Porvoolaisen kaksion lattialle on aseteltu pieni painikehä, jonka ympärille on levitelty kaksi muovikassillista ammattipainijoita sekä Turtles- ja Hopeanuoli-hahmoja.
1980-luvulla lapsuuttaan eläneet tunnistavat myös Bebop ja Rocksteady -parivaljakon.
Olemme Suomen nyrkkeilyliiton huippu-urheiluvastaavan luona. Miika Forsström, 37, on nyrkkeilyvalmentaja ja tuleva ammattipainija, joka keräilee lapsuutensa suosikkihahmoja.
Erityisesti isot ja vahvat pahikset ovat hänen mieleensä. Tosin Forsströmin käsivarteen on tatuoitu Hopeanuolen pojasta kertovan Weed-animesarjan hyvis, Hiro.
Kostonhimosta elänyt Hiro menetti isänsä ja toisen silmänsä ollessaan pentu, mutta sai lopulta kostonsa, kun puri syylliseltä kivekset irti.
””Se vaan oli niin siistiä ja miehekästä.”
Miika Forsström keräilee Turtles- ja Heman-ukkoja. Kuvan keskellä punatukkainen hahmo esittää oikeaa ammattipainijaa nimeltä Tatanka. Hänen kanssaan Miikan ammattipainivalmentaja otteli Italiassa vuonna 2008 häviten ja Saksassa vuonna 2017 voittaen ottelun.
Dramaattiset tarinat ovat aina tehneet vaikutuksen Forsströmiin. Nyrkkeilystä hän innostui luettuaan yläasteella Tony Halmeen elämänkertateoksen Jumala armahtaa, minä en.
Kirjan luettuaan Forsströmille oli täysin selvää, että hänestä tulee nyrkkeilijä.
”Se vaan oli niin siistiä ja miehekästä. Nyrkkeily on niin aitoa, siinä katsotaan kumpi on parempi loppuun asti. Jos voittaa sulkapallossa, niin mitä väliä sillä on?”
Perhe asui Lapinjärvellä, joten teini-ikäisen tulevan nyrkkeilijän piti päättää, muuttaisiko Lahteen vai Porvooseen.
Hän oli seurannut nyrkkeilyn arvolistoja ja huomannut siellä pari porvoolaista nimeä. Sen enempää asioita selvittelemättä Forsström tuli kauppaoppilaitokseen Porvooseen.
Ensimmäisenä opiskelupäivänä hän soitti nyrkkeilyseuran numeroon, jonka oli löytänyt netistä. Toisessa päässä vastasi Robert Helenius, joka yritti neuvoa Forsströmin harjoituksiin Suistohallille.
”Se oli hauska keskustelu. Enhän vielä tuntenut yhtään Porvoota. Helenius kysyi, tiedänkö missä tori on ja minä vastasin: en.”
Tony Halme ehti elämänsä aikana kaikenlaista. Ensin hän oli ammattipainija, sitten -nyrkkeilijä ja myöhemmin myös kansanedustaja.
Harjoitukset alkoivat elokuussa, joulukuussa valmentaja Karl Helenius ehdotti Forsströmille ottelua. Suunnitelma ensimmäiseen matsiin oli jo valmiina.
”Kun Halme otteli ensimmäistä kertaa Jukka Järvistä vastaan, niin hän juoksi kuin luoti kulmasta ja löi ohi Järvisestä. Päätin yrittää samaa, mutta kun kongi soi kaveri tuli vielä uudestaan kättelemään, mikä on nyrkkeilyssä joskus tapana. Siinä meni minun suunnitelma.”
Forsströmin kolmas nyrkkeilyottelu oli Ruskeasuon palloiluhallilla. Hän oli menossa kehään, kun huomasi idolinsa katsomossa. Forsström päätti tehdä vaikutuksen tyrmäämällä vastustajansa heti.
”Ajattelin, että nyt minä näytän ja sitten Tony Halme tulee onnittelemaan minua. Vedin itseni ihan piippuun ensimmäisessä erässä, kun yritin vain tyrmätä. Voitin lopulta hajaäänin.”
Kovin vaikuttunut Halme ei varmaan hajaäänituomiosta ollut, sillä onnitteluja ei tullut.
””Olen hyvin liberaali.”
Koskaan Forsström ei päässyt kunnolla keskustelemaan Halmeen kanssa, vaikka mahdollisuus olisi ollut.
Forsström perusti aikanaan Boxing.fi-sivuston, jonne hän on kirjoittanut nyrkkeilyaiheisia juttuja. Hän olisi halunnut haastatella Halmetta, mutta oli niin ujo ettei ikinä toteuttanut ajatusta. Se harmittaa nyt.
”Olen hyvin liberaali, ajatukseni ovat aika erilaisia kuin Halmeella oli, mutta silti hänellä on ollut valtava vaikutus minuun. Elämäni olisi ihan erilaista ilman hänen kirjaa.”
Forsström otteli kuusi vuotta. Hänet tyrmättiin vuoden 2005 SM-kisoissa ja sitten kutsui armeija. Urheilija laiskistui eikä treeni enää maistunut samalle. Forsström keskittyi valmentamiseen.
”Kun Petter Antman siirtyi ammattilaisnyrkkeilijäksi, aloin hänen valmentajaksi. Silloin valmennuksesta tuli vakava juttu.”
Valmentamisen Forsström aloitti varsin pian tultuaan lajin pariin. Hän kävi valmennuskurssin ja veti alkeiskursseja. Hyvin nopeasti hänelle tuli omia nyrkkeilijöitä.
Rooli lankesi luontaisesti, sillä jo lapsena Forsström koki itsensä valmentajaksi. Syrjäisen lypsytilan omatoimisissa leikeissä Forsström suunnitteli jääkiekkojoukkueiden ketjukokoonpanoja ja eläinsarjan jalkapallo-otteluita.
”Eläinsarjassa lehmillä oli pelejä lampaita vastaan. Lampaat olivat kovia pukkaamaan maaleja, joten lehmät olivat pulassa, jos lampaat saivat kulmapotkun. Lehmät kyllä reagoivat, kun niille heittää palloa, mutta pelit käytiin ihan vain minun päässäni.”
””Minun ideologiani on palvella urheilijaa.”
Miika Forsström valmentaa nyrkkeiljä Lotta Puustista Borgå Boxingin salilla. Ammattipainiharrastus on tuonut iloa valmennukseen ja palauttanut mieleen, millaista urheilijan elämä on.
Valmentajana Miika Forsström rohkaisee luovaan ajatteluun. Iskua vastaanottaa Lotta Puustinen.
Nykyään Forsström valmentaa Borgå Boxingin kilpanyrkkeilijöitä. Hän perusti hiljattain myös ammattinyrkkeilytallin. Valmentajana Forsström on saanut niin kutsutun täyskäden: valmennettavat ovat voittaneet SM-kultaa tytöissä, pojissa, naisissa, miehissä sekä ammattilaisnyrkkeilyssä.
Viimeisin kulta tuli helmikuussa pitkän mutkan kautta, kun vuoden 2019 Suomen mestari menetti mitalin dopingrikkeen takia ja mestariksi nousi Topias Lepo, joka kyseisen ottelun jälkeen siirtyi ammattilaiseksi.
Mestaruus tuntui hyvältä jälkikäteenkin, koska hajaäänitappio ihmetytti jo alunperin.
”Jos Topias olisi hävinnyt selkeästi, niin tuskin mestaruus sitten olisi ihmeelliseltä tuntunut.”
Forsström on toiminut olympiatyylin nyrkkeilyn parissa pitkään niin valmentajana kuin nyrkkeilyliiton työntekijänä. Silti ammattinyrkkeily kiehtoo enemmän kuin säännöillä varsin turvalliseksi rakennettu olympialaji.
””Jouduimme varautumaan, että kisapaikalla tulee jonkinlaista nujakointia.”
Ammattinyrkkeilyssä on Forsströmin kaipaamaa draamaa ja vastakkainasettelua. Valmentaja muistelee lämmöllä, kun hänen ensimmäinen valmennettavansa voitti ammattilaisten SM-tittelin.
Aloittaessaan nyrkkeilyn Antman tyrmättiin neljästi, mutta sitkeästi hän jatkoi lajia.
Forsström tiesi, että SM-titteli olisi suurinta, mitä ottelija voisi saavuttaa. Panos oli kova.
Ja kun joku asia on ihmiselle hyvin tärkeä, siitä tulee muillekin mielenkiintoista.
Forsström oli joskus nähnyt vastustaja Harri Hakulisen käyttävän hieman epäpuhtaita otteita, joten hän päätti vähän hämmentää keitosta.
”Kutsuin Harria yhdessä haastattelussa Sika-Harriksi. Hän kuuli siitä eikä vaikuttanut kovin tyytyväiseltä. Hän soitti ja sanoi, että hakkaa ensin Petterin ja sitten minut.”
Hakulisen kannattajat tunnettiin myös siitä, että kaikenlaista saattoi tapahtua. Fanijoukko oli kerran aiemmin matkannut Porvooseen. Meno bussissa oli sellainen, että poliisit oli jouduttu kutsumaan jo matkalla hakemaan muutama pois.
”Tähän sitten vastakohtana Petterin suomenruotsalaiset kannustajat. Jouduimme varautumaan, että kisapaikalla tulee jonkinlaista nujakointia. Ottelun aikana joku Hakulisen kannattaja oli motannut jotain Petterin kannattajaa, mutta isommilta hankaluuksilta säilyttiin.”
Valmentajana Forsström edustaa urheilijalähtöistä valmennustyyliä. Kun hän katsoo nyrkkeilijää, hän ei tutki onko käsi millilleen siinä asennossa, missä se hänen mielestään kuuluisi olla.
Tärkeintä on, että nyrkkeilijä nauttii kehässä.
”Minun ideologiani on palvella urheilijaa. Jos jollain on palo tulla paremmaksi ja saavuttaa jotain nyrkkeilyn parissa, niin roolini on auttaa häntä siinä.”
Forsström on hakenut koulutuksista uusia ajatuksia. Vaikutteita hän on ottanut myös jääkiekkovalmentaja Alpo Suhoselta. Niiden myötä hän on teettänyt nyrkkeilijöilleen yhä enemmän harjoituksia, joissa urheilija tekee itsenäisiä ratkaisuja.
Liika vapaus aiheutti kuitenkin pientä kapinamieltä valmennettavissa, joten Forsströmin oli löydettävä sopiva tasapaino.
”Treeneissä kyseltiin, että enkö nyt voisi jotain neuvoa. Olen sitten ottanut kontrollia vähän takaisin. Tasapaino löytyy siitä, että yritän ohjata heitä kohti heidän omaa näkemystä.”
Valmennettavista juuri Lepo on ollut se, johon Forsströmillä on ollut vähiten kontrollia. Lepo ei joko suostunut tai kyennyt tekemään asioita, joita valmentaja halusi hänen tekevän. Alkuun Forsström koki olonsa epämiellyttäväksi, koska ei pystynyt täyttämään tehtäväänsä.
”Ensireaktio oli etten tykännyt hänen valmentamisesta.”
Lopulta Forsström luovutti ja kehitti harjoituksia, joissa nyrkkeilijä pystyi käyttämään luovuutta. Se helpotti hänen oloaan valmentajana ja antoi urheilijalle mahdollisuuden kasvaa.
”Topiaksesta on kehittynyt paras nyrkkeilijä, joka minulla on ollut.”
Forsströmin menestynein nyrkkeilijä on EU-pronssia voittanut Cecilia Nilsson. Silloin Forsström ohjasi nyrkkeilijää enemmän. Kun Nilsson oli kehässä, hän tiesi mitä seuraavaksi tapahtuisi.
”Luulen, että korkeimmalla huipulla ne, jotka osasivat lukea vastustajia, tiesivät myös. Topiaksen kanssa en tiedä. Hän on hyvin arvaamaton.”
””Showpainissa näytellään kovia jätkiä, mutta ammattipainissa me ollaan kovia jätkiä.”
Michael Majalahti eli ”The Canadian Rebel” StarBuck nostaa Miika Forsströmin ilmaan. Näyttävyydestään huolimatta laji ei ole temppuilua, vaan kontakti on todellista.
Miika Forsströmiä viehättää ammattipainissa se, että itseään voi toteuttaa vapaasti. ”Vähän sama, mitä koitan omille valmennettavillenikin antaa.”
Viime kesänä Forsström seurasi idolinsa jalanjälkiä toiseen lajiin ja aloitti ammattipainin harjoittelun. Hän käyttää mieluummin termiä ammattipaini kuin sanaa showpaini, koska kyse ei ole temppujen tekemisestä ja kontakti on oikeasti kovaa.
”Showpainissa näytellään kovia jätkiä, mutta ammattipainissa me ollaan kovia jätkiä.”
Forsström on treenannut ahkerasti ja kokee olevansa paremmassa kunnossa kuin nyrkkeillessään.
Harrastus on tuonut lisää virtaa myös valmentamiseen. Viimeiset 15 vuotta Forsström on tehnyt töitä toisten hyväksi, mutta painiminen on hänen ihan oma juttunsa.
Tosin Forsström tekee selväksi ettei ole marttyyrivalmentaja.
”Valmennan, koska haluan valmentaa. Ihan itseäni varten, en ole mikään hyväntekijä.”
Kehäänpaluu lähestyy, ensimmäinen ammattipainiottelu on todennäköisesti kesällä. Asetelma on Rocky III -elokuvasta tuttu nyrkkeilijä vastaan painija. Se on samalla Forsströmin siirtymäriitti lajista toiseen.
Forsströmillä on toinenkin, vahingossa syntynyt hahmo. Hän kokeili harjoituksissa meksikolaista painimaskia ja treenikaveri innostui kuuluttamaan hänet kehään: ”Hyvät naiset ja herrat, toivottakaamme tervetulleeksi El Miguel Pancho Villasta Hyvinkäältä!”
”Siinä pienessä huumassa tarkoitukseni oli hypätä kehäköysien ylitse, mutta en uskaltanut. Kun keräsin rohkeutta, tilanne meni jo. Niinpä livahdin kaikkien kehäköysien alta. Siitä tuli luonnollisesti vähän pelkurihahmo.”
Painimisen ja valmentamisen ohella Forsström toimii nyrkkeilyliiton hallituksessa huippu-urheiluvastaavana. Hän oli aiemmin liitossa töissä toimistosihteerinä ja koulutusorganisaattorina, mutta irtisanoutui kaksi vuotta sitten.
Harrastuksen ja työn yhdistäminen vei ilon nyrkkeilystä ja Forsström vaihtoi lennosta porvoolaisen sisäleikkipuiston kassalle.
Nyt paikka on ollut koronaviruksen takia kiinni ja Forsström lomautettuna. Hän on tottunut elämään vähällä rahalla eikä varsinaisesti surkuttele asiaa.
”Tällä on ollut hyvin positiivisia vaikutuksia elämääni. Periaatteessa teen niitä asioita, mitä tekisin jos olisin voittanut Eurojackpotissa 50 miljoonaa.”
El Miguel kurittaa The Canadian Rebeliä. Naamiot kuuluvat meksikolaiseen lucha libre -painiperinteeseen.