Kommentin on kuullut yhä useammin viime päivinä. Niin kiekkoa seuraavat kuin lajia vähän vähemmän tuntevat ovat sanoneet, että olisi hienoa, jos valmentaja Raimo Helminen saisi mestaruuden.
Ei saanut. Lukko oli liian vahva Liigan loppuottelusarjassa Turun Palloseuraa vastaan. Lukko otti odotetun ja ansaitun mestaruuden, mutta silti Helminenkin on voittaja.
Pelaajana Helminen oli lajin terävin tietokone. Uraan mahtui NHL:ää, maailmanmestaruus ja kenties suomalaisen kiekkohistorian tarkimmat syötöt.
Helmisen, 57, ei tarvitse näpäyttää ketään eikä antaa kenellekään takaisin. Hänen uransa jääkiekossa on niin vakuuttava, ettei sitä tarvitse selitellä. Valmennuspuoli on asia erikseen, mutta vaihtopenkin toisellakin puolella hän on touhunnut yli kymmenen vuotta.
Kokemusta pelaajien johtamisesta Helmisellä riittää, vaikka joka käänteessä epäilijöiden kuoro on kasvanut suuremmaksi kuin Helmiseen uskovien.
Harvat luottivat häneen ennen nuorten MM-turnausta 2020. Eikä tukijoukko ollut kovin laaja TPS-pestin aikanakaan.
HS rankkasi TPS:n tämän kauden Liigassa sijoille 9–11. Ohilaukaus, kiitos Helmisen ja hänen valmennustiiminsä.
”Mielenkiintoista nähdä, miten Raimo Helminen saa kymmenen ulkomaalaisen orkesterinsa soittamaan samaa säveltä, ja ottaako nirso turkulaisyleisö joukkueen omakseen.”
Osa liigatason alle jääneistä pelaajista karsisi kyydistä matkan varrella. Koronavirus hiljensi katsomot, kun kerrankin olisi ollut erinomainen tuote tarjolla.
Näin HS jatkoi TPS-arviota lokakuun alun Liiga-ennakossaan:
”Helminen tekee paluun liigavalmennukseen vaikeimmalla mahdollisella tavalla. Taskussa on vuoden sopimus ja ympärillä joukkue, josta ei varsinaisesti hohkaa turkulaisuus.”
Taas meni väärin.
Helminen nosti valmennusryhmänsä kanssa valokeilaan nuoria turkulaisia pelaajia, jotka ottivat ilta illan jälkeen suuremman vastuun. Keskushyökkääjä Juuso Pärssinen pelasi läpimurtokauden, samoin tekivät lupaavat puolustajat Eemil Viro ja Ruben Rafkin. On heitä muitakin.
Helminen ei halua ottaa TPS:n menestystä ja saavutettua hopeaa omaksi ansiokseen, mutta siitä hän on ylpeä, että hänellä ja valmennuksella riitti rohkeutta ajaa nuoria pelaajia sisään.
Lupaavat pelaajat saivat mahdollisuutensa, ja monet ylittivät odotukset.
Suomalainen kiekkovalmennuksen kulttuuri on vuosien aikana nostanut esiin vahvoja persoonia. On ollut hyviä ja sanavalmiita esiintyjiä. Osalla puheet ja esiintymiset ovat menneet menestyksen edelle.
Helmistä ei saa millään kehumaan itseään, mutta työllään Turussa hän näytti, ettei eläkepapereita kannata vielä ruveta täyttelemään. Osaajalle luulisi löytyvän ottaja, jos ei päävalmentajaksi, niin vähintään osaksi hyvää valmennustiimiä.
