Anton Kinnunen, 15, pelaa Venäjällä ikäluokkansa korkeimmalla sarjatasolla: ”Valmennuskulttuuri on täällä erilainen” - Urheilu | HS.fi

Anton Kinnunen, 15, pelaa Venäjällä ikäluokkansa korkeimmalla sarjatasolla: ”Valmennuskulttuuri on täällä erilainen”

Isänsä työn vuoksi Moskovaan muuttanut Kinnunen on tiettävästi ainut Venäjän juniori- tai nuorisosarjoissa pelaava ulkomaalainen.

Maalivahti Anton Kinnunen (vas.) harjoituksissa Krasnaja Presnjan kentällä Moskovan keskustassa.

9.6. 2:00

Moskova

On tiistai-ilta, mikä tarkoittaa Anton Kinnuselle, 15, maalivahtitreenejä.

Harjoittelupaikka on komea ja aivan Moskovan ydinkeskustassa. Jos nostaa katseensa pallosta, voi yhdessä suunnassa nähdä hallituksen Valkoisen talon ja vanhan Sevin päämajan, toisessa Yhdysvaltain suurlähetystön ja kolmannessa yhden Stalinin hampaiksi kutsutuista pilvenpiirtäjistä.

”Tykkään treenata muiden veskojen kanssa. He ymmärtävät virheet ja sen, mitä maalivahti miettii ja miten toimii”, Kinnunen sanoo harjoitusten jälkeen.

”Valmennuskulttuuri on täällä erilainen, tiukempi”, Anton Kinnunen sanoo.

Kinnunen pelaa moskovalaisen FC Smenan 2006-ikäluokan joukkueessa, joka on mukana Venäjän korkeimmalla sarjatasolla.

Se on iso juttu, sillä Venäjä ei käytännössä anna pelioikeuksia alaikäisille ulkomaalaisille. Kinnunen onkin tiettävästi ainut pelkästään jonkin muun maan kansalainen, joka pelaa Venäjän juniori- tai nuorisosarjoissa. Asia ratkesi tänä keväänä, kun Venäjän palloliitto pyysi pelioikeuksien siirtoa Suomen palloliitolta.

Siinä auttoi FC Smenan vahva tahto saada Kinnuselle virallinen pelilupa, mutta myös se, että hän oli tullut Moskovaan vanhempien työn takia. Perhe muutti Moskovaan Suomesta syksyllä 2019.

Kinnusesta tuli maalivahti, kun perhe muutti edellisen kerran Venäjälle isän työn perässä syksyllä 2013. Silloin kaupunkina oli Petroskoi, jossa Kinnunen joutui koulussa iltavuoroon. Hän ei siksi voinut osallistua ikätoveriensa harjoituksiin, vaan meni kolme vuotta vanhemman veljen joukkueeseen.

”Se ei ollut ihan helppoa. Ei niillä ollut tarvetta sellaiselle vuonna 2006 syntyneelle pikkuäijälle. Ne laittoi sitten kolmosveskaksi.”

Kun hän pääsi omanikäistensä joukkueeseen, homma tuntui jo omalta. Perheen palattua Suomeen vuonna 2017 Kinnunen siirtyi Graniin eli Grankulla IFK:hon. Silloin Kinnunen jo tiesi haluavansa katsoa, kuinka pitkälle voi maalivahtina päästä.

”En halua sanoa, että veska on joukkueen tärkein pelaaja, mutta tykkään siitä paineesta, että on ratkaisemassa viimeistä tilannetta.”

Anton Kinnunen maalivahtiharjoituksissa Moskovan keskustassa.

Anton Kinnusella on harjoitukset viitenä iltana viikossa. Sarjapelit järjestetään viikonloppuisin.

Jalkapallo on ollut Venäjällä perinteisesti suosittu ja arvostettu laji. Kesällä 2018 useissa venäläiskaupungeissa järjestetyt maailmanmestaruuskisat nostivat sen entistäkin isommaksi. Se näkyy myös juniorien määrässä.

Moni juniori ottaa lajin tosissaan. Parhaat pyrkivät isojen seurojen akatemioihin ja kouluihin, joista akatemiat ovat usein sisäoppilaitoksia. Smenalla on jalkapallokoulu, joten Kinnunen asuu kotona ja käy päivisin tavallista koulua. Moskovan ulkopuolelta tulleet asuvat seuran hoitamassa yhteismajoituksessa.

Harjoituksia on viitenä päivänä viikossa, sarjapelit ovat viikonloppuisin. Harjoituksista kahdet ovat puhtaita joukkuetreenejä, muissa on mukana maalivahtivalmennusta.

”Valmennuskulttuuri on täällä erilainen, tiukempi. Kaiken pitää olla täydellistä. Jos ei ole, niin voi tulla huutoa. Suomessa jos teet virheen, niin sanotaan, että seuraavalla kerralla paremmin”, Kinnunen sanoo.

Tiistain harjoitukset ovat yleiset, niissä treenaa Gennadi Kahianin johdolla eri joukkueissa pelaavia.

Kahiani tietää, että Venäjällä tavataan kiinnittää huomio tuloksiin, joten epäonnistumisesta tulee nopeasti haukkuja. Itse hän haluaa enemminkin kasvattaa.

”Tärkeintä on psykologia. Muutenhan robotit voivat valmentaa”, hän sanoo.

Silti hän muistelee hiukan kaiholla neuvostoajan jalkapalloa, josta muutkin yrittivät ottaa oppia.

”Emme ole ihan kokonaisuutena löytäneet omaa yhteistä venäläistä tyyliä”, hän sanoo.

Smenan maalivahtivalmentaja Artjom Makarov on samoilla linjoilla. Venäläiset maalivahdit ovat teknisesti ja fyysisesti hyviä, mutta Makarovin mukaan lännessä ollaan taktisesti edellä.

”Päätöstenteko on taktista. Maalivahdin on oltava siinäkin vahva”, hän sanoo.

Muutenkin maalivahdilla pää on tärkeä. Pitää olla kylmähermoisuutta, henkistä kanttia kestää virheiden näkyvyys ja voimaa jatkaa mokan jälkeen.

Makarovin mukaan Kinnusessa on hyvän fysiikan lisäksi nämä ominaisuudet.

”Ellei hän ala vaatia itseltään vähempää, hänellä on edessään hyvä ura.”

Kinnunen on iloinen, että voi pelata joukkueessa. Maalivahti voi harjoitella yksinkin, kuten hän joutui Moskovassa aluksi tekemään, mutta paineensietoa voi kehittää ja pelikokemusta hankkia vain pelaamalla.

Sitä paitsi joukkueessa on hyvä henki. Kinnunen on saanut muista pelaajista hyviä kavereita.

”Uudesta tyypistä oltiin heti kiinnostuneita, aika paljon tuli kysymyksiä aluksi.”

Tilaa urheilun uutiskirje osoitteessa hs.fi/urheilu

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat