Tunteella pelissä - Urheilu | HS.fi

Filip Valenčič palasi täksi kaudeksi HJK:hon ja Töölön jalkapallostadionille.

Tunteella pelissä

Jalkapalloilija Filip Valenčičilla on ollut vaikean ihmisen maine, mutta suomalaisilta joukkuekavereiltaan hän oppi, että on ok puhua tunteistaan: ”Minun ei tarvitse kantaa taakkaa sisälläni.”


24.4. 2:00 | Päivitetty 24.4. 12:21

Kun pelaajalle tulee tietty maine, voi siitä olla vaikeata rimpuilla eroon.

Filip Valenčič, 29, tunnetaan yhtenä Veikkausliigan parhaimmista pelaajista, tavallaan liiankin hyvänä pelaajana Veikkausliigaan, mutta samalla häntä on pidetty myös ongelmapelaajana.

Maine perustuu etenkin kesään 2018, kun Valenčič pelasi edellisen kerran HJK:ssa ja ajautui kahnauksiin silloisen päävalmentajan Mika Lehkosuon kanssa.

Nyt Valenčič on jälleen HJK:ssa, ja Veikkausliigassa vastustajien puolustajat ovat varpaillaan maalinsylkijän kanssa. Ehkä nyt voi olla aika sille, että Valenčič pääsee eroon maineestaan – jos kaikki menee hyvin.

”En sanoisi, että olen vaikea pelaaja, mutta vaadin ihmisenä peruskunnioitusta. Eteeni ei tarvitse levittää punaista mattoa, enkä tarvitse samppanjaa joka päivä. Haluan vain, että minua kunnioitetaan ihmisenä”, Valenčič sanoo Töölön jalkapallostadionin katsomossa.

Huhtikuussa 2018 saman katsomon alla, Klubin pukuhuoneessa, Valenčič kieltäytyi tauolla menemästä takaisin kentälle, vaikka oli tehnyt ottelun avausmaalin. Pukuhuoneessa hän riisui pelipaitansa ja sanoi, ettei mene enää kentälle.

”Noudatan itse sääntöä, että kohtelen sinua niin kuin kohtelet minua. Jos minä olen vaikea jotakuta kohtaan, se tarkoittaa, että jokin on väärin. Muuten en pidä itseäni vaikeana pelaajana.”

 ”Ei minulla ollut mitään syytä edes miettiä mennyttä.”

Filip Valenčič puki päälleen HJK:n pelipaitaa Töölön stadionilla.

Viime kauden lopun Valenčič pelasi Interissä, mutta Interin kanssa käydyistä keskusteluista huolimatta slovenialainen halusi palata HJK:hon kolmen vuoden tauon jälkeen.

”Samat ihmiset eivät ole enää HJK:ssa. Ei minulla ollut mitään syytä edes miettiä mennyttä.”

HJK myi talvella Valenčičille idean Klubin hyökkäävästä jalkapallosta, tavoitteista tulevalla kaudella ja siitä, miten laitahyökkääjä sopii hyvin joukkueen systeemiin. Myyntipuhe tehosi, ja Inter jäi nuolemaan näppejään, kun Valenčič siirtyi tammikuussa Klubiin.

”Tiedän, mitä HJK merkitsee Suomessa ja mitä se edustaa. Koin, että HJK oli minulle sillä hetkellä paras vaihtoehto.”

Viime vuosina Valenčič ei ole pitkään viihtynyt samassa seurassa. Hän tuli Klubiin kesällä 2017 PS Kemistä, ja valittiin samana vuonna vuoden liigapelaajaksi

Kesällä 2018 hän sai lähtöpassit HJK:sta, ja hänet myytiin Norjaan Stabækiin. Stabæk lainasi Valenčičin Interiin kaudeksi 2019 ja jälleen hänet valittiin vuoden liigapelaajaksi. Kaudella 2020 koronaviruspandemia häiritsi valmistautumista kauteen Norjassa, ja taas hän palasi lainalle Interiin.

”Unohdetaan se viime kausi”, Valenčič sanoo ja nauraa.

Valenčič passitettiin pandemian alkaessa Sloveniaan, jossa hän vietti 70 päivää. Palattuaan Norjaan hän ei ollut niin hyvässä kunnossa kuin muut, jotka olivat saaneet olla joukkueharjoituksissa. Kun kausi alkoi, hän ei kuulunut päävalmentajan suunnitelmiin. Sitten hän päätti palata Turkuun.

”Vaikka olinkin kunnossa, meni aikaa ennen kuin sain oikean fiiliksen peleissä.”

 ”Jalkapallo on bisnestä. Jos teen työni hyvin, ei se tarkoita vielä mitään.”

Filip Valenčič jäi treenien päätyttyä harjoittelemaan kulmapotkuja.

Valenčič on pyrkinyt eteenpäin urallaan, mutta palannut kerta toisensa jälkeen Suomeen. Mikä meni Norjassa pieleen?

”Sitä olen yrittänyt selvittää itselleni. Luulen, että se johtui seuran ideasta. He halusivat tuoda junioripelaajia edustusjoukkueeseen ja peluuttaa heitä, jotta he voisivat myydä nuoria pelaajia. En ollut norjalainen, enkä kaikkein nuorimpia. Minun piti auttaa heitä, mutta en saanut koskaan kunnon tilaisuutta.”

Se on tavallaan Valenčičin koko uran tarina. Hän on metsästänyt peliaikaa ja parempaa mahdollisuutta. Kesällä 2016 hän saapui ensimmäisen kerran Suomeen.

”Muistan, kun matkustin agenttini kanssa Kemiin. Meidän piti pysähtyä Helsingissä yhdeksi yöksi ennen jatkolentoa Kemiin. Kävelimme kesäiltana keskustassa, ja sanoin agentilleni, että tähän aikaan ensi vuonna pelaan HJK:ssa. En tiedä, uskoiko hän minua, mutta hän vain nyökkäsi ja sanoi, että niin pelaatkin.”

”Ajattelin mielessäni, että näetpähän vielä. Ja niin tapahtui.”

Silloin Kemissä Valenčič ei olisi voinut kuvitellakaan viettävänsä Suomessa monta vuotta mutta sanoo, ettei kadu mitään.

”Rakastan Suomea ja elämistä Suomessa. Jalkapallo Suomessa ei ole myöskään niin huonoa kuin mitä siitä sanotaan muissa maissa. Minulla ei ole ollut mitään valitettavaa.”

Mutta onko Valenčič sittenkään liian hyvä Suomeen?

Valenčičilla on yksinkertainen vastaus siihen, miksi hän ei ole tehnyt vielä läpimurtoa muualle.

”Jalkapallo on bisnestä. Jos teen työni hyvin, ei se tarkoita vielä mitään. Sen jälkeen monen asian pitäisi loksahtaa kohdalleen, jotta saisin siirron parempaan seuraan tai sarjaan. Ajoituksen pitäisi olla oikea, pitäisi olla tuuria ja pitäisi olla oikeita ihmisiä auttamassa. Minulla ei ole ollut onnea näiden asioiden kanssa.”

Valenčič sanoo luottaneensa ihmisiin, jotka eivät välittäneet hänestä ihmisenä, vaan näkivät hänet vain ”kävelevänä valuuttana”.

”Se oli ehkä suurin syy, miksi en ole kokenut menestystä, jos ymmärrämme menestyksen tietyllä tavalla. Koen kuitenkin menestyneeni. Ei kovin moni pelaaja Suomen jalkapallon historiassa ole pelannut kahta täyttä kautta Veikkausliigassa ja voittanut kummallakin kaudella parhaan pelaajan palkintoa.”

Mutta edelleen hän hakee nousua paremmalle tasolle.

”Tällä kertaa siirron pitää tapahtua. Tarkoitan, että teen kaiken minkä voin, jos tulee tilaisuus siirtoon, joka tyydyttäisi minua ja seuraa.”

 ”Hän sanoi, ettei pidä kävelystäni.”

Filip Valenčič

Valenčič kasvoi keskiluokkaisessa ja akateemisessa perheessä. Hänen isänsä on peruskoulun rehtori, äiti yliopiston johtajan sihteeri ja sisko ja veli opiskelevat kumpikin yliopistossa.

Valenčič sanoo, ettei ollut niin kiinnostunut kirjoista kuin vanhemmat ehkä olisivat toivoneet. Lukion hän kuitenkin suoritti ja liiketalouden opinnot ammattikorkeakoulussa.

”Olen saanut vanhemmiltani vain rakkautta ja apua kaikessa. Isäni on suurin fanini. Hän soittaa minulle jokaisen pelin jälkeen. Kun minulla oli jokin jalkapallo-ongelma, en tiennyt kuitenkaan, kenen puoleen kääntyä, koska vanhempani eivät tienneet, miten voisivat auttaa minua.”

Kun jalkapalloura ei lähtenyt lentoon Sloveniassa, Valenčič siirtyi vuonna 2015 Italian kolmosliigaan AC Monzaan. Siellä hän joutui tyrän takia kuukausiksi vuodelepoon. Paranemisen jälkeen kausi oli ohi.

”Silloin ajattelin lopettavani jalkapallon. En ollut siihen mennessä saanut pelata säännöllisesti yhdelläkään kaudella. Jalkapallo ei tuntunut enää mielekkäältä. Mietin, oliko kaikessa taistelussa enää mitään mieltä.”

”Sanoin itselleni, että jos en löydä seuraa, jossa nautin pelaamisesta, lopetan pelaamisen. Tai ainakin pidän tauon, jonka aikana näen, kaipaanko jalkapalloa.”

Sitten onni potki, ja Valenčič sai nuorempana haaveilemansa pestin Englantiin. Hän sanoo kokeneensa yhden vuoden aikana Kakkosliigan Notts Countyssa, millaista on, kun kaikki panevat kaiken likoon jalkapallossa.

Hän pääsi pelaamaan Valioliigassa pelanneiden veteraanihyökkääjien Jon Steadin ja Alan Smithin kanssa. Valenčič pelasi keskikentän keskellä, ja siihen hänen oli sopeuduttava. Hän sanoo, että peli oli taktisesti köyhää, mutta hänen etunsa oli hyvä pallonkäsittelytaito. Sekään ei aina riittänyt.

”Pelasin ensimmäistä kertaa avauksessa ja tein voittomaalin vieraissa Crawley Townia vastaan. Seuraava peli oli tulossa muutaman päivän päästä. Päävalmentaja soitti minulle ja sanoi, että en aloita seuraavaa peliä. Hän sanoi, että ei pidä siitä, miten kävelen stadionin ympärillä. Kysyin, mitä hän tarkoitti. Hän sanoi, ettei pidä kävelystäni. Tosi tarina”, Valenčič sanoo ja nauraa.

”Luulen, että hän halusi vain jonkin syyn pitää minua vaihdossa.”

Valenčičin mukaan Englannissa elettiin ja hengitettiin jalkapalloa, jota oli joskus vähän liikaakin. Sunnuntait hän vietti välillä joukkuekavereiden luona katsoen monta peliä peräkkäin ja palasi kotiin kaamean päänsäryn kanssa.

Hän kertoo toisen esimerkin paikallisten intohimosta jalkapalloon.

”Pelipäivänä menimme joskus VIP-tiloihin, jotka olivat täynnä sponsoreiden edustajia ja muuta väkeä. Kerran minun ja parin muun piti tervehtiä VIP-väkeä. Eräs vanha rouva, joka oli varmaan lähemmäs 90-vuotias, sanoi olleensa fani pienestä pitäen. Hän kysyi, tiedänkö, mitä hän vihaa jalkapallossa. Harjoituskautta, koska silloin ei ole pelejä. Kuvittele, että hän oli niin kiintynyt jalkapalloon.”

 ”Oli ehkä pieni šokki tai olin yllättynyt, kun suomalaisilla ei ollut mitään ongelmia puhua tunteistaan.”

Filip Valenčič sanoo oppineensa avoimuutta suomalaisilta pelikavereiltaan.

Notts Countyn kauden jälkeen Valenčičin agentti kertoi, että nyt he lähtisivät Kemiin. Valenčič kertoo katsoneensa, että Kemi oli korkealla sarjataulukossa ja taistelisi paikasta Euroopassa. Kemiin saapuminen ei sitten vastannut odotuksia, mutta ihmiset olivat ystävällisiä. Päävalmentaja Jari Åhman ei ollut alkuun tyytyväinen slovenialaisvahvistuksen peleihin.

”Sanoin hänelle, että tarvitsen vain yhden harjoituskauden ja täyden kauden näyttääkseni, mitä osaan. He harkitsivat, ja lopulta tein kahden vuoden sopimuksen. Meni vain yksi harjoituskausi ja puoli kautta, että siirryin HJK:hon.”

Valenčič sanoo olleensa ennen Suomeen tuloaan sulkeutunut ihminen. Hän ei halunnut puhua tunteistaan tai ongelmistaan.

”Oli ehkä pieni šokki tai olin yllättynyt, kun suomalaisilla ei ollut mitään ongelmia puhua tunteistaan. Oli heillä sitten jalkapallo-ongelmia tai henkilökohtaisia ongelmia, he puhuivat niistä minulle. Opin täällä, että on ihan ok puhua huonoista kokemuksista ja saada tarvittavaa tukea. Minun maassani ei ole niin yleistä tehdä niin, perhettä lukuun ottamatta.”

Miten se on muuttanut sinua?

”Olen nyt avoimempi ja suvaitsevaisempi. Avoimempi uusille asioille. Se on tehnyt minusta paremman persoonan. Jos palataan siihen ongelmapelaaja-teemaan, niin olen helpompi persoona nykyään. Se on varmaan suurin asia, jonka olen saanut Suomesta, jalkapallon lisäksi. Joskus tarvitsee vain sanoa ääneen asioita ja sekin helpottaa.”

”Minun ei tarvitse kantaa taakkaa sisälläni. Tällä hetkellä kaikki menee hyvin. Pääsemme pelaamaan Suomen cupin finaalia Olympiastadionille, liiga alkaa ja kesä on tulossa.”

Nyt Valenčič huolehtii vain siitä, milloin hänen perheensä pääsee taas käymään Suomessa.

”Käytännössä he ovat näyttäneet minulle Suomea. Löysin uuden Helsingin heidän avullaan.”

Veikkausliiga alkaa lauantaina. HJK–FC Honka Töölön jalkapallostadionilla kello 15.00 ilman yleisöä. Ruutu.fi näyttää ottelun.

Filip Valenčič

HJK:n laitahyökkääjä.

Syntynyt Ljublajanassa tammikuussa 1992.

Seurat: NK Olimpija Ljubljana, NK Interblock Ljubljana, AC Monza, Notts County, PS Kemi, HJK, Stabæk, Inter Turku.

Veikkausliigassa 92 ottelua ja 38 maalia.

Slovenian liigassa 93 ottelua ja 13 maalia.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat