koko ajan eteenpäin, ja pelaaminen on ollut nautinnollista. Hänen sopimuksensa seuraan kattaa vielä ensi kauden.

”Olen seurannut ilolla sitä, että peli on mennyt paljon nopeammaksi, ja pelaajien näkee olevan koko ajan paremmassa fyysisessä kunnossa”, Hiirikoski sanoo.

 ”Meillä on tosi hieno organisaatio, joka panostaa myös naisten jääkiekkoon.”

34-vuotias kiekkoilija on viime vuosina noussut aivan maailman terävimmälle huipulle. Kevään 2019 kotikisoissa Hiirikoski valittiin sekä kisojen arvokkaimmaksi pelaajaksi että parhaaksi puolustajaksi.

”Hän on ollut pitkään top kakkosessa tai kolmosessa, mutta kukaan ei enää kyseenalaista, kuka oli maailman paras puolustaja 2019”, Mustonen sanoo.

”Se vei ’Jepalta’ 15 vuotta. Kun meillä on näitä 17–19-vuotiaita maailmanlahjakkuuksia, he näkevät, millä intensiteetillä, omistautumisella ja määrätietoisuudella ’Jepa’ on tehnyt töitä. Eli tuollainen se polku on, jos haluaa joskus olla maailman paras tai top viisi. Se on todennäköisesti vähintään kymmenen vuoden projekti. Siinä asettuu se urheilu-ura perspektiiviin.”

Viime vuoden MM-kisat jäivät väliin koronaviruspandemian vuoksi, ja Ruotsissa kausi keskeytettiin ensimmäisen finaalin jälkeen. Koronavirus sotki myös tämän kauden pelejä, sillä Svenska Damhockeyliganin (SDHL) finaalisarjan alku siirtyi parilla viikolla vastustajajoukkueen koronatartunnan vuoksi.

Maajoukkueen mukaan liittyminen on puolestaan viivästynyt koko Luleå HF:n suomalaisviisikolta mahdollisen korona-altistumisen vuoksi.

 ”Tuollainen se polku on, jos haluaa joskus olla maailman paras.”

Seuratasolla Luleå HF:ää edustava Jenni Hiirikoski on pelannut jo viisi kautta Ruotsin pääsarjassa SDHL:ssä. Viime viikolla Hiirikoski voitti kolmannen Ruotsin mestaruutensa.­

MM-hopean lisäksi kuusi MM-pronssia ja kaksi olympiapronssia saavuttanut Hiirikoski kertoo urheilijan arjen säilyneen suhteellisen normaalina, kun kausi vietiin kaikesta huolimatta läpi niin Ruotsissa kuin Suomessa.

”Karanteenipätkät ovat uusia kokemuksia tähän [MM-kisa]reissuun. Koetetaan tehdä niistä parhaita meidän toimintatavoille, että pysymme jollain muulla tavalla yhteyksissä joukkueen kanssa. Itselleni on hauska palata Halifaxiin – olen pelannut siellä ensimmäiset aikuisten arvokisat, ja sieltä on hyviä muistoja”, Hiirikoski sanoo kevään 2004 MM-pronssiin viitaten.

Kapteeni ohjeistaa nuoria maajoukkuepelaajia nauttimaan joka hetkestä – ovathan kisat varsinkin tänä vuonna monin tavoin erilaiset. Kotimaan edustaminen on Hiirikosken mukaan aina ”tosi spesiaalia”.

”Hänelle [Hiirikoski] on tärkeää pystyä auttamaan muita ihmisiä. Tämä ei ole vain peliä mitaleista vaan elämää, jossa voi jättää pysyvän jalanjäljen ja auttaa toisia”, Mustonen sanoo.

”Ja sen lisäksi hän on helvetin hyvä jääkiekkoilija.”

 ”Karanteenipätkät ovat uusia kokemuksia tähän reissuun.”

Kotimaassa pelaavista kiekkoilijoista koottu Naisleijonat kohtasi C-poikien SM-sarjan joukkueet ennen vuoden 2010 Vancouverin olympialaisia. 14 ottelun saldona oli 12 tappiota maalierolla 23–108.

Olisiko mahdollista järjestää Suomessa pelaaville maajoukkue-ehdokkaille samanlainen kiertue ennen Pekingiä B-poikien Mestis-joukkueita vastaan?

”Se on ajatuksena hyvä, mutta sinne yksittäiseen otteluun eivät pääse parhaat, se sotkee jonkin verran Naisten Liigan kalenteria ja on vain yksi tai kaksi peliä viikossa. On tärkeämpää, mitä niinä viitenä muuna iltana ja aamuna tapahtuu”, Mustonen vastaa.

Hän perustelee laadukkaan, vaativan ja toistuvasti epämukavuusalueelle pakottavan harjoittelun vaikuttavan kehitykseen yksittäistä peliä enemmän. Lisäksi aiemmalla kiertueella oli omat haasteensa.

”Se on tullut pelaajien suusta aikanaan, että siinä oli hirveitä logistisia ongelmia. Sinne oli vaikeuksia saada välillä joukkueita kasaan.”

 ”On tärkeämpää, mitä niinä viitenä muuna iltana ja aamuna tapahtuu.”

Jenni Hiirikoski kipparoi Naisleijonat olympiapronssille Pyeongchangissa 2018. Hiirikoskella on palkintokaapissaan yksi MM-hopea, kuusi MM-pronssia ja kaksi olympiapronssia. Taustalla maalivahti Noora Räty.­

Vaikka Naisleijonat ei kierräkään ympäri maata kohdatakseen eri B-poikajoukkueita, on yhteistyö seurojen kanssa pitkällä. Riittävän moni organisaatio on jo näyttänyt vihreää valoa naiskiekkoilijoille.

”Naisten Liigalle on loistava asia, kun poikapuoli järjestää maajoukkuepelaajille mahdollisuuden harjoitella poikien kanssa, koska se pitää huippupelaajiamme täällä. Muuten kärki siirtyy Ruotsiin. Nyt siellä on 7–8 kärkipelaajaa, mutta kohta niitä on 14–15, ellemme tee jotain”, Mustonen näkee.

”Tarvitsemme heitä pelaamaan Naisten Liigan tärkeimpiä pelejä, koska se nostaa sarjan tasoa, mutta heidän pitää harjoitella paikassa, joka vastaa olympiaurheilun vaatimuksia, koska tavoittelemme olympiakultaa.”

Pelaajauransa maalivahtina tehnyt Tuula Puputti pääsi 1990-luvulla harjoittelemaan kasvattajaseuransa KalPan A–C-poikien mukana, ja toisinaan ovet avautuivat miesten liigajoukkueen harjoituksiinkin. Lukioikäisenä Puputti piipahti myös kakkosdivarin Kajaanin Hokissa.

”Jos kodin lähellä on paikka, jossa pystytään pelaamaan ja harjoittelemaan hyvin, vieläpä menestyvässä joukkueessa, niin naisurheilija tekee sen valinnan aika monesti lajista riippumatta”, Puputti kertoo Naisleijonien mahdolliseen kotimaahan jäämiseen viitaten.

”Toivottavasti asiat menevät sillä tavalla eteenpäin, että välttämättä ei aina tarvitse lähteä merta edemmäksi kalaan”, Jenni Hiirikoski lisää.

Jenni Hiirikoski kuuluu maailman parhaiden puolustajien joukkoon. Naisleijonien kapteeni kohtasi Pyeongchangin talviolympialaisissa Yhdysvaltojen Hilary Knightin.­

Kohti MM-kisoja

Naisleijonat kokoontuivat 28. maaliskuuta Vierumäen urheiluopistolle, jossa joukkue asuu ja harjoittelee koronakuplassa keskiviikkoon 7. huhtikuuta saakka.

Suomen lopullinen MM-kisajoukkue julkistetaan leirin viimeisenä päivänä.

MM-kisoihin valitut pelaajat aloittavat leirin jälkeen kotiharjoittelujakson kuplamaisissa olosuhteissa. Osa pelaajista voi harjoitella pienryhmissä Vierumäellä.

Omatoimijakson jälkeen kisajoukkueen jäsenillä on kuusipäiväinen karanteeni koronatesteineen.

Naisleijonat lentävät Halifaxiin 22. huhtikuuta samalla tilauslennolla Japanin, Tanskan ja Venäjän maajoukkueiden kanssa.

Perillä Kanadassa odottaa kahdeksan päivän karanteeni hotellihuoneissa.

Harjoituksiin Naisleijonat pääsevät 1. toukokuuta. Suomi valmistautuu kisoihin pelaamalla 4. toukokuuta Kanadaa vastaan.

MM-kisat alkavat 6. toukokuuta ja päättyvät 16. toukokuuta. Kisapaikkakunnat ovat Halifax ja Truro.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat