Kun kilpikonnat katosivat - Urheilu | HS.fi

Rosa Lappi-Seppälä sanoo, että häntä houkuttaisi jonain päivänä valmentaa ulkomailla.­

Kun kilpikonnat katosivat

Nuori Rosa Lappi-Seppälä pelastui tsunamilta Nicaraguassa ja päätyi paikalliseksi nähtävyydeksi. Hän oli se ulkomaalainen blondi, joka sai pelata miesten kanssa. Myöhemmin tie vei jalkapalloammattilaiseksi ja valmentajaksi Suomen Kansalliseen liigan, jonka pelit alkavat tänään.


17.4. 2:00 | Päivitetty 17.4. 12:02

Oli täyden kuun aika ja Nicaraguassa La Boquitan kylän rannalla oli alkamassa vuotuinen spektaakkeli, kun jättiläiskilpikonnien piti rantautua rannalle parittelemaan. 17-vuotias Rosa Lappi-Seppälä oli kävellyt rannalle kaverinsa kanssa katsomaan luontonähtävyyttä, josta paikalliset olivat kertoneet. Ranta oli kuitenkin tyhjä.

Suomalaistytöt odottelivat hetken aikaa rannalla, mutta totesivat sitten, että ehkä kilpikonnia ei sinä iltana nähtäisi. He palasivat rantahotellille ja menivät toiseen kerrokseen. Yhtäkkiä tuli aivan hiljaista, kun linnut lakkasivat laulamasta. Seuraavaksi hotellista menivät sähköt.

Ensimmäinen aalto vyöryi täysin yllättäen hotellin ensimmäiseen kerrokseen. Veden voima veti huonekaluja mereen ja oli vetää mukanaan myös lapsia, joita pidettiin käsistä kiinni.

”Olisi käynyt varmaan aika huonosti, jos olisimme jääneet rannalle. En olisi tässä”, Rosa Lappi-Seppälä kertoo 29 vuotta myöhemmin.

 ”Näin kuolleita eläimiä ja ihmisiä. Se jätti jäljen.”

Rosa Lappi-Seppälä veti torstaina harjoituksia FC Hongan joukkueelle Esport-areenalla, jossa Honka aloittaa kautensa suljettujen ovien takana koronarajoitusten takia.­

2. syyskuuta 1992 kello 18.16 paikallista aikaa tapahtui Nicaraguan Tyynenmeren puoleisen rannikon edustalla niin sanottu hiljainen maanjäristys, joka oli voimakkuudeltaan 7.0 magnitudia. Maanjäristys aiheutti tuhoisan tsunamin, jonka hyökyaallot iskivät pitkin Nicaraguan 220 kilometrin pituista länsirannikkoa.

Ensimmäinen aalto saavutti rannikon 20 minuuttia maanjäristyksen jälkeen. Aalto, joka iski hotelliin, oli vielä verrattain pieni. Rantahotellissa oli suomalaisen Kehitysyhteistyön palvelukeskuksen työntekijöitä, jotka olivat kokoontuneet vuotuiseen seminaariin. Osa heistä ymmärsi maanjäristysten uhat. Väki evakuoitiin autoihin, jotka ajoivat vuorille.

Seuraavat hyökyaallot olivat suurempia, jopa kymmenen metrin korkuisia.

”Koen, että tietyllä lailla elämäni vaikeimpia hetkiä on ollut, kun koin tsunamin. Seuraavana päivänä menimme vapaaehtoisina rannoille auttamaan ihmisiä. Näin kuolleita eläimiä ja ihmisiä. Se jätti jäljen.”

Kevytrakenteiset talot lähellä rantaa sortuivat. Suomalaisten rantahotellin katto oli sortunut. Tsunami vaati 170 kuolonuhria, joiden joukossa oli myös yksi suomalaisnainen, Kepan työntekijä. Hän oli työskennellyt kahviprikaatissa pohjoisempana rannikolla.

”Veimme seuraavana päivänä vettä ja riisiä ihmisille. Kuuntelimme paikallisradiota, jossa kerrottiin, miten ihmiset etsivät toisiaan. Radiossa kerrottiin, kuka oli kuollut mistäkin kylästä ja kuka oli joutunut sairaalaan. Jälkijäristysvaroituksia tuli myös.”

Kriisitilanne vaikutti nuoreen Lappi-Seppälään.

”Olen muutaman kerran ollut samanlaisissa tilanteissa ja huomannut, miten käyttäydyn kriisitilanteissa. Kun olen nähnyt auto-onnettomuuden tai olen joutunut elvyttämään ihmistä, olen huomannut, että pystyn olemaan siinä tilanteessa aika rationaalinen. Sokki on tosi kova, kun tilanne on ohi.”

Lappi-Seppälä, 46, sanoo, että Nicaraguassa eläminen oli mullistava kokemus. Perhe päätyi sinne Lappi-Seppälän isän, Jyrki Lappi-Seppälän työn takia. Hän oli kehitysyhteistyöprojektin koordinaattorina. Muutto oli nuorelle tytölle sokki.

”Naisjalkapalloilu oli niin kehittymätöntä, että menin miesten joukkueeseen pelaamaan. Saatoimme pelata kylässä, jossa häädettiin kallioiselta kentältä lehmät pois. Sitten piti katsoa, ettei juokse kalliolla lehmänlantaan. Ensimmäinen puoliaika pelattiin ylämäkeen ja toinen alamäkeen. Sain tietysti aika paljon huomiota. Välillä tuli koko kylä ihmettelemään vaaleta blondia pelaamassa miesten kanssa, ja olin jopa päälehtien kansissa.”

”Ehkä olin niin eksoottinen, että en saanut osakseni vähättelyä vaan kannustusta ja ihailua.”

Rosa Lappi-Seppälä (ylhäällä viides oikealta) pelasi Nicaraguassa poikien joukkueessa ja oli paikallinen julkkis.­

Lappi-Seppälä kävi amerikkalaista lukiota. Ulkonäkönsä takia hän ei voinut täysin vapaasti kävellä kaupungilla, koska häntä luultiin amerikkalaiseksi, gringaksi. Maassa oli vielä paljon katkeruutta USA:ta kohtaan.

Hän on palannut myöhemmin aikuisena useita kertoja Nicaraguaan. Jos silloin 90-luvun alussa piti miettiä, tuleeko ryöstetyksi tai saako paheksuntaa osakseen, niin myöhemmin maa on muuttunut ja ulkomaalaisiin on totuttu.

”Usein köyhät ihmiset ovat kaikkein avuliaimpia ja valmiita antamaan omasta vähästään muillekin. Nicaragua on tällä hetkellä Keski-Amerikan maista ehkä turvallisin. Olen järjestänyt vanhojen pelikaverien kanssa otteluita ja olen vetänyt valmennuskurssia siellä”, Rosa Lappi-Seppälä kertoo.

Kansainvälisyys iskostui häneen jo lapsuudenkodissa. Isän kielenkääntäjän työn takia kotona kävi paljon kansainvälisiä vieraita. Se oli rikkaus, mutta viisihenkisessä perheessä oli välillä taloudellisesti tiukkaa.

”Isäni oli freelancer, jolla ei ollut aina kovin säännölliset tulot, ja äitini oli hammashoitaja. Isäni on tehnyt paljon järjestöalan töitä, ja Nicaraguaan hän lähti myös espanjan kielen taidon takia. Muistan lapsuudestani sen, että vanhemmilla oli varmaan stressiä siitä, miten kaikki kulut saadaan katettua. Muistan, että äitini jäi työpäivänsä jälkeen hammashoitolaan siivoamaan. Olin itsekin nuorena lapsena auttamassa äitiäni siivoamaan terveyskeskuksen tiloja.”

 ”Voittaminen ei tuntunut enää makealta.”

Rosa Lappi-Seppälä kertoo kokevansa epäonnistumiset raskaasti mutta sisuuntuvansa vastoinkäymisistä.­

Lappi-Seppälän jalkapalloura alkoi Käpylän Pallosta ja jatkui Puotinkylän Valtissa ja HJK:ssa. HJK:ssa hän voitti vuosina 1991–2000 naisten Suomen mestaruuden kahdeksan kertaa ja Suomen Cupin viidesti. HJK:n vuosien aikana hän pelasi myös Barryn yliopistojoukkueessa ja vuoden ammattilaisena Belgian Anderlechtissa.

Belgiassa hän pääsi kokemaan keskieurooppalaisen vahvan jalkapallokulttuurin.

Anderlecht voitti Heyselin stadionilla, täysien katsomoiden edessä, Belgian cupin kymmenen vuotta Heyselin stadiononnettomuuden jälkeen. Anderlechtilla oli ryhmä faneja, jotka seurasivat ottelusta toiseen. Valmentaja antoi suomalaisen kuulla kunniassa, jos tämä yritti kuljettaa palloa. Pallon piti tehdä työ, yhden tai kahden kosketuksen jälkeen.

”Kun HJK voitti kuudennen perättäisen mestaruuden, tuli sellainen tunne, että pitää päästä ulkomaille, jotta saisin ylipäätään haasteita. Voittaminen ei tuntunut enää makealta.”

Yhdysvalloista Lappi-Seppälä palasi Suomeen vuonna 1998, mutta Suomeen sopeutuminen oli vaikeata. Hän koki olevansa kuin kala kuivalla maalla.

”Olin vieraantunut suomalaisesta kulttuurista. Olin ihastunut kansainvälisyyteen. Nautin ihan hirveästi silloin, kun sain olla HJK:ssa töissä, kun HJK pääsi Mestarien liigaan. Sain olla eri maiden seuroihin yhteydessä.”

Kun samanhenkinen puoliso löytyi futiskentältä, asiat loksahtivat paikoilleen.

”Hän [Mitri Pakkanen] pelasi HPS:ssä, joka treenasi viereisellä kentällä. Se oli perinteistä futisrakkautta. Näimme Bolliksella usein. Siitä se lähti pikku hiljaa. Minua viehätti hänessä analyyttisyys, sivistyneisyys ja tunneäly. Ehkä meillä oli aika samanlaiset perhetaustat, vaikka en sitä silloin tiennyt. Sitten ruvettiin miettimään, mihin lähdetään.”

Kun Mitri Pakkanen lähti kirjeenvaihtajaksi Italiaan, lähti Lappi-Seppälä jalkapalloammattilaiseksi. Hän pelasi yhteensä kuusi kautta Italiassa. Ensin Torinossa häntäpään joukkueessa, sitten huippujoukkue Foroni Veronassa ja myöhemmin Milanossa ja Monzassa.

”Italialaiset luulivat, että olen hiljainen hissukka, joka ei puhu. Muutaman kuukauden jälkeen oli kuin tulppa olisi vedetty suusta ja rupesin puhumaan italiaa.”

”Torino on taas lyöty, Lappi palasi kentälle”, uutisoi Giornale di Monza 5. syyskuuta 2002, kun Rosa Lappi-Seppälä oli palannut taas peleihin.­

Pelimatkoilla sattui ja tapahtui. Keskellä talvea liikenneruuhkat yllättivät. Kerran matkalla Torinosta Milanoon oli monen tunnin jonot onnettomuuden takia. Joukkue puki ja lämmitteli bussin käytävällä. Valmentaja sanoi, ettei tappiolla ole väliä, mutta varoituksia ei saa tulla. Joukkueelle tuli suora punainen, kaksi keltaista ja yksi punainen ottelun jälkeen, kun pelaaja huitaisi tuomaria.

”On vaikeata kuvailla, miten raivoissaan valmentaja oli.”

Välillä joukkue lähti pelireissulle yön selkään, kun seuraavana päivänä oli peli. Osa pelaajista tupakoi bussissa. Kun suomalaispelaaja rupesi voimaan huonosti, kapteeni sanoi, että vain yksi pelaaja kerrallaan saisi polttaa.

”Pystyin antamaan huonossa jengissä sellaiset näytöt, että kärkijengit olivat seuraavana vuonna kiinnostuneita. Minua kiehtoi Italiassa kilpailullisuus. Italialaiset eivät sula kovassa paikassa. Siellä on mahdotonta pärjätä, jos ei elä tunteella peliä. Peli on paljolti kontekstipelaamista. Kyse ei ole vain taktiikasta, vaan siitä, mikä on pelin tilanne.”

 ”Voin vielä kokea enemmänkin tämän lajin parissa.”

Rosa Lappi-Seppälä sanoo, että talven harjoituskaudella hänelle selvisi, että hänen joukkueellaan on tahtoa voittaa mestaruus.­

Uran viimeisiä vuosia varjostivat polvivammat. Lappi-Seppälällä ei ollut enää mahdollisuutta taistella paikasta maajoukkueessa, jossa hän oli ollut pitkään mukana. Oli kova pala, kun maajoukkue pääsi samaan aikaan ensimmäistä kerta arvokisoihin vuonna 2005.

”Jäi nälkä, että en ole kaikkea saavuttanut pelaajauralla. Voin vielä kokea enemmänkin tämän lajin parissa. Ei tullut tyytyväisyyttä, jonka takia tekisin jotain muuta.”

Lappi-Seppälä oli toiminut alle 23-vuotiaiden maajoukkueen päävalmentajana, aluevalmentajana, EIF:n naisten valmentajana ja Koivukylän Palloseuran valmennuspäällikkönä, kun hän sai syksyllä 2018 tarjouksen ryhtyä kolmivuotisella sopimuksella Hongan päävalmentajaksi. Nyt on alkamassa sopimuksen viimeinen vuosi, ja tavoitteena on mestaruus.

Honka ei ole sarjan suosikkeja, mutta sillä on mahdollisuudet mestaruuteen, jos kaikki palaset loksahtavat kohdalleen.

”Jos lähden täältä kauden jälkeen, toivon, että olemme rakentaneet pohjan, että valmentajia voi tulla ja mennä, mutta joka kerta ei aloiteta työtä alusta.”

”Minua kiehtoo valmentamisessa se, että se on niin monipuolinen ja vaativa homma. Ainakin itse olen tosi iloinen, jos pystyn antamaan jotain omista kokemuksistani ja auttamaan muita ihmisiä kehittymään.”

Kansallinen liiga lauantaina. Honka–Ilves sunnuntaina kello 16.00. Ruutu näyttää kaikki ottelut.

Rosa Lappi-Seppälä on aloittanut sopimuksensa kolmannen ja viimeisen vuoden FC Hongan päävalmentajana.­

Rosa Lappi-Seppälä veti torstaina harjoituksia FC Hongan joukkueelle Esport-areenalla, jossa Honka aloittaa kautensa suljettujen ovien takana koronarajoitusten takia.­

Rosa Lappi-Seppälä

FC Hongan naisten edustusjoukkueen päävalmentaja.

Syntynyt marraskuussa 1974.

A-maajoukkueessa 21 ottelua ja yksi maali.

Peliuran seurat: KäPa, Valtti, HJK, Barry University, Miami Gliders, R.S.C. Anderlecht, A.C. Torino, Foroni Verona, A.C. Milan, FiammaMonza, FC Espoo, Åland United, Puistolan Urheilijat.

Voitti pelaajauralla HJK:ssa kahdeksan mestaruutta ja viidesti Suomen cupin sekä Belgian cupin.

Valmentajana toiminut aiemmin Koivukylän Palloseuran valmennuspäällikkönä ja EIF:n naisten valmentajana.

Suorittanut kansainvälisen kaupan kandidaatin tutkinnon, urheiluhallinnon MBA-tutkinnon ja Uefa Pro -valmentajatutkinnon.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat