Taas hyökkää Aaltonen - Urheilu | HS.fi

Juhamatti Aaltonen odottaa toiveikkaana puolivälieräsarjaa Helsingin IFK:ta vastaan. Hyökkääjä kuvattiin viime vuoden helmikuussa Helsingissä.­

Taas hyökkää Aaltonen

Kärppien taiturimainen hyökkääjä Juhamatti Aaltonen on isossa roolissa, kun hänen joukkueensa kohtaa Liigan puolivälierissä Helsingin IFK:n. HIFK:ssa pelatessaan Aaltosen maalitonkin kausi nousi kiekkokirjoittelun suureksi aiheeksi.


19.4. 2:00 | Päivitetty 19.4. 8:52

Taiturimainen laitahyökkääjä Juhamatti Aaltonen halasi Kärppien pelaajia keväällä 2017. Helsingin IFK oli hetkeä aikaisemmin pudottanut Oulun suurseuran pudotuspelien esikierroksella.

Seurat ovat taas vastakkain, kun Liigan puolivälierät alkavat maanantaina. Ilmaisu taas sopii hyvin tähän, kun vuodesta 2017 alkaen joukkueet kohtaavat peräti neljännen kerran play offsissa.

Vuosien 2018 ja 2019 pudotuspeleissä Kärpät kaatoi IFK:n, mutta tuohon aikaan Aaltonen pelasi muualla.

Jotain oli mennyt vikaan, kun kaksi kotimaista kiekkojättiläistä ylipäätään kohtasi säälipleijareissa neljä vuotta sitten.

Nyt Aaltonen muistelee, että ehkä eniten meni vikaan hänellä itsellään. Sitä Aaltonen ei tiennyt vielä Kärpät-otteluiden aikaan, että hänen sen kevään maalinsa oli jo tehty.

Viimeinen osuma napsahti Turun Palloseuraa vastaan helmikuussa. Sitten hana meni kiinni.

”Se oli vaikea kausi, eikä saatu peliä kulkemaan. En saanut maalin maalia. Se oli via dolorosaa.”

Media alkoi piehtaroida Aaltosen maalittomuutta. Laskurit kävivät jokaisessa kiekkotoimituksessa. Laskettiin päiviä ja otteluita.

Aaltonen ei uutisia lukenut mutta tiesi lukemattakin, ettei punalamppu palanut entiseen tahtiin. Alkukaudella oli tullut 19 maalia, mutta keväällä putki juuttui tukkoon.

”Kun se ei toimi, se ei toimi. Ite epäonnistuin pleijareissa enkä pystynyt olemaan kärkiäijä. Tiesin lukemattakin, ettei kovin hyvin mene.”

Neljä vuotta myöhemmin Aaltonen sanoo, että on aina ollut pelaaja, josta media on tykännyt kertoa oman mielipiteensä. Hän sanoo, ettei ole ollut koskaan niin hyvä kuin on kirjoitettu eikä koskaan niin huono kuin on väitetty.

”On siellä varmaan revitelty”, hän sanoo kirjoittelua maalittomasta putkesta. ”Tiedän ite, meneekö hyvin vai huonosti.”

Juhamatti Aaltonen (vas.) juhli Jussi Jokisen tekemää maalia Vaasan Sportia vastaan. Shaun Heska, Cody Kunyk ja Mika Pyörälä yhtyivät riemuun.­

Tänä keväänä on toisin. Maaleja ja pisteitä on tullut, vaikka maaleja vähän vähemmän kuin taituri olisi toivonut. Sen se teettää, kun yrittää touhuta pelintekijänä, vaikka pitäisi laukoa tilanteen tullen.

Syksyllä kaikki näytti vähän toisenlaiselta. Liiga alkoi lokakuussa, mutta Aaltonen kuului Salmisaaren hallissa harjoittelevaan ryhmään. Ympärillä oli iso joukko työttömiä kiekkoilijoita ja lisäksi NHL-pelaajia, jotka odottivat kutsua takaisin Pohjois-Amerikkaan. Aaltonen kuului työttömiin.

Edellisen kauden jälkeen Aaltosella oli sopimustarjouksia, mutta hän ei halunnut tarttua niihin vaan jäi odottelemaan.

Tilanne vaikeutui syksyllä entisestään. Seurojen rahat alkoivat käydä vähiin, ja ne ottivat riveihinsä pelaajia kulukorvauksilla eli ilman palkkaa. Työttömät pysyivät työttöminä. Osa lähti hakemaan siviilitöitä, ja osa päätyikin niihin.

Aaltonen ei ollut huolissaan mutta myöntää, että varmasti monet olivat.

”Kyllä sen tiesi, että paikka tulee, kun markkina rauhoittuu. Meillä oli kokenut ryhmä, jossa oli pelaajia, jotka ovat niin sanotusti rahansa tehneet.”

Pitkän uran pelanneena Aaltonen laskee saaneensa eläkekassan kokoon, mutta ei se sitä tarkoita, että hän haluaisi pelata ilmaiseksi.

”Oli mahdollisuus tehdä kesällä diili, mutta halusin mitata arvoa, ja se iskikin omaan nilkkaan.”

Kärpät tarjosi sopimusta marraskuussa, ja Aaltonen tarttui syöttiin. Nykyisessä markkinatilanteessa kaikki joutuvat tinkimään tuloistaan, eikä Aaltonen tehnyt poikkeusta, kun hän pani nimensä loppukauden mittaiseen paperiin.

”Siihen nähden, millä olen normaalisti pelannut, olen joutunut tekemään todella, todella ison leikkauksen. Varmaan isomman kuin kukaan muu.”

Juhamatti Aaltonen pelaa tavallaan neljättä kertaa urallaan Kärpissä.­

Pelaaminen nousi rahaa tärkeämmäksi asiaksi. Ei tekisi hyvää 35-vuotiaalle pelaajalle jättää kausi väliin, ja sitä paitsi Aaltonen tykkää pelaamisesta. Parhaimmillaan hänestä näkee, miten peli luistaa. Senkin näkee, jos ei kulje.

Onnistuessaan Aaltonen kuuluu niihin pelaajiin, jotka voivat ratkoa otteluita. Näyttöä on.

Kärpät voitti yhden Suomen mestaruuksistaan keväällä 2014. Loppuottelusarja venyi seitsemänteen peliin, vaikka Tappara johti varman tuntuisesti voitoin 3–1.

Tarvittiin seitsemännen pelin jatkoaika, kun Aaltonen niittasi kiekon omien sanojensa mukaan ”suupaisulla” maaliin. Onnistumisia tuli parissa aikaisemmassakin finaalipelissä.

Menestystä Kärpät on hakemassa taas. Ensin piti selvittää Vaasan Sport tieltä. Se kävi helposti, ja nyt on IFK:n vuoro.

Neljän vuoden takaisista joukkueista IFK on myllätty täysin uusiksi. Vain Micke-Max Åsten pelasi nykyjoukkueesta Kärppiä vastaan.

Kärpissä on vähän enemmän pysyvyyttä. Kapteeni Mika Pyörälä oli silloin mukana, samoin puolustajat Shaun Heska ja Mikko Niemelä sekä ikitaistelija Jari Sailio.

Silloisesta Kärppien joukkueesta hyökkääjät Ville Leskinen ja Jesse Saarinen pelaavat IFK:n riveissä.

”Nyt kun ei ole yleisöä, millaiseksi tulee otteluiden tunnetaso. IFK:lla on aina loistavat fanit ja hyvä meininki varsinkin keväällä. Paljon taitoa molemmilla, se tietää vauhdikasta sarjaa, ja varmaan tunnettakin tulee”, Aaltonen sanoo.

Alkamassa on paitsi erittäin kiinnostava ottelusarja myös hyvin erikoinen pudotuspelikevät. Pelit sentään pyörivät, mutta koronaviruksen varjo ulottuu joka paikkaan.

Kärppien pelaajat asuvat kuplamaisissa oloissa. Aaltonen majoittaa kalustettua vuokra-asuntoa, ja perheellisille pelaajille on hankittu asunnot.

Kävelyllä saa käydä tai jäähallilla pelaamassa pingistä. Ruoat tilataan kaupasta, ellei ole tuttua, joka voisi tuoda ostokset kaupasta.

Kiekkoa ei voi etänä pelata, mutta tämä on niin lähellä sitä kuin mahdollista.

Kärppien Juhamatti Aaltonen antoi niin sanotun no look -syötön maalin pudotuspeliottelussa Sportia vastaan.­

Vapaapäivää lauantaina viettäessään Aaltonen latasi pyykkikoneen pyörimään, pani tiskit koneeseen ja suunnitteli laittavansa jotain, jos Kärppien pelikaveri Jussi Jokinen tulee käymään.

”Jalat oikaisen sohvalle, mutta vähän pitkiähän nämä päivät välillä ovat.”

Tilanteen tekee Aaltoselle vielä erikoisemmaksi viime kevään perhetapahtuma. Aaltosille syntyi koronakauden vauva. Runkosarjan viimeinen kierros pelattiin 12. maaliskuuta, ja seuraavana päivä tuli ilmoitus, että kausi lyötiin pakettiin. Kolme päivää myöhemmin Aaltosten esikoispoika syntyi.

”Vähän kuin unohtui kausi, kun alettiin elää lapsiarkea. Oli onnellinen olo”, Aaltonen sanoo, ja tämä on helppo uskoa.

Perhe jäi silloin Ouluun noin kuukaudeksi, kun vauva oli pieni ja koronavirus levisi Helsingissä. Vasta odottelun jälkeen kolmikko palasi takaisin Helsingin-kotiin.

Nyt vaimo on Helsingissä ja pyörittää arkea kotona, kun mies pelaa kiekkoa eli tekee töitä Oulussa. Puoliso hoitaa poikaa, syöttää ja ulkoiluttaa. Vastuu ja taakka on hänellä.

”Ite kävelee vaan kämppää ympäri ja juo kahvia. Vaimot joutuvat tympeään tilanteeseen. Täytyy arvostaa heitä tosi paljon.”

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat