Viime talvena kouluratsastaja Janni Martikaisella oli ensimmäistä kertaa elämässään sellainen olo, että voimat olivat koetuksella.
Hänen kilparatsastusuransa on ollut paikoin todella kivikkoinen. Talvella ongelmat jatkuivat ja Martikaiselle tuli tunne, etteivät ne lopu koskaan.
”Se oli todella turhauttavaa. Mietin, miten kukaan jaksaa tällaista, ei tässä ole mitään järkeä!”
Martikaisen 19-vuotias Cornando-hevonen oli tehnyt sellaista, mihin kukaan ei uskonut: noussut uransa loppumetreillä vielä yhden pykälän ylöspäin ja oppinut korkeimman grand prix -tason liikkeet. Se on taso, joka vaaditaan esimerkiksi olympialaisiin.
Cornandon kengityksestä alkanut oireilu vei kuitenkin hevosen pitkälle tauolle ratsastuksesta. Vaivaan ei tahtonut löytyä ratkaisua.
Martikaisella ei ollut kilpahevosta, joten hän ei voinut itsekään harjoitella omalla kilpatasollaan. Rahaa uuteen satojentuhansien eurojen hevoseen ei ollut. Mutta Martikainen ei ole aiemminkaan suostunut luovuttamaan.
24-vuotias Janni Martikainen on yksi ikäluokkansa lahjakkaimmista ratsastajista. Hän on voittanut SM-mitaleita kaikissa ikäryhmissä ja ratsastanut tiensä nuorten EM-finaaliin.
””Minulla olisi varaa ostaa ehkä nelivuotias hevonen. Kestäisi lähes kymmenen vuotta ennen kuin se olisi gp-tasolla. Ja voisi olla, ettei se koskaan pääsisi sinne.”
Hän on kuitenkin samassa tilanteessa kuin moni muu suomalaisratsastaja: kun pitäisi siirtyä korkeimmalle tasolle senioreiden arvokilpailuihin, kilpailu-ura pysähtyy laadukkaan hevosen puuttumiseen.
Nuoret ratsastajat tyypillisesti joko lopettavat kilpailemisen tai siirtyvät harrastetasolle. Martikainen ei haluaisi kumpaakaan.
”Vaikka ratsastan muiden hevosia ja valmennan ammatikseni, kilpaileminen on minulle se juttu. On vaikea kuvitella, mikä muu voisi puskea minua samalla tavalla eteenpäin.”
Janni Martikaisen Cornando-hevonen opi monien yllätykseksi vielä vanhana grand prix -tason liikkeet.
Kova kilpailuvietti ja kunnianhimoiset kilpailutavoitteet ovat auttaneet Martikaista jaksamaan kilpailu-uran vaikeita hetkiä. Kun perhe osti hänelle ensimmäisen kilpahevosen ponivuosien jälkeen, kauppa ei mennyt niin kuin piti.
Terveenä myyty hevonen Michigan-L ei ollutkaan terve. Ensimmäiset vuodet menivät hevosta hoitaessa.
Kun Michigan oli kunnossa, se saattoi olla niin villi, ettei pysynyt kilparadalla nahoissaan. Siitä huolimatta ratsastaja venyi tiukoissa paikoissa SM- ja PM-mitaleille.
Lisäksi Martikainen lähti suurin toivein ulkomaille valmentautumaan ja kilpailemaan kansainvälisellä tasolla. Kaksi vuotta ulkomailla eivät olleet helppoja.
”Se oli kova maailma. Minua ei kohdeltu henkisesti hyvin. En saanut sitä tukea, jota olisin tarvinnut. Ilman perheeni tukea en olisi selvinnyt niin hyvin kuin selvisin.”
Samaan aikaan ulkomaanvuodet veivät Martikaista kohti suurta tavoitetta: kansainvälisiä arvokilpailuja.
Cornando-hevonen sairasteli. Sillä oli milloin olkiallergiaa, milloin kaviopaise tai muita vaivoja. Kaikki suunnitelmat ja valmistautuminen nuorten EM-kilpailuihin epäonnistuivat. Silti Martikainen pääsi tavoitteeseensa ja ratsasti EM-kilpailujen finaaliin.
”Puskin sisulla siitäkin läpi. Jos minulla ei olisi ulkomailla ollut koko ajan kilpailutavoite kirkkaana mielessäni, en olisi jaksanut.”
Edes kova työ, kilpailuvietti ja motivaatio eivät kuitenkaan ratkaisseet hevosongelmaa.
Hevosten hinnoissa vain taivas on rajana. Hyvän harraste- tai ratsastuskouluhevosen voi saada nelinumeroisella summalla. Nuoren ratsastajan tasolle sopiva hevonen maksaa satojatuhansia euroja.
Janni Martikainen
24-vuotias helsinkiläinen kouluratsastaja.
Ratsuttaja ja ratsastusvalmentaja, työskentelee perheyrityksessä ratsastustarvikeliike Hipposportissa Espoossa.
Voittanut muun muassa kaksi SM-kultaa, kolme SM-hopeaa ja PM-hopeaa. Edustanut Suomea kahdesti EM-kilpailuissa. Pääsi EM-finaaliin nuorissa ratsastajissa.
Kaksi omaa hevosta: kilpailuista eläköitynyt 18-vuotias Michigan-L sekä 19-vuotias Cornando.
Kansainvälisten grand prix -tason hevosten hinnat ovat salaisuuksia, mutta summat liikkuvat miljoonissa. Monelle ratsastajalle ainoa mahdollisuus yrittää huipulle onkin ostaa nuori hevonen ja kouluttaa se itse.
”Minulla olisi varaa ostaa ehkä nelivuotias hevonen. Kestäisi lähes kymmenen vuotta ennen kuin se olisi gp-tasolla. Ja voisi olla, ettei se koskaan pääsisi sinne”, Martikainen kuvailee.
Lopulta Janni Martikaisen äiti Virve Ruutu-Martikainen ehdotti, että he kokeilisivat uutta keinoa hankkia hevonen. Kimppaomistaminen on yleistä ravihevosten puolella, mutta ratsastuksessa sellaiset ratkaisut ovat kuivuneet kokoon.
””Meidän on pakko yrittää. Jos tämä ei onnistu, pitää miettiä jotain muuta. Ehkä sitten hankin nuoren hevosen ja yritän sitä kautta.”
Helmikuussa Martikainen julkaisi Paris 2024 Project -hankkeen. Tavoite on kerätä osaomistajia ja tukijoita, joiden avulla ostetaan Martikaiselle hevonen. Sen kanssa hän haluaa tähdätä Pariisin olympialaisiin vuonna 2024.
Martikainen on haaveillut olympiapaikasta siitä lähtien, kun kävi pienenä ponityttönä ratsastuskoulussa. Olympiatavoitteen ovat kuitenkin asettaneet hänen valmentajansa Janne Berg ja Suomen maajoukkuevalmentaja Rien van der Schaft.
Hanke on herättänyt kiinnostusta, mutta suuri osa budjetista puuttuu edelleen. Tavoite on ostaa tämän vuoden aikana 250 000 eurolla 7–8-vuotias hevonen, jonka Martikainen nostaisi olympiatasolle.
Jos rahaa tai hevosta ei saada hankittua vuoden 2022 loppuun mennessä, osakkaat saavat päättää, puretaanko kimppa vai siirretäänkö tavoite seuraaviin olympialaisiin.
”Meidän on pakko yrittää. Jos tämä ei onnistu, pitää miettiä jotain muuta. Ehkä sitten hankin nuoren hevosen ja yritän sitä kautta.”
Janni Martikaisen Cornando-hevonen on jo 19-vuotias. Se on kärsinyt sairasteluista.