Huuhkajien kannattajien unelma arvokisoista toteutui vihdoin: ”Se tuntui paremmalta kuin huono seksi.” - Urheilu | HS.fi

Suomen jalkapallomaajoukkueen kannattajat Kimmo Elfvengren ja Joni Haltia Olympiastadionilla.

Unelma toteutui

Maajoukkueen uskolliset kannattajat seurasivat Huuhkajia myös silloin, kun menestys kiersi Suomen kaukaa. Matka kohti arvokisaunelmaa on ollut ikimuistoinen.

Aika meidän tullut on, julistaa teksti jalkapallomaajoukkuetta kannattavan Riikka Kaukisen hupparissa.

Sama teksti näkyi Töölön jalkapallostadionin päätykatsomoon levitetyssä banderollissa ennen Liechtenstein-ottelua sekä erilaisissa mainostauluissa kamppailun jälkeen.

Päivämäärä 15.11.2019 ikuistettiin kultaisin kirjaimin suomalaisen urheilun historiaan – ja musteella intohimoisimpien kannattajien ihoon.

”Meitä on kuusi tai seitsemän kundia, joille on seuraavana päivänä tatuoitu se päivämäärä meidän käsiin. Se oli yksi isoimpia juttuja ever”, Joni Haltia sanoo.

Arvokisapaikka oli iso juttu myös Kimmo Elfvengrenille.

”Se tuntui paremmalta kuin huono seksi.”

Haltia, Kaukinen ja Elfvengren ovat Suomen maajoukkueen kannattajat ry:n (SMJK) pitkäaikaisia jäseniä. He ovat kokeneet katsomoissa myös ajan, jolloin Huuhkajien ympärillä ei ollut buumia.

Elfvengren, 46, muistaa Kuopiossa vuonna 1982 pelatun Puola-ottelun sytyttäneen orastavan jalkapalloinnostuksensa liekkeihin.

”Sen jälkeen alkoi kinuaminen, että haluan alkaa pelata jalkapalloa, mikä on loppujen lopuksi vaikuttanut koko elämään sen jälkeen.”

Haltia, 40, puolestaan muistelee kevään 1992 Bulgaria-ottelua, joka pelattiin reilun 8 000 katsojan edessä Olympiastadionilla. Tyhjyyden lisäksi mieleen jäi lähellä istunut ”laitapuolen kulkijan oloinen” kaksikko.

”Toisella oli ensimmäisen maailmansodan aikainen saksalainen piikkikypärä päässään. Herrat olivat ottaneet vähän miestä vahvempaa, ja ottivat ilmeisesti edelleen. He möykkäsivät menemään koko matsin ajan.”

”Isäni sanoi aina, että Suomi ei tule valitettavasti pääsemään arvokisoihin hänen elinaikanaan.”

Riikka Kaukisen hupparin teksti kertoo Huuhkaja-fanien asenteesta olennaisimman.

Kaverukset tarjosivat samalla opetuksen, joka mielessään suomalaiset kannattajat ovat tarponeet läpi synkkyyden: ei väliä, miten peli päättyy, kunhan kannustetaan loppuun asti.

Nyt Huuhkajat on lähes jokaisen puheenaihe.

”Ja mitä itse olen kiinnittänyt huomiota, niin naistenlehdissä tai tämmöisissä aikakauslehdissä on juttuja Huuhkajien pelaajista, ja niitä näkyy mainoksissa. Se on asia, jota en olisi voinut kuvitella”, Kaukinen kertoo.

Järjestökentällä asiantuntijatehtävissä työskentelevä Kaukinen pitää tärkeimpänä vierasmatkanaan lokakuun 2007 Belgia-ottelua. Bryssel oli tuttu asuinpaikka muutaman vuoden takaa, ja matkaseurana olivat hänen isoveljensä ja 59-vuotias isänsä.

”Isäni sanoi aina, että Suomi ei tule valitettavasti pääsemään arvokisoihin hänen elinaikanaan. Sieltä tuli tasapeli, ja isäni kuoli tasan kuukausi pelin jälkeen. Hän ei ehtinyt täyttää 60 vuotta, mutta ehdimme tehdä sen 60-vuotisjuhlareissun”, helsinkiläistynyt kotkalainen muistelee.

Virossa Kaukinen, 37, huomasi, kuinka paljon sikäläisessä kulttuurissa ollaan Suomea jäljessä. Kotimaisissa katsomoissa Kaukinen ei enää tunne olevansa ”täysin outolintu”.

”Me olemme kannustamassa, emme hulinoimassa.”

Joni Haltian käteen on tatuoitu tärkeä päivämäärä. Marraskuussa 2019 ratkesi Huuhkajien historiallinen pääsy jalkapallon EM-kisoihin.

Huuhkajat on myös SMJK:n jäsenistön perusteella koko kansan juttu, ja sillä on erilaisia kannattajia kaikista ikäryhmistä. Jäsenhakemuksiin tulee nykyisin piikki otteluiden aikana, Elfvengren kertoo.

Yhdistyksen hallitukseen kuuluvat Elfvengren ja Haltia haluavat rohkaista katsomoihin myös uusia kannattajia.

”Me olemme kannustamassa, emme hulinoimassa”, helsinkiläinen Elfvengren kertoo.

Jääkiekko on punainen vaate osalle jalkapallokannattajista. Espoolainen Haltia ei koe muiden lajien seuraamista poissulkevaksi asiaksi.

”Enkä ajattele niin, että koska minä olen käynyt siellä silloin kun ei ole menestytty, niin joku muu ei saisi nyt tulla menestyksen myötä mukaan”, hän sanoo.

”Mielestäni sinne tarvitaan kaikki ihmiset katsomaan, ja mielellään mahdollisimman äänekkäästi. On ihan se ja sama, tulitko sen ansiosta, kun päästiin kisoihin vai tulitko 20 vuotta sitten, kun meitä oli siellä 300.”

Riikka Kaukinen Töölön jalkapallostadionin edessä.

Yrittäjänä työskentelevä Elfvengren kertoo nähneensä ulkomaillakin kymmeniä maaotteluita. Asiantuntijamyyjänä pörssiyhtiössä toimiva Haltia listaa katsoneensa yhteensä 80–100 maaottelua.

Yleensä matkoilta on jäänyt käteen vain tappio. Jotkut niistä ovat ikimuistoisia – Kansojen liigassa Suomi varmisti Kreikka-vierastappiollakin lohkovoiton. Ottelu pelattiin tasan vuosi ennen Liechtenstein-peliä.

”Se on paras tappiollinen peli, jonka olen koskaan nähnyt. Jos tappio tuntuu voitolta, niin se tuntui”, Elfvengren sanoo.

Haltian erikoisin vierasmuisto liittyy syyskuun 2010 Moldova-otteluun. Suomi hävisi, ja punaisen kortin saanut Sami Hyypiä tuli pyytämään kannattajilta anteeksi ennen lentoa Chișinăusta Rotterdamiin.

Syvissä vesissä uinut pelaaja ruoski itseään joukkueen pettämisestä. Samalla hän kysyi, voisiko tehdä jotain kunnioittamiensa kannattajien hyväksi.

”Minulla oli maajoukkueen paita, ja ideani oli, että hän laittaisi paidan kiertoon lentokoneessa. Annoin paidan ja tussin, ja Sami sanoi, että olkoon se minun rangaistukseni. Hän lähti ympäri lentokenttää pummaamaan joukkueen nimmarit siihen paitaan.”

EM-kisoja Haltia ja Elfvengren seuraavat paikan päällä. Elfvengren pyörittää poikansa sekä SMJK:n Jussi Hartikaisen kanssa yhdistyksen myyntipistettä ravintola Alpenhausin terassilla.

Noin kilometrin päässä stadionista sijaitseva piste on avoinna kaikille kannattajille. Tarjolla on kannattajatuotteiden lisäksi infopaketteja, jotka on suunniteltu Suomen Pietarin-pääkonsulaatin, eri viranomaisten ja useiden muiden tahojen kanssa.

Tilaa urheilun uutiskirje osoitteessa hs.fi/urheilu

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat