Jälleen kerran kaikki työ oli valunut vessanpöntöstä alas.
Sellaiselta hiihtäjä Susanna Saapungista tuntui viime marraskuun lopulla matkalla Rukalta kotiin Rovaniemelle, kun hän oli sairastunut kesken maailmancupin avausviikonlopun.
Tuolla automatkalla Saapungin mitta tuli siinä määrin täyteen, että hän puhui miehelleen Ville Miettuselle ensi kertaa ääneen hiihtouran lopettamisesta. Se tarkoitti myös luopumista unelmasta kilpailla olympiakisoissa.
”Silloin tuli sellainen isoin purkautuminen, ja sen jälkeen pallottelin ajatusta parin viikon ajan. Sitten päätös oli aika selkeä, eikä sen jälkeen ole päivääkään tarvinnut sitä katua”, Saapunki sanoo HS:n haastattelussa.
Saapungin hiihtouralle oli leimallista se, että hän ei koskaan päässyt hyödyntämään kovaa potentiaaliaan täysimääräisesti. Merkittävin este oli jo lapsena todettu astma ja siihen liittyvät keuhko-ongelmat.
”Yksi isoimmista syistä on se, että koko ajan olen joutunut tekemään keuhkojen takia kompromisseja. Vaikka se on ollut kohtalaisesti hallinnassa, koskaan ei ole tiennyt, mistä kisasta se ärtyy. Koskaan en ole päässyt täydellisessä iskussa tärkeisiin kisoihin.”
Hiihtouran viimeiseksi jääneellä kaudella Saapunki kilpaili Rukan jälkeen vain Pyhäjärven SM-kisojen kympillä (v) sijoittuen yhdeksänneksi. Heti kisan jälkeen hän julkisti lopettamisensa.
Pyhäjärvellä hän kilpaili lähinnä vain sen takia, että pääsi kertomaan päätöksestään kasvotusten suksitallin edustajille ja muille tärkeille sidosryhmille.
Saapungin lopettamispäätöksessä painoi vaakakupissa huomattavasti se, että hän tiesi tarkalleen, mitä tekisi seuraavaksi. Kyse oli uudesta urheilu-unelmasta.
Häntä odotti suomalaiselle huippu-urheilijalle harvinainen mahdollisuus tehdä toinen kansainvälinen huippu-ura.
Saapunki oli jo usean vuoden ajan viettänyt eräänlaista urheilullista kaksoiselämää. Hän oli asunut ja harjoitellut kesäisin Pohjois-Italiassa ja kilpaillut siellä hyvällä menestyksellä vuorijuoksussa.
Vuorijuoksupiireissä hänelle oli monelta taholta ehdotettu lajinvaihtoa. Kesällä 2020 Saapunki teki ammattilaissopimuksen italialaisen vuorijuoksutallin Scarpan kanssa.
” ”Nyt saan tehdä asioita, joista olen aina kaikkein eniten nauttinut”
Vuorijuoksu on suosittu laji varsinkin Keski-Euroopassa, ja siinä pyörii huomattavia rahasummia. Kiipeily-, juoksu ja muita ulkoliikuntakenkiä valmistava Scarpa on yksi välinefirma, jolla on oma talli. Mallia on haettu maantiepyöräilystä.
Tallisopimus mahdollistaa sen, että nyt Saapunki on ammattimainen vuorijuoksija, tiettävästi ainoana suomalaisena. Eikä astma tuota kesäisin ongelmia.
”Nyt saan tehdä ja harjoitella sellaisia asioita, joista olen aina kaikkein eniten nauttinut”, Saapunki sanoo.
Hiihtäjänä Saapunki kuului suurimman osan uraansa maajoukkueryhmiin, jolloin leirityksen ajankohtiin ja ohjelmaan ei päässyt vaikuttamaan. Nyt hän kokee olevansa urheilijana paljon vapaampi kuin aikaisemmin.
”Totta kai meillä on tulevaisuudessa Scarpan tiimin kanssa jonkin verran yhteisiä leirejä, mutta voin itse päättää, sopivatko ne ohjelmaani. Tavallaan siihen ei sidota, vaan kaikki on urheilijalähtöistä. Tiimissä kaikki lähtee siitä, että voin tehdä maksimaalisesti tulosta.”
Myös kilpailuohjelma on pitkälti omien valintojen varassa, mutta siitä hän toki keskustelee tallipäällikkö Marco de Gasperin kanssa.
Saapunki tutustui de Gasperiin jo vuosia sitten asuessaan Pohjois-Italiassa. De Gasperi junaili Saapungille myös paikan ensimmäiseen vuorijuoksukisaan, ja Saapunki kohautti lajipiirejä yltämällä heti kärkisijoille.
De Gasperi on yksi maailman menestyneimmistä vuorijuoksijoista, muun muassa moninkertainen maailmanmestari. Urallaan hän on jäähdyttelyvaiheessa ja toimii Scarpan tallipäällikkönä.
”Viime kesän lopulla hän soitti, kyseli suunnitelmistani ja kertoi haluavansa minut Scarpan tiimiin. Siitä se lähti. He uskovat, että voin tehdä kovia tuloksia. Heitä kiinnosti myös se, että Suomesta ei ole kukaan ollut siellä aikaisemmin”, Saapunki valottaa sopimuksen taustaa.
Tallisopimus kattaa merkittävän osan Saapungin budjetista. Lisäksi tulopuolta pönkittävät henkilökohtaiset sponsorit ja kilpailujen starttirahat, jotka ovat vuorijuoksussa normaali käytäntö.
Susanna Saapunki on jo menestynyt Alppien vertikaalitonnikisoissa. Kuva vuodelta 2018.
Harjoitteluaan Saapunki alkoi vähitellen suunnata vuorijuoksuun jo vuodenvaihteen tienoilla valmentajansa ja appiukkonsa Kari Miettusen johdolla. Käytännössä se tarkoitti juoksuharjoittelun lisäämistä.
Hiihto pysyi Saapungin harjoitusohjelmassa kevättalven aikana kerran tai kaksi viikossa ja tulee pysymään tulevinakin talvina.
”Hiihtäjänä harjoittelin 850 tuntia vuodessa. Ikinä en ole ollut niin väsynyt kuin olen ollut nyt keväällä, ja olen harjoitellut viikossa puolet siitä mitä hiihtäjänä. Sen voi sanoa, että hiihdon harjoittelussa tunnit tulevat todella helpolla. Ei voi edes juoksuharjoitteluun verrata.”
Uutena talvisena perusharjoittelulajina mukaan tuli skimo eli ski mountaineering.
”Siinä noustaan mäkiä karvasuksilla, joten se on tosi lajinomainen treenimuoto. Sitä olen tehnyt muun muassa laskettelurinteissä.”
Juoksun lisääminen harjoitteluun alkoi toden teolla maaliskuun alussa. Aikaisemmin Saapungin harjoittelusta noin viidennes oli juoksua.
”En hirveästi suosinut hiihtäjänä sauvakävelyä, koska pystyin juoksemaan pitkät lenkit. Siinä mielessä jalat olivat tottuneet pitkiin lenkkeihin. Nyt pitkät juoksulenkit alkavat pidentyä kolmeen tuntiin. Vauhdit ja sykealueet ovat eri luokkaa. Hiihtäjänä se oli enemmän sellaista rauhallista tai sitten tehoharjoituksia.”
” ”Kyseessä ei ole mikään yhden testin virhemittaus”
Juoksun lisäksi maantiepyöräilyn osuus harjoittelussa lisääntyy.
”Sitä voi tulla jopa 2–3 kertaa viikossa, koska sillä saa ihan ok tunteen, mutta säästetään vähän jalkoja. Se toimii huoltavana harjoitteluna.”
Saapunki painottaa, että hänellä on paljon opittavaa vuorijuoksun harjoittelusta.
Kevytrakenteiselle Saapungille vuorijuoksu on lajina lähes paras mahdollinen, sillä se vaatii kovaa hapenottokykyä. Sitä häneltä todella löytyy.
Saapunki on puhaltanut useita kertoja maksimaalisen hapenottokyvyn testissä tuloksen, joka on ylittänyt 80 millilitraa painokiloa kohden minuutissa.
Tulos on yksi kaikkien aikojen parhaista suomalaisilla naisurheilijoilla.
”Olen tehnyt sen tuloksen sekä hiihtämällä että sauvakävelyllä ja useammalla testiasemalla. Eli kyseessä ei ole mikään yhden testin virhemittaus”, Saapunki sanoo.
” ”Alamäissä voi tulla yllättävän isoja eroja”
Hiihto on tekniikkalaji, jossa tekninen osaaminen vaikuttaa suorituksen taloudellisuuteen. Vuorijuoksussa tilanne on samansuuntainen.
”Juoksutekniikan kanssa olen saanut jumpata aika paljonkin. Nousuissa tekniikkani on luontaisesti hyvä. Hiihtopuolella mennään enemmän sellaisella loikkajuoksulla, mutta nyt minun pitää juosta todella kovalla rytmillä. Jos lähtee loikkimaan tunnin nousuun, niin lihakset loppuvat aika äkkiä.”
Italiassa Saapungin ohjelmaan tulee myös alamäkijuoksua.
”Siellä tulee vuoripoluilla alamäkivetoja. Alamäkeen pitää uskaltaa juosta kovaa ja löytää se taloudellisuus. Alamäissä voi tulla yllättävän isoja eroja.”
Susanna Saapunki alkoi lisätä juoksun osuutta harjoittelussaan maaliskuun alussa. Aikaisemmin hänen harjoittelustaan noin viidennes oli juoksua.
Vertikaalitonnin maailmanennätys kiinnostaa
Susanna Saapunki kilpailee äitienpäivänä Joensuun SM-maastoissa 10 kilometrin matkalla, ja sen jälkeen alkaa automatka kohti tuttuja maisemia Pohjois-Italiassa.
Siellä Saapunki ja Miettunen asettuvat koko kesäksi asumaan vuokra-asuntoon noin 1 200 metrin korkeudella sijaitsevassa Bormiossa, joka tunnetaan muun muassa alppihiihdon MM-kisojen ja maailmancupin isäntäpaikkana. Viime vuonna maantiepyöräilyn Italian ympäriajon yksi kovimmista vuoristoetapeista kulki Bormion kautta.
Saapungin alustavassa kilpailuohjelmassa on 5–6 starttia vuorijuoksun maailmancupissa. Niistä kolme on ylämäkikisoja ja loput normaalimatkoja, joissa juostaan sekä ylä- että alamäkiä sisältävällä reitillä.
Ensimmäinen merkittävämpi startti on näillä näkymin 19. kesäkuuta Skyrunning-tapahtumiin kuuluva 17 kilometrin kilpailu Italian Livignossa. Lisäksi ohjelmassa on pienempiä kisoja.
Maailmancupiin kuuluu myös maratonkisoja, mutta ne eivät ainakaan alussa kuulu Saapungin ohjelmaan.
”Tykkään sähistä mieluummin kuin vetää monen tunnin kisoja. Ylämäkikisat ovat pääsääntöisesti 7–13 kilometriä ja niissä on korkeuseroa 800–1 500 metriä.”
Saapungilla on mielessä selkeitä tavoitteita uudella uralla.
”Kolmen vuoden sisällä haluan olla yksi parhaista naisista, varsinkin ylämäkikisoissa, ja saavuttaa arvokisamitalin. Tämä on huippu-urheilua, ja tavoitteiden pitää olla korkealla.”
Lisäksi Saapunkia houkuttaa vertikaalitonnin maailmanennätys. Kyse on tietystä reitistä, jolla noustaan tuhat metriä vertikaalisesti mitattuna.
”Sitä tulen varmaan jossain vaiheessa kokeilemaan. Siinä on kaksi kategoriaa, sauvoilla ja ilman. Kahdessa kisapaikassa on määritelty ne radat, joissa sen ennätyksen voi tehdä.”
Susanna Saapunki
â– 28-vuotias, syntynyt lokakuussa 1992
■Lähtöisin Kuusamosta, asuu Rovaniemellä ja tulevan kesän Italian Bormiossa
â– Naimisissa kumparelaskun entisen olympiaedustajan Ville Miettusen kanssa
■Entinen hiihtäjä, nykyinen vuorijuoksija
â– Valmentaja: Kari Miettunen
â– Saavutuksia hiihdossa: maailmancupissa parhaimmillaan sijoilla 20 ja 21, SM-kisoissa yksi pronssi, nuorten Suomen mestaruuksia
■Saavutuksia vuorijuoksussa: useita kärkisijoja ns. vertikaalitonnikisoissa Keski-Euroopassa
