Kuusamon Karhunkierroksen ultrajuoksun pisimmällä reitillä yö palkitsee juoksijat.
”Ei ole vielä pimeää, aurinko nousee kahden aikaan. Se on hienoa aikaa”, neljä kertaa Karhunkierroksen juossut Jarkko Aspegren kertoo.
Auringonnousun nähdäkseen NUTS Karhunkierros -ultrajuoksun pisimmällä matkalla on kuitenkin ensin pitänyt juosta pohjoisen polkuja pitempään kuin kellon ympäri. Lähtö kisaan on puolenpäivän aikaan Kuusamon Rukalla.
Nuts Karhunkierroksen liki 170 kilometriä on yksi suomalaisen ultrajuoksun rankimmista kilpailuista ellei rankin.
Kilpailu juostaan kokonaan metsäpoluilla. Rukalta juostaan ensin napapiirin Hautajärvelle, jossa käännytään ja juostaan samoja polkuja pitkin takaisin Rukalle.
Korkeuseroa reitillä on yli 300 metriä.
Matkan reittiennätys on keväältä 2019, jolloin Jaakko Eskelinen juoksi koko matkan reilussa 18 tunnissa. Jaakko Aspegren juoksi samassa kisassa oman nopeimman aikansa, hieman yli 23 tuntia.
Takaraja kisassa on 36 tuntia, siinä ajassa pitää päästä maaliin.
Oululaista Pohjoisen polkujuoksijat -seuraa edustava 49-vuotias Aspegren juoksi pisimmän matkan Rukalla ensimmäisen kerran vuonna 2016. Sitä ennen hän oli kertaalleen juossut 80 kilometrin NUTS Karhunkierroksen ultrakisan.
Viime vuonna kisa peruttiin koronaepidemian vuoksi, mutta tänä vuonna ollaan erityisjärjestelyin taas juoksemassa.
””Matkan parhain osuus alkaa, kun pääsee vaiheeseen, jossa ei mieti menneitä eikä tulevia vaan on läsnä joka hetkessä. Sitä ultrajuoksu on parhaimmillaan.”
Nuts Karhunkierros on Aspegreninkin mukaan raskas reissu mutta ei erityisen pitkä. Hän pitää juoksemista juurakoiden seassa polkuja pitkin helpompana kuin maantiellä juoksemista.
”Maantiellä askel on monotoninen ja alusta on kova. Polulla askel muuttuu. Tottumattomalle polku voi kyllä olla raskas.”
Raskaimmat osuudet liki 170 kilometrin matkalla ovat Aspegrenin mukaan alun ja lopun mäkiset taipaleet. Suurin osa juoksijoista kävelee raskaat mäet, Aspegren sanoo.
Toisinaan pohjoisen kevät vielä yllättää juoksijat, ja polut kulkevat paksun lumipenkan keskellä.
Alkuosiossa henkinen puoli on kovilla, Aspegren sanoo. Alku pitää juosta rauhallisesti käsijarru päällä, että loppupuolelle jäisi voimia.
Alun tylsyys on henkisesti raskasta.
”Mieli temppuilee ja valittaa, eikä ole hauskaa. Miettii, että keskeyttääkö.”
Kun kilometrejä alkaa olla takana, niin käsijarrua ei enää tarvitse pitää päällä, Aspegren sanoo. Väsymys pitää huolen siitä, että juoksussa on maltti mukana.
”Matkan parhain osuus alkaa, kun pääsee vaiheeseen, jossa ei mieti menneitä eikä tulevia vaan on läsnä joka hetkessä. Sitä ultrajuoksu on parhaimmillaan.”
Kun juoksee kokonaisen vuorokauden, niin pitää syödäkin. Aspegrenin ruoka-annos on vähintään 60 grammaa hiilihydraattia joka tunti. Sen hän syö energiageelinä.
Aikaisemmin Aspegren söi joissain kisoissa koko matkan Fazerin vihreitä kuulia, mutta pikkuhiljaa niiden pureskelu alkoi tuntua puulta. Finlandia-kuulat menivät hieman paremmin alas.
”Kuulaa saattoi joutua pitämään suussa kymmenenkin minuuttia ennen kuin sen sai alas.”
Vuorokauden kesätävässä väsyy vääjäämättä. Matkalle lähtiessä on hyvä ymmärtää, että ilman ongelmia ei maaliin pääse, ja kun tämän tiedostaa, niin sitten osaa kipuun ja väsymykseenkin suhtautua luonnollisena asiana, Aspegren sanoo.
Uusille osallistujille hän painottaa hitaan alun tärkeyttä, muuten väsymys voi kuitenkin viedä voiton.
”En ole kuullut, että kukaan olisi koskaan sanonut, että meni liian hitaasti puoliväliin. Jos taas menee liian lujaa puoliväliin, niin takaisin tullessa on sitten jo eväät syöty.”
Hurjan urakan jälkeisellä viikolla keho ei vielä kaipaa lepoa, vaan tekisi mieli jatkaa juoksemista, Aspegren sanoo.
”Seuraavana viikonloppuna tulee suuri väsy, voisi nukkua vaikka vuorokauden.”
Ultrajuoksija Jarkko Aspegren Oulun Kuivasojan metsässä.
””Matkan edetessä luontokokemukset vahvistuvat, ja juoksijakin tulee luonnosta osalliseksi.”
Vaikka Nuts Karhunkierros on tavalliselle kuntoilijalle ylivoimainen kilpailu, niin Aspegrenin mukaan kaikki osallistujat eivät välttämättä pidä itseään urheilijoina.
”Polku-ultran juoksijat ovat usein ulkoilmaihmisiä, jotka kokeilevat rajojaan ja nauttivat luonnosta. Tärkeää ei ole maali vaan se, mitä tapahtuu maalin ja lähdön välissä.
Matkan edetessä luontokokemukset vahvistuvat, ja juoksijakin tulee luonnosta osalliseksi.”
Nuts Karhunkierros syntyi, kun polkujuoksusta innostunut liminkalainen kaveriporukka totesi, että koska kukaan ei järjestä Pohjois-Suomessa polkujuoksuja, niin sellainen pitää tehdä itse.
Ryhmä perusti kilpailua varten firman nimeltä Nuts, eli Northern Ultra Trail Service.
”Vuonna 2012 teimme pienellä porukalla testijuoksun ja kuulostelimme, että voisiko onnistua. Seuraavana vuonna oli sata osallistujaa Karhunkierroksella”, Nutsin toimitusjohtaja Eero Lumme kertoo.
Tapahtuma myydään nykyään nopeasti loppuun. Metsähallituksen ja paikallisten maanomistajien kanssa on sovittu, että mukaan pääsee 3 000 juoksijaa.
Koronaepidemian vuoksi juoksutapahtumaa ollaan laajentamassa kaksipäiväiseksi. Samalla pitäisi ruuhkien reitillä helpottaa.
Nuts järjestää Karhunkierroksen lisäksi heinäkuussa Nuts Ylläs Pallas -juoksua, jossa pisin matka on myös 160 kilometriä.
Täksi kesäksi ryhmällä on suunnitteilla vielä jotain paljon hurjempaa. Heinäkuun puolivälissä he järjestävät Nuts 300 -polkujuoksun, jossa mennään metsäpoluilla 300 kilometriä Lemmenjoelta Äkäslompoloon.
Oikaisu 18. toukokuuta kello 13: Rukan ultrajuoksukilpailun virallinen nimi on Nuts Karhunkierros, ei Karhunkierros.
Polku-ultran juoksijat ovat usein ulkoilmaihmisiä, jotka kokeilevat rajojaan ja nauttivat luonnosta, sanoo Jarkko Aspegren.
Jarkko Aspegren
■ 49-vuotias oululainen yrittäjä.
■ Ei kilpaurheilutaustaa, harrastanut kestävyysurheilua omaksi ilokseen.
■ Aloitti ultrajuoksun 2014. Parhaat urheilusaavutukset: ”Olen saanut kaikista juoksemistani ultrakisoista suuren ilon ja tyydytyksen tunteen.”
■ Harjoittelee kovalla viikolla yli 14 tuntia juoksua ja kevyemmällä viikolla alle 10 tuntia.