Entinen suurlupaus Micke Kontinen, 28, lankkasi yörespana kenkiä ja katseli sivusta Henri-veljensä menestystä – mutta nyt hän on kolmen hotellin omistaja - Urheilu | HS.fi

Micke Kontinen on entinen tennislupaus ja nyt mukana yrityksessä, joka on avaamassa hotellin Järvenpään asema-aukiolle kuvassa taustalla näkyvään taloon.

”Olin ison asian äärellä”

Entinen tenniksen suurlupaus Micke Kontinen lankkasi yörespana kenkiä ja katseli sivusta veljensä Henrin menestystä. ”Ajattelin, että mä olen kävelevä kauhukuva.” Sitten onni alkoi potkia, ja aloitekyky ja sitkeys palkittiin. Nyt 28-vuotiaana hän omistaa kavereidensa kanssa kolme hotellia.


17.10. 2:00 | Päivitetty 17.10. 19:06

Koululaisten tennismestaruuskilpailujen kiinnostavin loppuottelu pelattiin vuoden 2001 lopussa Talin sivukentällä. Ala-asteen finaalissa Henri Kontinen, 11, kohtasi Harri Heliövaaran, 12.

Kontinen hävisi nuorempana ja pienikokoisempana, mutta vasta hyvän ottelun jälkeen, vaikka luvut olivatkin selvät. Heliövaara oli silloin vain liian hyvä nuorelle Kontiselle.

Isä Pentti Kontinen katsoi loppuottelua, mutta yhtä tarkasti hän seurasi, kun yhdellä Talin kentistä Henrin pikkuveli Micke, 9, löi nätisti palloa.

Pentti Kontisen sanoin kasvamassa oli kenties Henriäkin lupaavampi pelaaja.

Lahjakas Micke Kontinen olikin, mutta ura päättyi oikeastaan ennen kuin se ehti alkaakaan.

Elokuussa 2015 nuorempi Kontinen oli vasta 22-vuotias, kun hän pelasi viimeisen ammattilaisottelunsa. Henri Kontinen oli vähän aikaisemmin noussut nelinpelin ATP-listalla 35 parhaan joukkoon. Nousukiito jatkuisi parissa vuodessa maailman ykköseksi.

Kontisen perheessä korttipakasta oli vedetty vuosia aikaisemmin vain yksi kortti – ja siinä luki tennis.

Kaikki tähtäsi poikien menestykseen ensin junioriturnauksissa ja myöhemmin ammattilaisena. Henri Kontinen kulkee sillä tiellä edelleen, menestystäkin tulee. Micke Kontinen aloittelee hotelliketjun toimitusjohtajana marraskuun alussa, mutta palataan hotellibisnekseen hetken kuluttua.

”Äiti ajoi autolla koulun pihaan, ja söin välitunnilla autossa kotiruokaa.” – Micke Kontinen

Micke Kontinen pelasi juniorisarjassa Wimbledonissa 2010.

Micke Kontinen Tampere Openissa 2013.

Oli elokuinen päivä Talin tenniskeskuksessa kesän 2015 lopulla. Micke Kontinen hävisi tuntemattomalle ruotsalaiselle Carl Söderlundille ITF-turnauksen alkukierroksilla 3–6, 6–3, 3–6.

Kansainvälinen tennisura oli siinä, mutta päätös ei ollut hätiköity.

Kontinen kertoo miettineensä lopettamista pari vuotta. Vammoja alkoi kertyä toinen toisensa päälle: lonkat vaativat leikkausta, rannekipu vei tuntoa sormista ja paljon muuta. Kolotusten kanssa pystyi pelaamaan mutta ei hyvin.

Vaikka Kontinen oli vasta parikymppinen, oli takana seitsemän rikkonaista vuotta. Hän laskee, että olisi vaadittu seitsemän täysin tervettä vuotta nostamaan ammattilaisura siivilleen.

Usko alkoi horjua, eivätkä leikkausta odottavat lonkat ole tenniksenpelaajan parhaat myyntivaltit.

”Olin pitkään tehnyt ajatustyötä, kun sain diagnoosin lonkista 20-vuotiaana”, Kontinen sanoo Helsingin keskustan viihtyisässä pikkuravintolassa.

Kontinen istui urheilupsykologi Seppo Heinon luona muistikuvansa mukaan kolmesta neljään tuntiin ja kävi läpi tulevaa lopettamispäätöstä.

Tennis oli vaan tullut Kontisen elämään, eikä sitä tarvinnut erikseen aloittaa – mutta lopettaminen oli toista. Edessä oli elämän siihen mennessä suurin päätös.

”Kun olin niin ison asian äärellä, halusin jutella rauhassa.”

Iso ratkaisu sekin oli, kun Kontinen sai 17-vuotiaana noin sataan amerikkalaiseen yliopistoon tarjouksen täydestä stipendistä. Wake Forestin yliopisto laski koko koulutuksen hinnaksi noin 400 000 dollaria. Kiitos ei, sanoi Kontinen. Ammattilaistenniksen piti olla hänen juttunsa.

Kontiset ovat Tampereelta, mutta perhe muutti tenniksen takia ensin pääkaupunkiseudulle. Seuraava osoite oli Uppsala, jossa Micke pääsi ruotsalaisvalmennukseen vain 11-vuotiaana.

Uppsalassa meni kaksi vuotta, josta matka jatkui Prahaan. Tšekkiläisen tennisosaamisen maine on kova, ja maa on tuottanut valtavan määrän maailman huippupelaajia. Prahassa meni vuosi.

Tšekin jälkeen tuli vuoroon Yhdysvallat. Florida oli jo tuttu, sillä Kontiset olivat harjoitelleet tunnetun tennisvalmentaja Nick Bollettierin akatemiassa.

Nyt osoitteeksi tuli Boca Raton ja entisen tähtipelaajan Chris Evertin akatemia. Alkoi yhteistyö Federico Riccin kanssa. Ricci on sama valmentaja, joka vie Emil Ruusuvuorta kohti maailman huippua.

Bollettierin akatemiassa Micken äiti Marja oli seurana koko ajan, mutta uudella matkalla Boca Ratoniin poika asui sikäläisessä asuntolassa.

Tšekkiläisissä kouluissa oppilaiden ruokailut ovat lähes olemattomia, varsinkin nuorille urheilijanaluille, mutta sekin asia järjestyi.

”Äiti ajoi autolla koulun pihaan, ja söin välitunnilla autossa kotiruokaa”, Kontinen muistelee.

Boca Ratonin alkuaikoina Kontinen oli 15-vuotias, mutta matka jatkui akatemiavaiheen jälkeen. Seuraava harjoittelupaikka järjestyi Hallesta. Tenniskeskus on sama, jossa Jarkko Nieminenkin treenasi usein urallaan.

Takana oli neljä maata ja viisi kaupunkia, ja Kontinen oli hädin tuskin teini-iän ylittänyt.

”Suomeen tulisi paljon enemmän huippu-urheilijoita, jos uskallettaisiin tehdä samanlaisia satsauksia kuin meidän perhe on tehnyt.”

Jarkko Nieminen sekä Micke ja Henri Kontinen valmistautumassa Davis Cupin otteluihin Bulgariaa vastaan Talin tenniskeskuksessa 2014.

Juniorivuosina tennis on kovaa kilpailua, mutta aikuisten sarjaan siirryttäessä suorastaan raakaa oman paikan hakemista.

Ilman loukkaantumisia Kontinen uskoo, että olisi voinut rakentaa pysyvän uran sadan tai 150:n parhaan joukkoon. Sitä olisi voinut kutsua ammatiksi ja tennistä työksi. Säästöönkin olisi jäänyt ainakin vähäsen.

ATP-rankkauksen Kontinen ehti nostaa sijalle 355. Lukema kuulostaa hirvittävän suurelta, mutta uskokaa pois – sitä on erittäin vaikea saavuttaa. Suomessa vain 12 muuta pelaajaa on pystynyt nousemaan korkeammalle.

Otetaan pieni esimerkki.

Ruotsi oli tenniksen suurvalta 1980- ja 90-luvuilla. Grand slam -voitot seurasivat toisiaan, mutta eivät ruotsalaisetkaan ole onnistuneet monistamaan menestysreseptiä. Ilman Mikael ja Elias Ymeriä heillä ei olisi tällä hetkellä yhtään pelaajaa 350 parhaan joukossa.

Tennisuran lopettaminen otti koville. Kontinen oli jättänyt lukion kesken Boca Ratonin aikoihin. Koulutodistuksia ei ollut, puhumattakaan koulutuksesta.

Tenniksen seuraaminenkin sai jäädä. Kontinen pysyi perillä korkeintaan veljensä Henrin tuloksista.

Loukkaantumiset veivät myös Henri Kontisen kaksinpeliuran, mutta hän valitsi nelinpelin – ja osui kultasuoneen: Australian grand slam -turnauksen voitto vuonna 2017, nousu maailman ykköseksi ja Lontoon ATP:n finaaliturnauksen valtaaminen. Ja onhan palkintoja tullut paljon muitakin.

Micke Kontinen lähti seuraamaan joitakin Henrin turnauksia, kun nousukiito oli parhaimmillaan. Hän istui Lontoon O2-areenan katsomossa, kun Henri voitti australialaisen John Peersin kanssa ATP-finaalit.

”Silloin ajattelin, että mä olen kävelevä kauhukuva, mitä voi olla. Ura on ohi, ja olen hotellin yörespassa kiillottamassa kenkiä.”

”Olen mennyt koko elämän omaa polkua.”

Hotelliyrittäjä Micke Kontinen Järvenpään asemalla.

Pian uransa loppumisen jälkeen Kontinen otti yhteyttä hotelliyrittäjä Antti-Jussi Suonenlahteen. He tunsivat toisensa muutamista tenniksen yksityistunneista.

Suonenlahti omisti silloin Rivoli Jardin -hotellin. Kontinen soitti ensimmäiseksi hänelle ja sanoi, että on valmis tulemaan töihin, vaikka ilmaiseksi, kunhan saisi töitä.

Työpaikka järjestyi, ja alkoi uusi ura.

Rivoli Jardinissa meni vähän aikaa, kunnes Kontinen otti yhteyttä Mark Skvorciin, joka oli siihen aikaan loistohotelli Kämpin johdossa.

Kontinen pääsi juttusille. Hänellä oli yksi ainoa kysymys: olisiko jotain töitä tarjolla?

Seuraavana päivänä tuli puhelu. Kämp tarjoaisi kahta työtä, joko piccolona eli laukun kantajana tai yövuoroissa vastaanotossa. Kontinen kiitti ja valitsi yövastaanoton.

Monille Kontisen tunteville tuli yllätyksenä, että entinen tenniksen suurlupaus otti asiakkaita vastaan hotellin respassa.

Uran aikana Kontiselta usein kysyttiin tennishallien pukuhuoneissa, mitä kuuluu ja missä pelaat seuraavan kerran. Nyt hän kysyi asiakkailta, onko kaikki hyvin ja voinko olla avuksi.

Kämpissä Kontinen opiskeli omin päin hotellialaa. Hän alkoi lukea numeroita, tunnuslukuja, tiliöintejä ja teki välillä vuoropäällikön töitä tai sijaisuuksia. Koulutusta ei ollut, mutta oppimishalu oli sitäkin suurempi.

Onni ja yhteensattumat puuttuivat peliin. Kontisen työpari Kämpistä opiskeli etänä maisterin paperit Oulun yliopiston kauppakorkeakoulusta. Hän sai paikan majoitusyritys Forenomista mutta ei ottanutkaan pestiä vastaan.

”Sanoin hänelle, että kerro sulla olevan innokas kaveri, joka voisi tulla. Minut pyydettiin juttusille, ja kolme viikkoa myöhemmin olin töissä siellä.”

Ensin Kontinen vastasi osasta Espoon-toimintoja, myöhemmin Helsingin keskusta tuli hänelle ja sen jälkeen koko Helsinki.

Ennen hotellimaailmaan siirtymistä Kontinen oli kysellyt, olisiko alalle mitään mahdollisuuksia päästä ilman koulutusta tai diplomeja. Kaikki vastaukset tuntuivat olevan kieltäviä.

Koulutusta Kontinen ei vähättele tai aliarvioi, kaikkea muuta.

”Tuntui vain hurjalta hypätä suomalaiseen valtamassaan mukaan. Olen mennyt koko elämän omaa polkua.”

Forenomissa Kontisen esimies irtisanoutui ja vaihtoi työpaikkaa.

”Lähestyin Suomen johtoporrasta ja sanoin, että antakaa puoli vuotta aikaa. Sain mahdollisuuden, ja olin kaksi ja puoli viikkoa myöhemmin aluepäällikkö. Puolessa vuodessa omaksuin paljon ja sain mieletöntä sparrausta.”

Taas on uusi askel edessä. Kontinen aloittaa osin omistamansa hotelliketjun toimitusjohtajana. Ketjun kolme hotellia ovat itsenäisiä yrityksiä, mutta niitä yhdistävät sama toimintamalli ja yhteinen omistuspohja.

”Olen äärimmäisen nöyrä. Jatkuvasti täytyy oppia ja kehittyä.”

Yritys, jonka johdossa Micke Kontinen pian aloittaa, on avaamassa Järvenpään vanhan Scandicin rakennukseen hotellia, johon ei tule lainkaan vastaanottoa.

Kontinen voisi lähestyä nyt 28-vuotiaana parhaita vuosiaan tennistähtenä. Sitä hänestä ei tullut, vaan nuori hotelliyrittäjä ja pian toimitusjohtaja.

Yhdessä Noora Aartion ja Mika Järvisen kanssa Kontinen on osakkaana ketjussa, joka omistaa hotellit Raisiossa ja Kangasalla. Kolmas valmistuu Järvenpäähän vuodenvaihteessa. Kiinteistön omistaja remontoi tiloja, ja Kontinen yhtiökumppaneineen vuokraa ne hotellitoimintaan.

Aartio ja Järvinen ovat tehneet uraa Noho partnersilla, Kontinen on kulkenut toista reittiä.

Raision Loimu-hotelli, Kangasalan Kuohu ja Järvenpään Sointu ovat kaikki niin sanottuja kylmiä hotelleja, joissa ei ole respaa. Avainkoodilla pääsee omaan huoneeseen.

”Kaikilla on yhteinen näkemys, että viedään konseptia eteenpäin vaihtoehtoisille markkinoille.”

Järvenpäähän valmistumassa oleva hotelli on entinen Scandic, ja sitä ennen se kuului Next Hotels -ketjuun eli Antti-Jussi Suonenlahdelle. Ja juuri häneltä Kontinen kysyi ensimmäistä työpaikkaansa.

Ympyrä sulkeutuu hauskasti, kun hotelli avaa ovensa tai pikemminkin koodilukkonsa.

”Meidän ajatus on, että mitä muuta voi hotelliala olla, jos ei ole respaa. Sen ympärille brändiä rakennetaan.”

Raisio, Kangasala ja Järvenpääkin kuulostavat pieniltä paikkakunnilta. Kontinen ei hätkähdä sitä.

”Se on yksi syy, miksi halutaan olla siellä. Järvenpäässä on huutava kysyntä.”

Kontisen tennisura jäi kesken mutta oli silti pitempi kuin hänen työuransa tähän mennessä.

”Ei ole varmaan hirveän paljon niitä, jotka olisivat pistäneet yhtä paljon paukkuja tähän.”

”Olen äärimmäisen nöyrä. Jatkuvasti täytyy oppia ja kehittyä. Ikinä en tule olemaan valmis.”

Kontinen on uuden alussa, eikä häntä kaduta. Sekään ei paina mieltä, ettei hän tenniksessä lähtenyt nelinpelin tielle. Niitä otteluita lonkat voisivat kestää.

Yhdestä asiasta hän on silti täysin vakuuttunut.

”Suomeen tulisi paljon enemmän huippu-urheilijoita, jos uskallettaisiin tehdä samanlaisia satsauksia kuin meidän perhe on tehnyt.”

Pentti Kontinen on ollut yrittäjähenkinen, tehnyt maahantuontia ja lähes kaikkea mahdollista. Taksiakin hän on ajanut. Marja-äiti oli kotona, kun pojat olivat pieniä. Nyt hän työskentelee vaateputiikissa.

”Sanoin kerran mummilleni, että ihan uskomattoman satsauksen [vanhemmat] ovat tehneet meidän uraan. Ovat laittaneet ihan kaiken meidän urheiluun.”

Joku pallo on osunut oikeaan ruutuun. Henri Kontinen on edelleen yksi maailman parhaista nelinpelaajista ja Micke Kontinen tuleva nuori toimitusjohtaja.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat