Nyrkkeilylupaus Lia Pukkila, 18, väsyi jatkuviin nälkäkuureihin ja vaihtoi suomiverkkarit Israelin maajoukkueeseen: ”Haluaisin vain syödä normaalisti” - Urheilu | HS.fi

Lia Pukkila on kiitollinen ajasta Suomen maajoukkueessa, mutta hän kokee, ettei urheilijaa kuultu tarpeeksi.

”Haluaisin vain syödä normaalisti”

Nyrkkeilijä Lia Pukkila, 18, väsyi jatkuvaan painon vahtimiseen ja vaihtoi maajoukkuetta Suomesta Israeliin. ”Ajatukset pyörivät vain sen ympärillä, milloin ja paljonko voi syödä."


15.10. 10:00 | Päivitetty 16.10. 13:54

Urheilijan voisi kuvitella osallistuvan MM-kisoihin intoa puhkuen, mutta nyrkkeilijä Lia Pukkila,18, asteli huhtikuussa nuorten MM-kehään raskain askelin.

Koko valmistautuminen oli ollut painonvetoa. Pitkään jatkunut kituuttaminen vähällä energialla yhdistettynä kovaan treeniin oli tehnyt urheilijasta heikon ja apaattisen, eikä olo korjaantunut punnituksen jälkeen.

”Olin loppu jo, kun nousin kehään”, Pukkila toteaa.

Painonveto on nyrkkeilijälle tuttua. MM-kisoissa Pukkila otteli 64 kilon sarjassa. Siihen hän on aina joutunut pudottamaan normaalipainostaan noin neljä kiloa.

Nyrkkeily on painoluokkalaji, johon kuuluu se, että painoa pudotetaan kilpailuja varten. Sillä haetaan massa- ja ulottuvuusetua, ja osin perusteena toimii myös se, että se on pitkään ollut osa lajia.

Jatkuva painonveto voi kuitenkin myös pysäyttää urheilijan kehityksen, viedä terän harjoittelusta ja kisakunnosta. Mieli voi askarrella liikaa ruuan ympärillä, eikä painon jojoilu ylös ja alas tee hyvä keholle. Jatkuva heikko olo on myös tehokas motivaation laskija.

”Ensin vedän painoa, tulen kisoista kotiin, paino nousee takaisin, viikon päästä on taas kisat, pitää vetää painoa ja syödä minimääriä. Koko ajan syöt liian vähän tai liikaa, se vaikuttaa mieleen ja ihan kaikkeen.”

”On vaikea keskittyä opiskeluun, töissä on tukalaa, ajatukset pyörivät vain sen ympärillä, milloin ja paljonko voi syödä. Se aiheuttaa obsessioita”, Pukkila kuvailee.

Huhtikuinen kisaurakka A-junioreiden eli 18–19-vuotiaiden MM-kisoissa päättyi hajaäänitappioon ensimmäisessä ottelussa.

Kisojen jälkeen Pukkila piti taukoa nyrkkeilystä ja pohti, haluaako hän vielä jatkaa. Hän on nyrkkeillyt seitsemän vuotta. Niistä neljä Pukkila on ollut mukana Suomen maajoukkueessa.

”Treenaan päivittäin, syön terveellisesti, ja peruspainoni on, mitä se on.”

Valmentajat ovat auktoriteetteja, joille puhuminen voi joskus tuntua vaikealta. Lia Pukkila toivoo, että urheilijoilta kysyttäisiin mielipiteitä heitä koskevissa asioissa.

Pukkila on nelinkertainen suomenmestari, ja hänellä on kansainvälisiä turnausvoittoja. Runsaasta 50 ottelustaan hän on hävinnyt alle kymmenen.

Kuukauden tauko teki tehtävänsä: Pukkila veti hanskat käteen. Hän rakastaa nyrkkeilyä eikä halua luopua siitä. Mutta jotta nyrkkeily voi jatkua, jonkin on muututtava.

Pukkila tiesi, että syksystä oli tulossa raskas. Kisat ja leiritykset vaativat rahaa, jota hän hankkii työskentelemällä kahvilassa. Sen lisäksi pitäisi lukea ylioppilaskirjoituksiin ja valmistautua seuraaviin arvokisoihin.

Stressiä oli luvassa ihan tarpeeksi ilman puuduttavaa nälkäkuuriakin. Pukkila pyysi nyrkkeilyliitosta lupaa otella sarjaa ylempänä EM-kisoissa. Hän on otellut ylemmässä sarjassa monta kertaa aiemminkin, eikä Suomella ole edustajaa 69 kilon sarjaan.

”Valmentajani kanssa juttelimme tästä. Olen näyttänyt olevani kykenevä ottelemaan 69 kilon sarjassa, ja sarjan maajoukkuepaikka on tyhjä, niin miksi ei?”

Pukkilan valmentaja otti yhteyttä liittoon, ja kaksikko jäi odottamaan vastausta.

Kun päätös noin kuukauden päästä tuli, lupaa ei myönnetty, vaan Pukkilaa suositeltiin hankkimaan ravintoterapeutti. Mutta hän ei halua ravintoterapeuttia.

”Haluaisin vain syödä normaalisti. Treenaan päivittäin, syön terveellisesti ja peruspainoni on, mitä se on.”

Pukkila olisi toivonut joustoa, kyseessä on kuitenkin nuorten kilpailu. Lisäksi seura ja urheilija vastaavat kilpailukustannuksista.

Yhtä ylemmässä painoluokassa vastukset ovat todennäköisesti kookkaampia, mutta toisaalta painoluokkajärjestelmän yläpäässä olevissa sarjoissa osanottajia ei välttämättä ole yhtä paljon kuin keskimmäisissä painoluokissa.

”Ymmärrän, että aina ei saa, mitä haluaa ja valmentajat päättävät. Aina ennen olen suostunut menemään alempaan painoon. Nyt kerran pyysin, että voisin otella omassa sarjassani.”

”Nyrkkeily on painoluokkalaji, ja valinnat menevät sen mukaan.”

Vaihdettuaan maajoukkuetta Lia Pukkila on saanut keskittyä EM-kisoihin ilman painonvetoa, eikä kisapaikkaakaan ole tarvinnut jännittää viimeiseen asti.

Suomen nyrkkeilyliiton lajipäällikkö Pekka Mäki kertoo, että päätös evätä Pukkilan osallistuminen EM-kisoihin oli valmennusjohdon yhteinen.

Taustalla vaikuttivat arvokisavalinnoille asetetut kriteerit, eli minkälaista kansainvälistä kokemusta on siitä painoluokasta, johon on osallistumassa.

”Nyrkkeily on painoluokkalaji, ja valinnat menevät sen mukaan. Kyse ei ole mistään sellaisesta, että hänet olisi jätetty pois joukkueesta siksi, että häntä olisi yritetty rangaista tai antaa joku muistutus.”

Mäki myöntää, että korona-ajan vaikeutettua kansainvälistä kilpailua kriteerit ovat hieman venyneet, mutta Pukkilan kokonaistilanteen ei nähty olevan paras mahdollinen arvokisoihin valmistautumista ajatellen.

”Kansallisen ja kansainvälisen tason ero on aika iso. Ja sitten kun on vielä henkilökohtaisen elämän haasteita, jotka selkeästi ovat vaikuttaneet urheiluun satsaamiseen täysipainoisesti, niin yhtälössä on monta seikkaa”, Mäki sanoo.

Sarjaan ei ole nyt lainkaan edustajaa. Pukkila olisi hyvin mahtunut joukkueeseen, mutta liiton kanta on, että arvokisoihin ei lähdetä kokeilemaan. Ei vaikka urheilija taustajoukkoineen maksaa lystin.

”Kokemukset voidaan hakea kansainvälisistä ja seuraturnauksista, mutta arvokisat ovat paikka, jossa pitäisi oikeasti lähteä hakemaan menestystä.”

”Hän kysyy, mikä on olo ja mitä kuuluu, eikä montako kaloria olen treeneissä polttanut.”

Päätös turhautti Pukkilaa. Tuntui kuin hänen ja nyrkkeilyn väliin olisi kasvamassa seinä. Nyrkkeilijä oli jo aiemmin pohtinut, mitä tekisi tulevaisuudellaan.

Pukkilan toinen kotimaa on Israel. Hänen äitinsä on sieltä kotoisin, ja Pukkilalla on kaksoiskansalaisuus. Hän on myös haaveillut muutosta Israeliin.

Pari vuotta aiemmin Pukkila tutustui Israelin maajoukkuevalmentajaan junioreiden EM-kisoissa, ja he ovat välillä pitäneet yhteyttä. Kuultuaan Pukkilan hankalasta tilanteesta Israelin maajoukkue teki hänelle ehdotuksen.

Nyt Pukkila pääsee kuin pääseekin lähtemään perjantaina alkaviin nuorten EM-kisoihin haluamassaan painosarjassa, tosin osana Israelin maajoukkuetta. Painosarjasta keskusteltaessa päätös oli täysin urheilijan.

Ainakin tähän asti kokemukset Israelin maajoukkuevalmentajasta ovat olleet positiivisia.

”Erittäin hyvä kuva on tullut. Hän kysyy, mikä on olo ja mitä kuuluu, eikä montako kaloria olen treeneissä polttanut.”

”Kun on pitänyt keskustella urheilusta, on päädytty puhumaan perheeni uskonnosta ja seurustelusuhteistani.”

Lia Pukkila on innoissaan EM-kisoista, mutta hänestä tuntuu oudolta olla eri porukkaa vanhojen maajoukkuekaverien kanssa. ”Kannustan siellä ystäviäni, ja törmäämme varmasti kisapaikalla.”

Israelilla ei juurikaan ole nyrkkeileviä naisia, joten maajoukkueella on tarjota hyvät taloudelliset edellytykset kilpailemiseen.

Suomessa Pukkila on ollut nyrkkeilyliiton tukiurheilija, joka on tarkoittanut sitä, että hän on tänä vuonna saanut liitolta rahallista tukea noin 600 euroa.

”Mutta siitä tuli lasku, se peritään minulta nyt takaisin.”

Tuki edellyttää urheilijaa käymään pakollisilla leireillä ja osallistumaan tiettyihin kilpailuihin.

”Enemmän rahaa menee pakollisiin tukileireihin kuin tukea saa. Tämän takia käyn paljon töissä, että voin rahoittaa kaikki matkat.”

Kiitollinen Pukkila on yhteisistä vuosista, eikä hän halua loukata Suomen maajoukkuetta.

Mutta ei hän myöskään kiellä sitä, etteikö yhteinen matka olisi voinut jatkua, ”jos asiat olisivat jollain tapaa toisin”. Esiin nousevat jo aiemmin mainitut painosarja ja taloudellinen tuki sekä ”käyttäytyminen”.

Pukkila on kokenut muutamat maajoukkuejohdon kanssa käymänsä keskustelut liian tungettelevina.

”Kun on pitänyt keskustella urheilusta, on päädytty puhumaan perheeni uskonnosta ja seurustelusuhteistani.”

Mäki myöntää, että niissä muutamissa keskusteluissa, joita hän Pukkilan kanssa on käynyt, on ”pintapuolisesti” sivuttu uskontoa ja seurustelua.

”Jotta voisi tietää, mitä urheilullisten haasteiden takana on, joutuu kysymään. Jos se on tuntunut hänestä ahdistavalta tai tunkeilevalta, niin olen pahoillani”, Mäki sanoo.

”Se toi vain stressiä, kun mietti, että joku näkee, moneltako menet nukkumaan.”

Suomen nyrkkeilyliiton lajipäällikkö Pekka Mäki pitää Lia Pukkilaa lahjakkaana nyrkkeilijänä ja sanoo, ettei ole halunnut aiheuttaa urheilijalle mielipahaa.

Tukiurheilija-statukseen on kuulunut myös se, että maajoukkueen valmennusjohto näkee urheilijan urheilukellon datan.

”Meillä on Polarin kellot ja sykevyöt koko ajan päällä. Nettisovelluksessa näkyvät nukkumis- ja treenitiedot, paljonko askelia on ottanut, kalorikulutus, sykkeet ja kuormitustila”, Pukkila kertoo.

”Jossain vaiheessa en käyttänyt kelloa. Se toi vain stressiä, kun mietti, että joku näkee, moneltako menet nukkumaan, milloin heräät tai paljonko kaloreita kulutat.”

Pukkila ei alkujaankaan ollut innokas antamaan sovelluksen käyttöoikeuksia, se tuntui turhan yksityiseltä. Hän keksi tekosyitä, miksei ollut jakanut käyttöoikeuksia, mutta taipui lopulta antamaan ne.

”Siitä muistutettiin joka treeneissä, että hyväksykää se.”

Nyrkkeilijälle ei ole ihan välittynyt, mitä tiedoilla tehdään. Lajipäällikölle puolestaan datan keräämisen hyödyt ovat itsestäänselviä. Sykekellon käyttämiselle on Mäen mukaan myös vaihtoehto.

”Sillä on tarkoitus seurata, miten urheilijat harjoittelevat päivittäin ja mikä on tekemisen taso. Ihan normaalia valmennustoimintaa. Jos ei halua jakaa harjoitustietojaan, sitten voi tehdä harjoituspäiväkirjaa.”

Mäki tiedostaa, että joillekin urheilijoille kello voi tuoda ahdistusta, mutta hän kokee, että sykemittari on ainakin joissain tapauksissa luotettavampi väline kuin harjoituspäiväkirja.

”Kun on ollut lajissa pitkään ja kuunnellut erilaisia valmentajatarinoita, niin kun annetaan vapaa käsi kertoa, niin se mahdollistaa tarinankerronnan.”

”Odotan kisoja innolla, tämä on minulle uusi alku.”

Päätettyään edustaa Israelin maajoukkuetta Pukkila lähetti nyrkkeilyliittoon kirjeen, jossa avasi päätöksensä taustoja. Pukkila toivoo, että jatkossa urheilijoita kuunneltaisiin enemmän.

”En ole hankala. Olen aina toteuttanut valmentajien käskyjä, mutta välillä voisi vähän urheilijoitakin kuunnella. Joskus kun on jotain sanottu, sitä ei ole oikein otettu vastaan. Olisi hyvä, jos urheilijoilta kysyttäisiin, miten he kokevat asiat”, Pukkila kertoo.

Mäen mielestä kritiikkiä saa antaa. Lajipäällikkö kokee yrittäneensä kuunnella ja auttaa, mutta yhteydenpito on ollut vaikeaa, eikä soittopyyntöihin ole aina vastattu.

”Asiat usein liittyvät siihen, että pitää pystyä kommunikoimaan. Ehkä se ei ole toiminut kaikkein parhaimmalla tavalla, mutta yritys on ollut kova.”

Mäki on toki harmissaan maajoukkueurheilijan menetyksestä, mutta pitää ovea vielä auki ja muistuttaa, ettei päätöksen tarvitse olla lopullinen.

”Urheilija päättää lopullisen edustuksensa siirtyessään yleiseen sarjaan, joka on tässä tapauksessa ensi vuoden puolella. Minulla on positiiviset ajatukset Liasta, eikä mitään hampaankolossa häntä vastaan.”

Onko ovelle käyttöä, on sitten eri asia. Pukkilan treenit ja nyrkkeily jatkuvat ainakin tällä hetkellä Suomessa. Kotimaisissa kisoissa Pukkila edustaa nyrkkeilyseuraansa Helsingin Tarmoa, kansainvälisissä kisoissa Israelia.

EM-kisoista tavoite on mitali, eivätkä tavoitteet siihen lopu. Hän on saanut uutta virtaa nyrkkeilyyn ja unelmoi olympiaedustuksesta.

”Vaihtoehtoni oli joko lopettaa tai edustaa Israelia. Nyt voin keskittyä sataprosenttisesti treenaamiseen, minulla on hyvä ja valmis olo. Odotan kisoja innolla, tämä on minulle uusi alku.”

Lia Pukkilalla on nyrkkeilijänä edessä uusi alku.

Lue lisää: Urheilukellon käyttämiseen valmennuksessa liittyy tietosuojariski: "Urheilijalle on kerrottava, kenen kanssa tietoja jaetaan”

Lue lisää: Robert Helenius on uransa kovimmassa iskussa 37-vuotiaana – kuka uskaltaa kohdata Pohjolan painajaisen seuraavaksi?

Lue lisää: Suomi olisi jäänyt ilman mitalia Rion olympialaisissa, jos nyrkkeilyssä olisi otettu huomioon kaikki tuomariäänet

Lue lisää: Teininä Elina Gustafsson ryyppäsi joskus jopa isänsä kanssa– Olkiluodon työmaalla hän heräsi pohtimaan mitä kaikkea elämässä voisikaan tehdä

Lue lisää: Molskille uudessa roolissa palannut Petra Olli iloitsee Kuortaneen oloista, ettei aina tarvitse raahautua jonnekin ”Vienan anukseen” – ”Voit lähteä ihan yksiksesi”

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat