Alisa Vainio nauttii jälleen juoksemista, harjoituksissa mukana voi olla vaikka laulava seurakuntapappi - Urheilu | HS.fi

Alisa Vainio kävi venyttelemässä Lappeenrannan urheilutalossa.

Alisa Vainio oppi olemaan armollinen itselleen

Alisa Vainion tavoitteena on lonkkavaivan ja pitkän tauon jälkeen juosta maraton ensi kesän EM-kisoissa.


21.11. 2:00 | Päivitetty 21.11. 15:29

Lappeenranta

”Älä naurata, näytän ihan hamsterilta”, Alisa Vainio sanoo, kun valmentaja Jarmo Viskari heiluttaa valokuvaajan takana käsiään juoksijalle.

Vainio ja Viskari on hyvähenkinen urheilija–valmentaja-pari. Pitkän hiljaiselon jälkeen Vainio, 24, on palannut juoksuradoille vahvempana kuin koskaan, kuten hän itse sanoo.

”Tehdään tosissaan muttei totisina”, Viskari kuvaa yhteistyötä.

Vainio ei juokse Lappeenrannan urheiluhallissa, jossa häntä kuvataan. Jo ajatuksena se on vähän absurdi: urheiluhallissa on 60 metrin juoksurata, Vainio on maratoonari.

Viimeksi Vainio on kilpaillut täyspitkällä 42 kilometrin maratonilla runsas kaksi vuotta sitten. Hän taisteli maaliin Dohan MM-kisojen hellemaratonilla syyskuun lopulla vuonna 2019.

Dohan jälkeen Vainio elätteli toiveita olympiamaratonista Tokiossa 2020. Vaikka pandemia siirsi olympiakisoja vuodella, ne jäivät haaveeksi.

Televisiosta hän katsoi vain suomalaisten suoritukset.

”Suojelin itseäni. En seurannut muita kisoja.”

Dopingtestaaja oli paikalla samana päivänä, kun HS tapasi Alisa Vainion Lappeenrannassa.

”On iso merkitys, että pääsee juoksemaan lappu rinnassa.”

Seuraavan kerran hän pani numerolapun rintaansa Vantaalla 9. lokakuuta tänä vuonna, kun hän voitti puolimaratonin ajalla 1.16.33. Se oli hänen kaikkien aikojen paras aikansa puolikkaalla.

Pari viikkoa myöhemmin hän voitti Helsingissä kymmenen kilometrin maantiejuoksun ajalla 34 minuuttia ja 36 sekuntia, myös ennätyksellään.

”Nuo kaksi kisaa toivat valtavasti itseluottamusta. On iso merkitys, että pääsee juoksemaan lappu rinnassa. Se ei ollut helppoa, kun takana oli pitkään taukoa. Minulla on edelleen intohimo juoksemiseen”, Vainio kertoo.

”Pystyn päivittäin tekemään älyttömän hyviä treenejä sillä tasolla, mitä toivon. Pystyn ottamaan askelia eteenpäin.”

Viskarin mukaan Vainion vauhtikestävyystreenit ovat tasolla, johon moni suomalaisjuoksija ei pysty.

Kuusi vuotta sitten Vainio voitti 17-vuotiaana ensimmäisen Suomen mestaruutensa 10 000 metrillä. Vainio oli eräänlainen lapsitähti, vaikka oli juossut pienestä pitäen.

Seuraava täysipainoinen juoksukausi oli 2018. Vainio uusi kympillä mestaruutensa. Vuonna 2019 hän juoksi vain maratonin Dohassa ja kaksi kisaa kympillä.

Pitkä kilpailutauko johtui jalkavaivoista, lähinnä lonkasta. Lonkka ei pysynyt juostessa hyvässä asennossa, balanssissa, vaan kipeytyi.

Lonkka vaivasi jo Dohassa. MM-maraton oli muutenkin kova kokemus yli 35 asteen helteessä.

Vainio arvelee, että lonkkavaivat johtuivat osaltaan juoksemista matolla. Nyt hän yrittää välttää matolla juoksemista.

”Minun on vaikea pitää juoksutekniikkaa kasassa matolla.”

Askel, askel, askel. Alisa Vainio harjoittelee.

Lappeenrannassa satoi äskettäin ensilumi, joka suli pois. Juoksijalle talven tulo tarkoittaa liukkaita kelejä. Se hankaloittaa harjoittelua, kun matollakaan ei voi lonkan takia liikaa juosta.

Lappeenrantaan suunnitellun yleisurheiluhallinkin rakentaminen on pantu jäihin, eikä siitä olisi tähän hätään ollut Vainiolle apua.

Apua siihen, että Vainio on päättänyt tosissaan yrittää ensi kesän EM-maratonille. Suora karsintaraja Müncheniin on kaksi tuntia ja 32 minuuttia.

Vainion maratonennätys on 2.33.24, jonka hän juoksi jo vuonna 2015.

”Alisa on ennätyskunnossa, vaikka heti lähtisi juoksemaan. Harjoitusvauhdit ovat uran parhaat. Todennäköisesti Alisan ei edes tarvitse juosta noin kovaa, että hän pääsee EM-kisoihin”, Viskari sanoo.

Jarmo Viskarin valmennusfilosofiana on, että hiljaa hyvää tulee. ”On löydetty hyvä tasapaino treenin ja levon välillä. Alisa on saanut lisää vauhtia, ja askellus on kehittynyt.”

Suunnitelmana on, että Vainio kävisi EM-rajan kimppuun jo vuoden 2022 keväällä. Missä? Se on vielä auki, mutta Suomen Urheiluliiton huippu-urheilun kilpailupäällikkö Tuomo Salonen on vakuuttanut Vainiolle, että sopivia maratoneja löytyy sitten, kun on sen aika.

Alkuvuodesta juoksukuntoa aiotaan hakea jostain päin Eurooppaa – joko pitkältä leiriltä Espanjasta tai Portugalista. Päätös on auki.

”Ulkomailla pitää olla pitempi aika. Se riippuu siitä, kuinka monta kisaa on ohjelmassa. Nyt kun ulkona alkaa olla liukasta, annamme tasoitusta muille. Alisan tekniikka muuttuu liukkaalla. Elastisen energian hyödyntäminen huononee, jos juoksee vain matolla”, Viskari kertoo.

”Nautin juoksemisesta, mutten kisaa vain sen takia.”

Vaikka kilpailu-ura on ollut rikkonainen, Vainio ei harkinnut missään vaiheessa sen lopettamista.

”En treenaa kilpailemisen takia. Kisat ovat vain mukava lisä. Juoksisin muutenkin, se on elämäntapa”, Vainio sanoo.

”Liian kova olen ollut itselleni, ihan liian kova. Se on just se, mitä olen oppinut. Pitää pystyä olemaan armollinen itselleen.”

Harjoittelitko nuorena tai lapsena jopa liikaa, kun alkoi tulla monenlaisia jalkavaivoja?

”Ehkä ikääni nähden joo, mutta muuten en. Minulla oli monta lajia taustalla. Haluan aina tietää, missä rajani menevät. Se on niin yksilöllistä. Ei ole olemassa yhtä oikeaa tai väärää.”

Vainio pelasi myös jääkiekkoa ja jääpalloa aina edustusjoukkueita myöten ja harrasti pikaluistelua. Nyt sivulajit ovat jääneet.

Hyvä medianäkyvyys ja kovat tulokset tekivät Vainiosta myös suositun sponsorikohteen yrityksille. Syntyi iso sopimus hirsitaloja valmistavan yrityksen kanssa ja paljon muuta.

Koitko, että sait liian paljon liian nuorena?

”En ole sitäkään kokenut, että olen saanut nuorena liikaa. Olen erittäin kiitollinen, että minulla on hyvät tukijat. Se on ollut korvaamatonta.”

Myös Suomen Urheiluliitossa uskotaan Vainion paluuseen kansainväliselle huipulle. Liitto valitsi hänet syksyllä maajoukkueen puolimaratonin ja maratonin kärkiryhmään.

Samaan ryhmään valittiin myös Suvi Miettinen, Laura Manninen, Annemari Kiekara ja Johanna Peiponen valmentajineen.

Tavoitteena on saada naisista iskuryhmä nimenomaan EM-maratonille Müncheniin.

Lue lisää: Maratoonari Laura Mannisen leposyke takoo niin alhaalla, että lääkärit huolestuivat: ”Minua oltiin jo viemässä kardiologille”

Oman treenaamisensa vastapainona Vainio on mukana valmentajansa vetämässä juoksuakatemiassa. Vainio valmistui liikunnanohjaajaksi Vierumäen urheiluopistolta vuonna 2019.

”Olemme Jarmon kanssa työkavereita. Akatemian treeneissä käy kaikenlaisia ihmisiä. Siitäkin saa inspiraatiota ja voimaa. On kiva juosta samoissa harjoituksissa vaikka seurakuntapastori Johannes Kinnusen kanssa. Hän laulaa juostessaan virsiä ja joululauluja, mutta jossain vaiheessa laulu loppuu. Silloin, kun vauhti kiristyy.”

Oikaisu 21.11.2021 kello 8.13: Alisa Vainio voitti puolimaratonin Vantaalla 9. lokakuuta ajalla 1.16.33. Jutussa kerrottiin ajaksi aiemmin virheellisesti tunti ja 16 sekuntia. Helsingissä kymmenen kilometrin juoksulla Vainion aika oli 34.36, ei 34 minuuttia ja 37 minuuttia.

Lue lisää: Juoksusensaatio Alisa Vainio tähtää jälleen terveenä huipulle, harjoittelun välissä hän kokeili uutta lajiakin – tuloksena viisi maalia ja kutsu naisten maajoukkuerinkiin

Alisa Vainio

Alisa Vainio

  • Syntynyt marraskuussa 1997 Lappeenrannassa.

  • Asuinpaikka Lappeenranta.

  • Kestävyysjuoksija ja maratoonari.

  • Valmentaja Jarmo Viskari.

  • Seura Lappeenrannan Urheilu-Miehet.

  • Pituus: 163 senttiä.

  • Kaksi SM-kultaa 10 000 metrillä (2015 ja 2018).

  • SM-hopeaa 5 000 metrillä vuonna 2015 ja 10 000 metrillä vuonna 2019.

  • Arvokisoissa: Neljäs alle 19-vuotiaiden EM-kisoissa 5 000 metrillä. Nuorten EM-pronssia estejuoksussa 2015. MM-kisoissa 2019 maratonilla 26:s.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat