Elämäntyö urheilun hyväksi - Urheilu | HS.fi

Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen (Kihu) johtaja Aki Salo on ensimmäinen henkilö, joka testamenttaa omaisuutensa Suomen Urheilun tukisäätiön alla oleviin rahastoihin.

Elämäntyö urheilun hyväksi

Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen johtaja Aki Salo testamenttaa omaisuutensa urheilulle ja urheilututkimukselle. Hän kertoo asiasta nimellään, koska haluaa innostaa ihmisiä ajattelemaan testamentin tekoa.


6.5. 2:00 | Päivitetty 6.5. 11:43

Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen (Kihu) johtaja Aki Salo havahtui vuosia sitten asiaan, josta ihmiset eivät juuri puhu, ja jonka tekemistä on helppo lykätä eteenpäin.

Kyse on testamentista.

Salo kertoo testamentin teon olevan hänelle ajatuksena tärkeä. Luontevaakin se on, sillä työuransa urheilun parissa tehneellä Salolla ei ole jälkeläisiä. Palaset loksahtivat kohdalleen, kun sopiva sijoituskohde löytyi.

”Jollakin tavalla olen kasvanut semmoiseen, että kun minulla ei ole jälkeläisiä, niin ajattelin jättää testamentit johonkin hyvään tarkoitukseen”, hän kertoo.

Salo päätti testamentata omaisuutensa asioille, joista hän on päässyt nauttimaan, ja jotka ovat kuljettaneet hänet elämänsä aikana siihen tilanteeseen, jossa hän nyt 57-vuotiaana on.

”Urheilu ja urheilututkimus ovat antaneet minulle kaikkein eniten, ja ne ovat läheisiä asioita”, Salo sanoo.

 ”Ajattelin jättää testamentit johonkin hyvään tarkoitukseen.”

Salo on ensimmäinen henkilö, joka testamenttaa omaisuutensa Suomen Urheilun tukisäätiön alla oleviin rahastoihin. Niihin kuuluu muun muassa Olympiarahasto.

”En ole Suomessa onneksi mikään julkisuuden henkilö, enkä tavoittele tässä sitä, että minusta tulisi sellainen”, hän kertoo.

Esillä olon sijaan Salo haluaa innostaa ihmisiä ajattelemaan. Hän keskusteli Olympiarahaston varainhankinnasta vastaavan johtajan Jaakko Sippolan kanssa, kertoako asiasta nimellä vai nimettömänä.

”Se konkretisoituu paremmin, kun olen nimellä”, Salo kokee.

Sippola kertoo, että Suomen Urheilun tukirahastoon perustetaan Salolle nimikkorahasto testamentin johdosta. Hän uskoo Salon rohkaisevan esimerkillään muitakin urheilun tärkeäksi kokevia ihmisiä.

”Meillä on valtavasti ihmisiä, jotka ovat eläneet urheilusta, ja joille urheilu on antanut tosi paljon koko elämään”, Sippola lisää.

Testamentti voi äärimmillään saada ihmiset ajattelemaan jopa sitä, onko Salo vakavasti sairas kertoessaan testamentista. Siitä ei kuitenkaan ole kyse – asia on hänelle täysin luonnollinen.

Varallisuudestaan Salo haluaa puhua periaatteen vuoksi vain suuntaa antavasti. Numeroista puhuminen on hankalaa jo siitä syystä, että omaisuuden arvo selviää vasta, kun testamentin tekijä kuolee.

”Minulla on yhden käden sormilla laskettava määrä sijoitusasuntoja”, Salo kuitenkin kertoo tämänhetkisen omaisuutensa kokoluokasta. Asuntosijoittaminen alkoi, kun Salo lähti töihin Englantiin ja häneltä jäi asunto Suomeen.

”En ole tosiaankaan mikään hirvittävän rikas henkilö, mutta olen tyytyväinen siihen, mitä pystyn omalta osaltani korteni kekoon kantamaan.”

Testamentin saajaa miettiessään Salo muisteli vajaan vuosikymmenen takaista uutista yksinäisen urheiluohjelmista pitäneen naisen testamentista elossa oleville suomalaisille olympiavoittajille.

Asiat alkoivat rullata eteenpäin viime keväänä, kun Salo näki Jaakko Sippolan Twitter-viestin, jossa kerrottiin omaisuuden testamenttaamisesta Olympiarahastolle.

 ”En ole tosiaankaan mikään hirvittävän rikas henkilö.”

Keskustelut testamentista alkoivat jo aiemmin pankin lakimiehen kanssa. Kuviot vaativat selvittelyä, sillä Salo työskenteli Englannissa 25 vuotta ennen helmikuussa 2019 alkanutta pestiään Kihun johtajana.

”Minulla on Englannissakin omaisuutta. Asuin 20 vuotta samassa asunnossa, niin minulla on se asunto siellä. Asunnon arvo on noussut vuosien aikana aika rajusti – se on erittäin hyvällä paikalla kohtuu kalliissa kaupungissa”, Salo kertoo.

Salo väitteli tohtoriksi urheilubiomekaniikasta Exeterin yliopistossa ja teki pitkän työuran Bathin yliopistossa eri tehtävissä muun muassa apulaisprofessorina.

Englannissa pitkän yliopistouran tehneen Aki Salon mukaan Oxfordissa ja Cambridgessa on kirjoittamaton sääntö, että poikamiehet jättävät omaisuutensa collegelle.

”Englannin-omaisuus on kasvanut juuri sen takia, että sain hyvän työpaikan Bathin yliopistosta”, hän sanoo.

Salo teki testamentin Urheilun tukisäätiön lisäksi myös rakkaalle brittiyliopistolleen.

”Sielläkin on tarkoitus tehdä rahastointi. Pääomaan ei kosketa, jos minulta jää tarpeeksi. Tällä hetkellä asuntoni siellä on tarpeeksi hinnakas, että sen tuotolla pystyy kattamaan vuosittain väitöskirjastipendin, joten sinne tulisi periaatteessa pysyvä urheilubiomekaniikan väitöskirjatutkimus”, Salo kertoo.

 ”Asunnon arvo on noussut vuosien aikana aika rajusti.”

Reilun kahden vuosikymmenen työura Bathissa vei Salon myös yliopiston hallitukseen ja talousvaliokuntaan. Varojenkeräyskulttuuri oli voimissaan, ja alumnijohtaja kertoi säännöllisesti tilanteesta ja mahdollisuuksista.

”Sielläkin testamenttiasia on edelleen eräänlainen tabu, eikä siitä hirveästi puhuta, mutta lahjoituskulttuuri näkyy melkein päivittäin”, Salo kertoo.

Tilanne näkyy erilaisten katukeräysten lisäksi myös televisiotempauksissa, kuten Suomestakin tutussa Nenäpäivässä sekä syksyisin järjestettävässä, lasten hyvinvointia edistävässä Children in Need -keräyksessä.

Hyväntekeväisyyslahjoituksiin kannustetaan Englannissa muun muassa sillä, että niistä saa verovähennyksen.

”Puhuin avoimesti rehtorin kanssa siitä, että meidän pitäisi saada yliopistolle kulttuuri, jossa tuntisimme olevamme siellä töissä perheenä. Silloin voisi ajatella jättävänsä omaisuutta yliopistolle”, Salo kertoo.

”Oxfordissa ja Cambridgessa eli niissä kuuluisissa yliopistoissa on kirjoittamaton sääntö, että poikamiehet ja poikamiestytöt tai -naiset jättävät omaisuutensa collegelle.”

 ”Sielläkin testamenttiasia on edelleen eräänlainen tabu.”

Puheenaiheeksi lahjoituskulttuuri päätyy pääasiassa vain silloin, kun asia nostetaan julkiseksi. Juuri tätä Salo kertoo sanoneensa yliopistonsa rehtorille.

”Kun puhuin tästä alumnijohtajalle, hän sanoi saaneensa juuri tämmöisen lahjoituksen, mutta henkilö ei halunnut tulla julki”, Salo lisää.

Alumnijohtaja on sittemmin vaihtunut. Salo on keskustellut testamentistaan tehtävää nykyisin hoitavan henkilön kanssa.

”Hän on innoissaan, koska voi tehdä asiasta artikkelin”, Salo kertoo.

Kihussa jo ennen Englannin-vuosiaan työskennellyt Salo muistuttaa, ettei testamentin teko ole ökyrikkaiden etuoikeus.

”Jokainen voi tehdä sellaisen, jos on edes pientä omaisuutta. Suomen valtio tietysti tarvitsee rahaa, ja omaisuus menee valtiolle, jos ei ole jälkeläisiä eikä testamenttia”, hän lisää.

Aki Salo sanoo, ettei omaisuuden testamenttaaminen ole rikkaiden etuoikeus, vaan sen voi tehdä jokainen, jolla on vähänkään omaisuutta.

Esimerkkinsä Salo toivoo poikivan muitakin testamenttauksia tulevaisuudessa.

”Siinä saa tavallaan itse vähän määrätä, mitä sillä rahalla tekee. Testamentin vastaanottajat eivät katso, tuleeko sieltä 50, 5 000, 200 000 vai viisi miljoonaa euroa, vaan he ottavat kiitollisena vastaan kaiken, mitä tulee.”

Vuonna 1939 perustettu Suomen Kulttuurirahasto on nykyisin säätiö, jolla on pääomaa yli 1,6 miljardia euroa. Testamenttien suhteen urheiluväki on vielä lähtötelineissä kulttuurikansaan verrattaessa.

”Sinne tulee valtavasti testamentteja vuosittain – puhutaan kymmenistä miljoonista euroista. Meillä urheilulla on ollut ehkä vähän hankalaa, ettei meillä ole ollut sellaista luontaista paikkaa, mikä on koko urheilun asialla. Nyt sellainen on ensimmäistä kertaa”, Jaakko Sippola sanoo.

”Korona vei meiltä yhden vuoden”

Huippu-urheilun tukemiseksi perustettu Olympiarahasto ei ole saanut lahjoituksia siihen tahtiin kuin alun perin kaavailtiin, rahaston varainhankinnasta vastaava johtaja Jaakko Sippola kertoo.

Ensimmäinen miljoona on jo toki täynnä, mutta tavoitteena oleva 20 miljoonan euron potti on vielä kaukana kuin maratonjuoksun maaliviiva ensimmäisen kilometripylvään kohdalta katsottuna.

”Kyllä se korona vei meiltä yhden vuoden valitettavasti”, Sippola kertoo.

Olympiarahasto kiihdytti kunnolla liikkeelle viime keväänä. Koronaviruspandemia levisi tuolloin koko maailmaan.

”Tosi monella potentiaalisella lahjoittajallamme kävi niin, että he ohjasivat lahjoitusvaransa pandemian hoitoon vastuullisuusohjelmansa kautta”, Sippola sanoo.

Tilanne ei kuitenkaan ole toivoton, sillä isot yritykset ovat Sippolan mukaan suhtautuneet projektiin myönteisesti koko ajan.

”Keskusteluja on käynnissä tosi paljon. Uskomme, että kun pandemia tästä helpottuu, keräys lähtee taas vauhdikkaasti käyntiin. Korona osui pahasti juuri siihen kohtaan, kun lahjoituspäätöksiä tehdään.”

”Ne menevät tietyn prosessin mukaisesti isoissa yrityksissä yhtiökokouksen päätöksinä, ja ne tehdään seuraavan kerran seuraavana vuonna. Niitä ei tule koko ajan”, Sippola jatkaa.

Olympiarahaston kansalaiskeräys kiihdytti kierroksiaan viime juhannuksena. Kun yksityishenkilöiden lahjoitussummat alkavat vain muutamasta eurosta, on niiden vaikutus kokonaisuuteen pieni mutta silti merkityksellinen.

”Se [kansalaiskeräys] on markkinoinnillisesti tärkeä, ja siitä ihmiset puhuvat ja haluavat osallistua. Ovathan jo tuhannet ihmiset lahjoittaneet meille rahaa”, Sippola sanoo.

Aki Salo

57-vuotias Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen johtaja.

Syntynyt toukokuussa 1964 Mikkelissä.

Kasvoi Mikkelissä, asuu ja työskentelee Jyväskylässä.

Työskenteli pitkään Bathin yliopistossa eri tehtävissä. Asui Englannissa 25 vuotta.

Koulutukseltaan liikuntatieteiden maisteri ja filosofian tohtori (biomekaniikka).

Väitteli urheilubiomekaniikasta Exeterin yliopistossa.

Jättää omaisuutensa urheilulle ja urheilututkimukselle.

Testamentit Suomen Urheilun tukisäätiölle ja Bathin yliopistolle.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat