”Se on sinusta kiinni, jaksatko soutaa”, John ”Jolle” Blässar sanoo ja nauraa vieressään istuvalle Markus Mustelinille.
”Ai niin, just näin”, Mustelin sanoo hymyillen.
Kommentit liittyvät siihen, että kaksikko on lähdössä Atlantin yli -soutukilpailuun, Atlantic Challengeen ja että kilpailu eroaa purjehduskilpailuista siinä, että veneen merkitys lopputulokseen on vähäisempi. Soutajien kunto, jaksaminen ja taito ovat pääroolissa.
Lähtöön on aikaa vielä pari viikkoa, sillä kilpailu alkaa Kanariansaarten La Gomeralta 12. joulukuuta. Maali on lähes 5 000 kilometrin päässä Karibiansaarten Antigualla, jonne kaksikko arvioi ehtivänsä 40–50 vuorokaudessa.
Kilpailuun on aiemmin osallistunut kaksi suomalaista. Julia Immonen oli vuonna 2012 viiden naisen joukkueessa, jossa venekunnan muut kilpailijat olivat brittejä. Vuonna 2017 Sam Öhman osallistui yksinsoutajana, mutta hän joutui keskeyttämään merisairauden takia.
Kilpailupaikalle Mustelin, 61 ja Blässar, 56, menevät jo nyt sunnuntaina 28. marraskuuta. Kahden viikon aikana ohjelmassa on muun muassa kilpailujärjestäjien antamaa turvallisuuskoulutusta, lääkärintarkastukset ja sponsoritapaamisia. Myös veneen, joka on jo varusteineen kisapaikalla, tarkastus tehdään tuolloin.
”Kaikki [varusteet] pitää levittää ulos veneestä”, Blässar sanoo.
Siinä onkin levittämistä, sillä järjestäjien lista pakollisista varusteista oli 300 rivin mittainen.
”Kerrankin meni puoli päivää yksittäisen varaosan hakemisessa Espoosta”, Mustelin kertoo.
Sen sijaan kalastusvehkeet eivät kuulu varustukseen, vaikka Blässar niistä haaveilikin.
”Jolle aina puhuu, millaiset kalastusvehkeet otetaan mukaan ja millaista soijaa otetaan sushiin”, Mustelin nauraa.
”Yritin tätä alkuvaiheessa, mutta emme päässeet yhteisymmärrykseen kalastusvehkeistä. Ne jäävät rannalle”, Blässar murehtii ehkä ei niin vakavissaan.
John Blässar (vas.) ja Markus Mustelin osallistuvat Atlantic Challenge -kisaan, joka alkaa 12. joulukuuta.
Vaikka valtamerisoutuun rakennettu ”sukkulavene” on ollut jo jonkin aikaa pois käytöstä, tiivis harjoittelu on jatkunut muulla tavoin. Etenkin soutulaitteet ovat olleet kovassa käytössä. Blässarilla oli myös oma soutulaite Tukholmassa, jossa on hänen siviilityönsä. Alkuviikosta se tuli hänen mukanaan Suomeen...
”Mulla on autossa soutulaite, jos joku haluaa halvalla”, Blässar vitsailee.
”Veikkaan, että maaliskuussa se ei ole eka vimpeli, joka otetaan esille. Menee edullisesti.”
Soutukilpailussa kaksikko etenee pääosin siten, että toinen soutaa kaksi tuntia ja toinen sillä aikaa lepää ja syö. Tämä rytmi jatkuu koko kisan ajan lukuun ottamatta lähtöä ja maalia, jolloin molemmat soutavat. Kesällä he myös harjoittelivat tällä rytmillä.
”Veneessä oli hiekkasäkkejä, jotta se saatiin painoltaan saman painoiseksi kuin kisan aikana”, Blässar sanoo.
Sen sijaan nyt ennen kilpailua he eivät ala totutella erikoiseen vuorokausirytmiin, vaan siihen siirrytään vasta kilpailun alettua.
”Menemme [soutukisaan] mahdollisimman levänneinä”, Mustelin toteaa.
Kaksikko korostaa, että kyseessä on nimenomaan kilpailu, jossa on tarkoitus myös menestyä.
”Se tuntuisi täysin vieraalta, että lähtisi soutamaan yli Atlantin, jos ei olisi kyse kilpailusta. Onhan se jonkinlainen saavutus vain ylittää Atlantti soutaen, mutta olemme kilpailuhenkisiä”, Mustelin toteaa.
Kilpailu on sikäli erikoinen, että juuri kenelläkään mukana olevista kilpailijoista ei ole kokemusta valtamerisoudusta. Mustelin ja Blässar ovat kyllä purjehtineet valtamerillä, mutta heillekin valtamerisoutu on uusi kokemus.
”Jotkut superlahjakkaat soutajat eivät ole välttämättä pärjänneet tässä kisassa”, Mustelin sanoo.
Pariairoveneitä kilpailussa on mukana kymmenen. Eniten kisaajia on neliairoveneissä: yhdeksäntoista. Mukana on myös yksikkösoutajia, kolmiairoveneitä ja yksi viisiairovenekin.
”Lähdemme rauhallisesti, mutta pyrimme ensimmäisten 2–4 päivän aikana laittamaan paljon energiaa soutamiseen, jotta pääsemme nopeasti etelään ja kiinni pasaatituuliin”, Mustelin sanoo.
Reitti kulkee siten, että ensin soudetaan suhteellisen suoraan etelään, jonka jälkeen käännytään kohti Antiguaa. Alkumatkasta olosuhteet voivat olla vaihtelevia.
”Kanariansaaret vähän sotkevat merivirtoja [alkumatkasta]. Alku on vaihtelevampaa. Voi tulla jotain”, Blässar tuumaa.
Kun alkumatka on selvitetty, sen jälkeen tuohon aikaan vuodesta Atlantilla yleensä on koillispasaati eli soutu sujuu myötätuulessa.
”40 päivän aikana jokin matalapaine tulee ja sekoittaa pasaatituulta muutamaksi päiväksi. Uskomme, että 90–95 prosenttia on pasaatituulta”, Mustelin toteaa.
Säätietoja kaksikko saa hollantilaiselta yritykseltä, joka tekee heille myös reititystä matkan aikana.
”He katsovat aamulla Atlantin sääolosuhteet ja laittavat tiedot meille tekstiviestillä. Lisäksi he antavat meidän kovimpien kilpailijoiden etäisyydet ja koordinaatit. Ensin ajattelimme tehdä tämän itse, mutta siinä menisi paljon aikaa”, Blässar kertoo.
Koska kilpailu kestää reilusti yli kuukauden, myös joulu ja uusivuosi sujuu Atlantilla soutaen. Joululahjoista he ovat, ehkä, päässeet yhteisymmärrykseen.
”Se olisi vähän noloa, jos toinen on ottanut joululahjan mukaan ja toinen on unohtanut. Sitä ei pääse hakemaan ihan noin vain. Voidaanko sopia, että ei oteta joululahjoja mukaan?” Blässar kysyy.
”Ei oteta”, Mustelin vastaa.
”Eikös kotonakin sanota, että ei osteta ja sitten jouluaattona on hirveä vuori lahjoja”, Blässar toteaa arvoituksellisesti.
Kilpailun lisäksi Itämeren suojelua
Kaksikon vene on suunniteltu valtamerisoutuun.
Atlantic Challenge -kilpailu alkaa 12. joulukuuta.
Markus Mustelinin ja John ”Jolle” Blässarin budjetti on noin 100 000 euroa, josta osallistumismaksun osuus on reilut 20 000 euroa.
Suomalaisten vene painaa 250 kiloa ja täydessä kilpavarustuksessa 900 kiloa.
Kilpailun avulla kaksikko kerää varoja Itämeren suojeluun John Nurmisen säätiön ja Pidä saaristo siistinä ry:n kautta. Tavoite on 100 000 euroa, josta nyt on kasassa hieman alle 10 prosenttia.
