Ralf Lopian lähtee seitsemän vuoden pyöräretkelle ympäri maailman – Ryöstäjiin hän varautuu erityisellä kikalla - Urheilu | HS.fi

Ralf Lopian on valmistautunut huolellisesti ensi toukokuussa alkavaan pyöräilyurakkaansa.

Pyöräillen ympäri maailman

Myrskylässä asuva Ralf Lopian jää eläkkeelle ja lähtee pyöräilemään ympäri maailman. Hän aikoo olla matkalla seitsemän tai kenties kahdeksankin vuotta.


27.12.2021 2:00 | Päivitetty 27.12.2021 16:16

Biljardipöydälle myrskyläläisessä omakotitalossa on levitetty makuupussi, teltta, keittovälineitä, vaatteita, kuvausvälineitä, pyörävarusteita ja jopa pieni aurinkopaneeli sekä paljon muutakin. Kaikkiaan 40 kilon painosta tavaraa.

Ralf Lopian, 63, pakkaa kaikki nämä varusteet muutamiin pyörälaukkuihin ensi toukokuussa ja lähtee kiertämään maailmaa seitsemäksi tai kahdeksaksi vuodeksi. Matkanteko, yhteensä 140 000 kilometriä, sujuu pyöräillen.

Pöydällä on kaikki varusteet, mitä Ralf Lopian tarvitsee seitsemän vuoden aikana.

Neljä ja puoli vuotta sitten hankittuun pitkiin pyöräretkiin soveltuvaan erikoispyörään on jo muodostunut kiinteä suhde.

”Se on mun rakastaja. Täytyy keksiä vielä nimi”, Lopian sanoo ja nauraa railakkaasti.

Hänelle maailmanympäripyöräily ei ole mikään hetken päähänpisto. Idea syntyi jo hänen opiskellessaan yliopistossa.

”Kun on nuori, kaikenlaisia hulluja ajatuksia tulee mieleen.”

Ja taas naurut päälle.

Ajatus jäi muhimaan vuosikymmeniksi. Saksassa syntynyt Lopian tapasi nykyisen vaimonsa, suomalaisen Tarja Lopianin, Yhdysvalloissa. He saivat kolme poikaa, ja alkoi ”tavallinen elämä”, kuten Lopian asian ilmaisee.

Lopian teki suurimman osan työurastaan maa- ja metsätalousministeriössä. Hän työskenteli erityisasiantuntijana eläin- ja kasvinterveysyksikössä. Lopian oli myös Suomen EU-jäsenyysneuvotteluissa kasvinterveysneuvottelijana. Pari työrupeamaa oli Pariisissa ja Roomassa.

Lopianin viimeinen työpäivä ministeriössä oli 17. joulukuuta, mutta virallisesti hän siirtyy eläkkeelle ensi kesäkuussa.

Maailmanympäripyöräilyn uuden siemenen hän kylvi kymmenisen vuotta sitten.

”Lopetin tupakanpolton ja ostin uuden pyörän. Unelma tuli taas takaisin”, sanoo 3 000 kilometriä kesäaikana pyöräilevä ja talvisin kuntopyöräilevä Lopian.

Varsinaisen päätöksen maailman­ympäri­pyöräilystä Lopian teki noin seitsemän vuotta sitten. Hän päätti toteuttaa haaveensa jäätyään eläkkeelle.

”Jos terveys sallii sen.”

Nyt myös vaikuttaa siltä.

”Siksi aion tehdä se mahdollisimman nopeasti. Terveys ei kuitenkaan pysy samana”, Lopian sanoo.

”Olen sellaisessa iässä, että joka päivä voi tulla jotain. Minulle ei ole ongelma lopettaa matkaa, jos terveys vaatii sen.”

Lopian on tehnyt tarkan reittisuunnitelman, mutta hän on valmis poikkeamaan siitä, jos esimerkiksi koronarajoitukset estävät johonkin maahan pääsyn.

”Minulla on aikaa. Voin odottaa tai mennä toisen maan kautta.”

Pysähtymiseen voi olla toinenkin syy.

”Jos erityisesti tykkään jostain paikasta, pysyn siellä viikon tai kaksi.”

Ralf Lopianin maailmanympärimatka alkaa Euroopan itäisistä osista. Aasian, Australian ja Uuden-Seelannin jälkeen vuorossa ovat Pohjois- ja Etelä-Amerikka ja niiden jälkeen Afrikka alkaen Egyptistä.

Kaiken kaikkiaan Lopian aikoo edetä rauhallisesti, aluksi 250 kilometriä viikossa ja myöhemminkin korkeintaan 500 kilometriä viikossa. Matkan varrella hän aikoo joka tapauksessa välillä pysähtyä pidemmäksikin aikaa: esimerkiksi Prahassa hän tapaa entisiä työkavereitaan ja Berliinissä perhettään.

Etenemisen nopeuteen vaikuttavat myös säätilat.

”Tavoitteena on edetä siten, että missään paikassa ei ole talvi tai sadekausi.”

Maailmanympärimatkan pääte­piste­vaihto­ehtoja Lopianilla on kaksi: Namibia tai vielä sen jälkeen takaisin Eurooppaan ja Pohjois-Ruotsin kautta kotiin Myrskylään.

”Namibiaan saapumisen jälkeen päätän, lopetanko siihen vai jatkanko. Olen silloin jo lähes 70-vuotias, ja se on ongelmallista erityisesti malarian kanssa.”

Rallf Lopianin matkan mahdollinen päätepiste sijaitsee Afrikassa.

Malariaan sairastuminen onkin yksi riski matkan aikana. Lopian on tehnyt riskianalyysin matkan vaaroista.

”Riskianalyysien tekeminen kuului työhöni kasviterveydessä”, Lopian sanoo, ja tuttu nauru kuuluu jälleen.

Malaria ei kuitenkaan ole riskianalyysin ykköspaikalla.

”Suurin riski on liikenne. Kuskit eivät ole monessa maassa niin hyviä kuin esimerkiksi Suomessa. Retkipyöräilijät ovat joutuneet onnettomuuksiin, ja jotkut ovat myös kuolleet.”

Kakkosena Lopianian riskianalyysissa ovat taudit.

”Malaria Afrikassa ja Indokiinassa ovat vaaroina. Myös denguekuume on uhkana. Otan rokotuksia mahdollisimman paljon.”

Lopian pyrkii välttämään moskiittohyttysiä siten, että hän ei pyöräile iltaisin, jolloin hyttyset ovat aktiivisimmillaan. Lisäksi teltassa ja aika ajoin hotelleissa yöpyessään hän käyttää aina hyttysverkkoa suojanaan.

Sen sijaan väkivallan uhriksi joutumista Lopian ei pidä riskianalyysissaan kovinkaan korkealla.

”Ei se ole iso riski. Olen matkustanut paljon, ja 95 prosenttia kaikista tapaamistani ihmisistä on hyviä ihmisiä, 4,5 prosenttia paskiaisia ja vain 0,5 prosenttia pahoja.”

Sen sijaan ryöstön kohteeksi joutuminen on todennäköisempää. Tähänkin Lopian suhtautuu erittäin tyynesti.

”Otan sen kuin verona, matkustusverona. Jos joku, jolla on veitsi tai pistooli, uhkaa tappaa minut, jos en anna rahaa, niin minä annan hänelle rahaa. Se ei ole ongelma.”

Lopianilla on kuitenkin yksi keino, jolla hän pyrkii välttämään ainakin ensimmäisen ryöstön: lompakko, jossa on paljon eri maiden seteleitä ja pari luottokorttia – mutta ne ovat kaikki arvottomia.

”Kerran Mosambikissa minut ryöstettiin veitsellä uhaten. Sen jälkeen sain idean huijauslompakosta, ja se on minulla ollut sen jälkeen aina mukana matkoillani.”

Rahasta puheen ollen: Lopianin budjetti maailmanympärimatkalleen on tuhat euroa kuukaudessa.

Erikoispyörä on tehty pitkiä pyöräretkiä varten. Pyörälaukkuja on kaikkiaan kuusi.

Miksi Lopian lähtee pitkälle ja myös vaaralliselle matkalleen? Hän listaa muutaman syyn.

”Ensimmäinen on se, että haluan nähdä tämän maailman. Maailmassa on monta kaunista paikkaa, esimerkiksi Kirgisia on erittäin kaunis. Pyöräillessä kaiken näkee paljon paremmin kuin autossa istuessa. Haluan myös tavata erilaisia ihmisiä erilaisista kulttuureista.”

Lopian kertoo, että hän nauttii sosiaalisista kontakteista.

”Haluan tehdä sen nyt ihan tavallisten ihmisten kanssa. Työssäni tapaamani ihmiset olivat kaikki korkeakoulutettuja eli ihan sama tausta kuin minulla.”

Lopianilla on myös ikääntymiseen liittyvä syy.

”Luin jostain, että jos rutiineja on koko ajan, aika menee nopeammin. Jos aivoja stimuloidaan koko ajan, aika menee hitaammin. Se on minulle hyvä asia. Jos näen joka päivä erilaisia asioita ja puhun erilaisille ihmisille, ne stimuloivat aivojani niin paljon, että vanhenemiseni etenee hitaammin kuin täällä talossa television edessä.”

Vielä on yksi tavoitekin.

”Toivottavasti paino putoaa muutaman kilon. Se olisi sellainen terveellinen eläke­suunnitelma.”

Vaikka matkan varrella tapaamisia onkin, Lopian viettää matkallaan paljon aikaa myös yksin.

”Pääosin yksin pyöräilen. Olen tarjonnut ystävilleni ja perheenjäsenilleni mahdollisuutta tulla mukaan joitain pätkiä esimerkiksi muutamaksi viikoksi”, Lopian kertoo.

”Minulla ei ole ongelmaa olla yksin. Joskus menen kalastamaan viikoksi enkä tapaa silloin ketään.”

Lopianilla on kolme poikaa. Miten he ovat suhtautuneet isänsä pyöräilytempaukseen?

”Uskon heidän ajattelevan, että olen todella hullu.”

Entä puoliso?

”Vaimoa olen yrittänyt saada kiinnostumaan pyöräilystä, mutta ei hän oikein ole sitä ollut. Olemme sopineet, että jos löydän kauniin paikan maailmassa, soitan ja pyydän tulemaan sinne ja pidämme kolme viikkoa lomaa yhdessä”, Lopian kertoo.

”Suunnitelmana on, että kolme neljä kertaa vuodessa pidämme yhteisen loman.”

Lopian muistuttaa, että myös työuran aikana hän oli paljon matkoilla.

”Työaikanani olin poissa 130 päivää vuodessa, joten se ei ole uutta.”

Vaikka Lopian kutsuukin pyöräänsä rakastajakseen, hänelle ei ole suuri murhe, jos se osoittautuu hankalaksi kumppaniksi matkan aikana.

”Voin heittää tämän pyörän pois, jos se on paska, ja ostan uuden 200 eurolla jostain supermarketista”, Lopian sanoo jälleen nauraen.

Pyörä on kuitenkin hankittu tarkasti harkiten. Siinä on auton vaihteistoa muistuttava vaihdelaatikko ja mahdollisuus ladata esimerkiksi kännykkää liike-energian avulla. Pyörä painaa 18 kiloa, koska siinä on teräsrunko.

”Jokaisesta kylästä löytyy hitsaaja, joka pystyy korjaamaan teräsrungon. Jos runko olisi alumiinia tai hiilikuitua, korjaajaa ei välttämättä löytyisi”, Lopian sanoo.

Pyörässä on myös yksi erityinen osa, jota Lopian kehuu: satula. Se on englantilainen erikoissatula.

”Se on niin mukava. Ei tule minkäänlaisia ongelmia pepun kanssa.”

Englantilainen erikoissatula.

Vaihdelaatikko sijaitsee pyörän rungon alaosassa ketjupyörän takana. Kun se hajosi, korjaaminen tapahtui Saksassa.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat