Lukas Hradeckyn tarina olisi ollut toinen, elleivät hänen vanhempansa olisi muuttaneet 90-luvun lama-Suomeen ja Turkuun - Urheilu | HS.fi

Lukas Hradecky istui penkille Helsingin Kalastajatorpalla ennen maajoukkueen lähtöä EM-turnaukseen.

Liimanäppi Turun Runosmäestä

Lukas Hradeckyn kasvutarina olisi voinut jäädä vajaaksi, elleivät hänen vanhempansa olisi asettuneet 1990-luvulla Runosmäen lähiöön Turussa. Huuhkajien maalivahdin mukaan Runosmäki teki hänestä sen ihmisen, joka hän on tänä päivänä. Suomi kohtaa EM-turnauksen avausottelussaan lauantaina Tanskan kello 19.


11.6. 2:00 | Päivitetty 11.6. 6:56

”Siitä ei ole mitään takeita, olisiko minusta tullut tällainen, jos en olisi kasvanut Runosmäessä. Runosmäellä on paljon tekemistä asian kanssa”, Huuhkajien maalivahti Lukas Hradecky sanoo HS:n etähaastattelussa ennen jalkapallon EM-turnausta.

Ei Hradeckya turhaan kutsuta Runosmäen liimanäpiksi. Hän on usein haastatteluissa puhunut Runosmäestä, joka on siten tullut tunnetuksi myös muulle Suomelle.

Runosmäki sijaitsee vain neljän kilometrin päässä Turun keskustasta, mutta henkinen etäisyys vaikuttaa suuremmalta.

Runosmäen kaupunginosassa on paljon 1970-luvulla rakennettuja kerrostaloja, niitä samanlaisia elementtitaloja, joita on jokaisessa Suomen suuressa kaupungissa.

Runosmäellä on turkulaisten mielissä maine, joskaan ei niin paha kuin Varissuon ja Lausteen lähiöillä. Tutkimukset tukevat Runosmäen mainetta sosiaalisten ongelmien lähiönä.

Kuusi vuotta sitten julkaistun tutkimusartikkelin mukaan Runosmäessä asuvilla on muuta Turkua vähemmän elinvuosia, asukkaat kokevat terveydentilansa huonoksi, eikä hyvinvointikaan ole erityisen korkea.

Yllättäen Runosmäessä asuukin kohtalaisen onnellisia turkulaisia. Turun alueista Runosmäki-Raunistulan alueella kaikkein onnellisimpien osuus on suurin.

Lukas Hradeckyn perheen täytyy kuulua siihen joukkoon.

Slovakiasta maahanmuuttajina tulleet vanhemmat ovat menestyneet Suomessa ja kasvattaneet kolme lasta, Lukasin, Tomasin ja Matej’n, jotka kaikki ovat pelanneet menestyksekkäästi jalkapalloa.

Lukas Hradeckyn mukaan ympäristö koulutti häntä. Hänen vanhemmillaan oli kavereita eri kansallisuuksista, ja hän sanoo ymmärtäneensä jo varhain, että kaikki ovat samanarvoisia.

”En pidä ketään toista parempana oli sitten tausta mikä tahansa. Sitä opin Runosmäessä arvostamaan, että oli siellä kirjavaa sakkia, joka tuli toimeen keskenään. Oli se sitten joukkueessa tai pihapeleissä niin samanarvoisuus tuli hienosti esiin.”

”Tämä on ollut hyvä lähiö lapsien kasvattamiseen. Olen tykännyt hirveästi Runosmäestä.”

Lukas Hradeckyn äiti Brigita ja veli Tomas perheen entisellä kotipihalla Turun Runosmäessä Lipunkantajankadulla.

Hradeckysta kasvoi onnellisessa ympäristössä ilopilleri ja poikkeuksellisen voitonhaluinen jalkapalloilija, joka ponnisti lopulta Suomen miesten maajoukkueeseen ja Saksan Bundesliigaan asti.

Viime vuonna hänestä tuli ensimmäinen suomalainen maahanmuuttaja, joka on valittu Vuoden urheilijaksi. Se on menestystarina, josta tekee vielä poikkeuksellisemman hänen perheensä tarina.

Hradeckyt eivät olisi päätyneet Suomeen ellei Ruskon Pallo 67:n lentopallojoukkueella olisi ollut ystävyysseuraa Slovakian Bratislavassa.

Suomen lentopallomaajoukkueen entinen päävalmentaja Vladimir Sirvon oli suositellut Ruskon Palloa etsimään ystävyysseuran Tšekkoslovakiasta. Kakkosdivisioonassa pelannut Ruskon Pallo solmi suhteet TJ Spojeen ja vierailuja tehtiin puolin ja toisin vuodesta 1988 alkaen.

Kesäkuussa 1990 TJ Spojen pelaaja tuli kertomaan Ruskon Pallon puheenjohtajalle Vesa Mäkiselle halustaan muuttaa. Mäkisen mukaan Vladimir Hradecky oli ”alun kolmatta metriä pitkä” pelaaja.

26-vuotiaan bratislavalaisen ajateltiin olevan oivallinen vahvistus Ruskon Pallolle, joka aikoi rakentaa SM-sarjaan tähtäävän joukkueen.

”Muistan, miten ennen lähtöä Suomeen juoksimme Bratislavassa virastosta toiseen Vladon kanssa. Vlado tiesi, mihin virastoon viedään kukkapaketti ja mihin kahvipaketti. Meillä oli vain vähän aikaa saada tarvittavat leimat dokumentteihin, että hän pääsi meidän joukkueen kanssa lentokoneeseen”, Mäkinen kertoi Oi Suomi on -kirjassa.

Vladimir Hradecky ei itse oikein edes osannut kertoa, mikä sai hänet tekemään päätöksen muutosta. Hän vain tarttui tilaisuuteen, joka syntyi seurojen yhteistyöstä.

”Urheilu oli silloin jo minulle vain harrastus, josta ei maksettu paljon. Olin jo Slovakiassa lopettamassa urheilemista.”

Hradecky aloitti pelit Ruskon Pallossa syyskuussa 1990. Ensimmäisellä talvitauolla hän ajoi Škoda-autollaan Bratislavaan.

Paluumatkalle hän lähti mukanaan vaimo ja lapsi, mikä oli yllätys Mäkiselle, joka ei tiennyt perheestä.

Hradeckylla oli teknisiä pulmia Ruotsin tullissa, joten hän päätti lähettää vaimon ja lapsen edeltä Suomeen. Mäkinen oli vastassa Turun lentokentällä Brigita Hradeckya ja hieman yli vuoden ikäistä Lukas-poikaa.

”Voin sanoa, että olen tuonut sylissäni Lukaksen Suomeen”, Mäkinen kertoi.

”Muistan, kun Joni Kaukon isä Kaitsu sanoi Turun Nappulaliigan aikana, että Luki on joskus julkkis.”

Lukas Hradecky juniorina (maalivahdeista oikealla) Turun piirijoukkueessa. Hradeckyn oikealla puolella on Joni Kauko ja alarivissä toinen vasemmalta on Riku Riski.

Ruskon Pallo ei pystynyt maksamaan pelaamisesta Vladimir Hradeckylle, joten hänelle päätettiin hankkia työpaikka Turun seudulta.

Se ei ollut helppoa, vaikka hänellä oli diplomi-insinöörin koulutus. Yritykset palkkasivat töihin mieluummin suomalaisia.

Ruskon Pallo ei kuitenkaan halunnut luopua pidetystä pelaajasta. Seuran silloinen varapuheenjohtaja Ismo Söderling työskenteli Siirtolaisuusinstituutissa Turussa. Hän kertoi työministeriön neuvottelevalle virkamiehelle Risto Laakkoselle ongelmasta.

Laakkonen oli siirtolaisasioiden ja etnisten asioiden asiantuntija, jota on kutsuttu maahanmuuttajien Suomi-lähettilääksi.

Söderlingin ja Laakkosen avulla Vladimir Hradeckylle räätälöitiin autokorjaamoon työ, jonka vain hän hallitsi. Hänen erikoisosaamisensa oli automaattivaihteiden suunnittelu ja korjaus.

Hradeckysta tuli pian niin tunnettu erikoisosaaja, että Autokorjaamo Lauri Hintukaisen ovella kävi taajaan asiakkaita kysymässä, voisiko Hradecky korjata heidän autonsa.

Söderling kertoi puhuneensa omille opiskelijoilleen uussiirtolaisten kotiutumisesta ja käyttäneensä nimettömästi Hradeckyn perhettä esimerkkinä.

”Perhe halusi jäädä Suomeen, he opettelivat suomen, hankkivat ammatit ja saivat suomalaiset ystäväperheet. Me autoimme heitä ja he auttoivat meitä urheilussa”, Söderling sanoi.

”Työ, kieli ja harrastus ovat edellytyksenä onnistuneelle kotiutumiselle. Kaikki lähtee tulijoiden halusta integroitua suomalaiseen yhteiskuntaan.”

Perhe juurtui Runosmäkeen ja Turkuun. Brigita ja Vladimir asuvat edelleen samassa lähiössä.

Brigita Hradecka ja veljeskatraan keskimmäinen lapsi, Tomas ovat saapuneet haastatteluun Runosmäkeen entisen kotinsa edustalle Lipunkantajankatu 5:ssä.

”Vladon kanssa joskus keskustelemme siitä, mitä olisi tapahtunut, jos olisimme jääneet Slovakiaan. Luulen, että meillä olisi ollut erilainen tilanne kuin Suomessa”, Brigita Hradecky sanoo.

Brigita ja Vladimir tarttuivat mahdollisuuteen, jota Vesa Mäkinen tarjosi. Brigita muistelee, miten ennen matkaa Suomeen Vladimirin isoisä ihmetteli, mihin Vladimir oli oikein lähdössä.

Brigita sanoo, että ensimmäinen vuosi Suomessa oli hänelle hankala, kun hän oli vain Lukaksen kanssa kotona. Parin vuoden jälkeen hänellä oli jo hyvä olo olla Suomessa.

”Slovakiassa ei ollut niin turvallinen olo kuin täällä. Kaupoissa ei ollut riittävästi tavaraa. Kommunismin aikana siellä oli vain perusasioita. Ei ollut niin vapaata, ja täytyi olla varovainen, mitä sanoo julkisesti. Suomessa maailma avautui.”

”Tämä on ollut hyvä lähiö lapsien kasvattamiseen. Olen tykännyt hirveästi Runosmäestä.”

Tomas syntyi perheeseen vuonna 1992 ja Matej kolme vuotta myöhemmin. Pihapiirissä oli paljon lapsia, jotka pelasivat yhdessä pihapelejä.

”Kun meidän pojat eivät olleet pihalla, kukaan ei ollut pihalla. Kun meidän trio tuli pihalle, koko piha oli täynnä lapsia. He olivat kuin Teletappeja. En näe enää samalla tavalla lapsia pelaamassa pihapelejä”, Brigita kertoo.

”Tässä pihapiirissä leikki paljon lapsia, ja opimme samalla sosiaalisiksi”, Tomas sanoo.

Hän näyttää, missä pihalla pelattiin futista, lätkää ja salibandya.

”Pihalla saattoi olla 10–15 lasta samaan aikaan. Luke oli vähän niin kuin kapteenina. Hän oli diktaattori, joka päätti jengit. Pelasimme aika usein samalla puolella. Välillä pelissä saattoi olla veljekset vastaan muu maailma.”

Lukas Hradecky ammensi ensimmäiset jalkapallo-oppinsa Nunnavuoren koulun hiekkakentältä Turun Runosmäessä.

Brigitan mukaan hänelle oli tärkeätä, että lapset harrastivat jotain. Lasten piti oppia liikkumaan ja olemaan yhdessä muiden ihmisten kanssa.

”Yritimme saada lapsille kaiken, minkä voimme. Joskus he olivat vihaisia, kun ensimmäiset nappulakengät olivat kangaskenkiä, vanhoja malleja Slovakiasta.”

Sitä hän ei olisi koskaan arvannut, että kaikista pojista tulee ammattijalkapalloilijoita. Puhumattakaan siitä, että vanhin poika pääsisi pelaamaan Saksaan Bundesliigaan.

”Muistan, kun Joni Kaukon isä Kaitsu sanoi Turun Nappulaliigan aikana, että Luki on joskus julkkis. Kaitsu sanoi, että Luki pääsee pitkälle. Sanoin, että älä nyt viitsi, kuinka voit tietää. Hän sanoi, että odota vain”, Brigita muistelee huvittuneena tarinaa.

Pikkuveljet seurasivat isoveljen jalanjäljissä jalkapallokentille. 28-vuotias Tomas on pelannut Veikkausliigassa 85 ottelua ja pelaa tällä haavaa Kakkosessa Pargas IF:ssä. 26-vuotias Matej on pelannut 92 ottelua Veikkausliigassa ja edustaa tällä kaudella HIFK:ta.

Brigita oli kymmenen vuotta lasten kanssa kotona. Sitten hän päätti Vladimirin kannustamana hakea oman alansa töitä diplomi-insinöörin koulutuksellaan. Nyt hän on ollut yli 20 vuotta suunnittelutoimistossa töissä.

”Olen ylpeä äiti, en vain Lukesta, vaan myös Tomista ja Matista. Toivoin lapsilleni ja toivon vieläkin parasta, mitä he voivat saavuttaa. Lukin saavutukset tuntuvat todella hyvältä.”

Tomas sanoo olevansa ylpeä isoveljestään.

”Tiedän itsekin jalkapalloilijana, kuinka kovaa kilpailu on. Hän on täysin ansainnut kaiken saavuttamansa. En ole edes yllättynyt.”

Tähteys olisi voinut muuttaa isoveljeä, mutta Tomasin mukaan tämä ei ole muuttunut yhtään vuosien mittaan. Brigita sanoo samoin.

”Sanon hänelle aina, että olet ihana, ja pysy sellaisena.”

Lukas Hradeckyn mukaan hänellä ja hänen veljillään ei ollut häiriötekijöitä lapsuudessa.

”Ei sitäkään voi pitää minään itsestäänselvyytenä. Pienet jutut voi kasvaa hyvin korkoa, ja niillä voi olla hyvinkin iso vaikutus tulevaisuuteen”, Hradecky sanoo.

Pihapeliporukan kaikista lapsista ei tullut urheilijoita, eikä hän tiedä, millä tiellä kaikki ovat. Hän sanoo kuulleensa huhuja, että jotkut olivat ajautuneet huonoille teille.

Hradeckyjen perheessä ei ollut pulaa mistään välttämättömistä asioista, mutta harrastuksissa varallisuuserot tulivat esiin.

”Päivittäisessä toiminnassa en sitä tajunnut, eikä sitä pienenä poikana ottanut huomioon. Muistan riitoja, kun muilla pelikavereilla oli parempia kenkiä tai hanskoja. Meille ei kasvuiässä parhaimpia varusteita ostettu. Nyt sen jälkikäteen ymmärtää paremmin.”

Jalkapallo valikoitui lajiksi edullisuuden takia, vaikka Lukas olisikin halunnut kokeilla jääkiekkoa.

”Rahatilanteella oli tekemistä asian kanssa, ei epäilystäkään. Nappulavuosina maksu oli 130 markkaa koko kaudesta. Ihan naurettava summa. Lätkävuorot olisivat maksaneet ihan toisia summia”, Hradecky pohtii.

Pienessä kodissa veljekset olivat koko ajan yhdessä.

”Kasvoimme kolme veljestä samassa huoneessa. Ehkä se on tosi paljon lähentänyt ja hitsannut meitä yhteen. Siellä meillä oli omat pelit ja tappelut.”

”Omistajat ovat turkkilaisia ja hemmetin sydämellisiä tyyppejä. Pyrin käymään siellä aina morjenstamassa ja syömässä rullakebabin.”

Lukas Hradeckyn mukaan Turun paras kebabravintola on Runosmäen Can Kebab. Kuvassa paikan omistaja Can Özberkan (oik.) isänsä Cumali Özberkanin kanssa.

Runosmäki tarjosi mainion kasvupaikan tuleville urheilijoille. Pojat pelasivat Lyseon ja Nunnavuoren kentillä jalkapalloa, ja pihapelejä kotipihan hiekka-alueella.

Lähellä oli ympyränmuotoinen ”areena”, jossa pelattiin katulätkää. Runosmäen takametsien kautta pojat pyöräilivät Impivaaran tenniskeskukseen pelaamaan tennistä.

”Runosmäessä on myös Turun paras kebabravintola, Can Kebab. Nuorena ei ollut väliä, mitä ruokaa söi, vaan pääasia oli, että sai energiaa. Omistajat ovat turkkilaisia ja hemmetin sydämellisiä tyyppejä. Pyrin käymään siellä aina morjenstamassa ja syömässä rullakebabin.”

Runosmäen symboli on Runostuoppi-pubi.

”On siellä tullut muutamia iltoja vietettyä”, Hradecky kertoo ja vakuuttaa saavansa olla rauhassa nykyisinkin Runosmäessä.

”Runosmäki on Runosmäki. Ei siellä ihmisiä kiinnosta, mistä kukin tulee.”

Veljesten kasvua vahti tarkasti äiti, joka patisteli aina tekemään läksyt.

”Yläasteikäisenä tuli kiroiltua, mutta onneksi pidin pään kylmänä ja äiti hoiti lopun motivoinnin. Ei se mitenkään ylivaikeata ollut. Se oli osa lahjakkuuttani ja kilpailuviettiäni, että niissäkin asioissa halusin olla paras.”

Vanhemmat kasvattivat veljeksiä rakastavasti, mutta myös tiukalla kurilla.

”Ei saanut perseillä sääntöjen kanssa. Meihin laitettiin ryhtiä, jos sähläsimme. Sen piti olla kyllä ankara virhe, jos tarvittiin vanhempien väliintuloa.”

”Olimme veljiemme kanssa parhaimpia kavereita. Voimme kertoa kaiken toisillemme. Rakastan heitä vanhempieni ohella eniten maailmassa.”

Lukas Hradecky sanoo nyt arvostavansa koko ajan enemmän ja enemmän vanhempiensa tekemää työtä lasten hyväksi.

”Ensinnäkin suuri hatunnosto siitä, että he uskalsivat lähteä Suomeen vähän kielitaidottomina jopa. 90-luvun lama-Suomeen tulo ei ollut mikään helppo juttu. On silmiä avaavaa, miten pidetyiksi he ovat tulleet yhteisössään ja työpaikoillaan. He ovat olleet erinomaisia malleja meille. Toivottavasti joskus voin olla samanlainen vanhempi.”

Läheisten mukaan tähteys ei ole muuttanut Lukas Hradeckyä.

Tilaa EM-kisojen uutiskirje osoitteessa hs.fi/urheilu

Lue kaikki HS:n EM-kisajutut osoitteesta hs.fi/emkisat

Lukas Hradecky

  • Syntynyt marraskuussa 1989 Bratislavassa.

  • A-maajoukkueen ja Bayer Leverkusenin ykkösmaalivahti.

  • Muut seurat: Turun Nappulaliigan Runosmäen joukkue, TPS, ÅIFK, Esbjerg fB, Eintracht Frankfurt ja Brøndby.

  • Voittanut Saksan ja Tanskan cupit.

  • Saksan Bundesliigassa 196 ottelua ja 54 nollapeliä.

  • Suomen A-maajoukkueessa 65 ottelua.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat