Matti Heikkinen oli parhaimmillaan Tour de Skin loppunousun nopein hiihtäjä – nyt hän näkee yhteislähdön vievän kilpailusta merkittävän elementin - Urheilu | HS.fi

Matti Heikkinen oli parhaimmillaan Tour de Skin loppunousun nopein hiihtäjä – nyt hän näkee yhteislähdön vievän kilpailusta merkittävän elementin

Kun Tourin viimeinen etappi hiihdettiin aiemmin takaa-ajona, kiertueen voittaja tuli ensimmäisenä maaliin ja sai Heikkisen mielestä paremmin ansaitsemansa arvon.

Matti Heikkinen Jyväskylän yliopistolla kevättalvella 2019, jolloin hän lopetti huippuhiihtäjän uransa.

4.1. 2:00 | Päivitetty 4.1. 11:33

Matti Heikkinen ei kokenut vuonna 2019 päättyneen huippuhiihtäjän uransa suurimpia hetkiä Tour de Ski -kiertueella, mutta silti jyväskyläläinen ylsi siellä saavutuksiin, joihin kukaan muu suomalainen ei ole pystynyt.

Tourin loppunousu Alpe Cermisin laskettelurinteessä oli omiaan kevytrakanteiselle ja kovan hapenottokyvyn omaavalle Heikkiselle, ja se näkyi myös tuloksissa.

Kaksi kertaa Heikkinen oli päätösosuudella kolmen nopeimman joukossa. Tämä tapahtui hänen uransa parhailla kausilla, kun hän vuonna 2016 oli päätösetapilla kolmanneksi nopein ja vuotta myöhemmin toiseksi nopein.

Vuonna 2016 hän oli varsinaisen nousun epävirallisissa ajoissa ykkönen.

Lähes samaan suomalaisista on pystynyt Riitta-Liisa Roponen, joka vuonna 2010 oli päätöspäivän toiseksi nopein hiihtäjä.

Kun Heikkinen kilpaili Tourilla, viimeinen osuus hiihdettiin takaa-ajona, johon lähdettiin siihen mennessä syntyneiden aikaerojen mukaan. Näin toimittiin kiertueen alusta eli vuodesta 2007 lähtien, kunnes kaksi vuotta sitten formaatti muutettiin yhteislähdöksi.

Tämä tarkoitti sitä, että ensimmäisenä Alpe Cermisin maaliin saapunut hiihtäjä ei ollutkaan enää välttämättä kiertueen voittaja. Sama on tilanne todennäköisesti myös tänään tiistaina 16. Tourin päättyessä.

Heikkinen ei pidä muutosta onnistuneena.

”Tourin lähtökohtainen ideahan oli se, että voittaja on se, joka on mäen päällä ensimmäisenä. Silloin Tourin voittaja sai sen arvon, joka hänelle kuului. Onneksi ei tarvinnut yhteislähtöä kokea”, parhaimmillaan maailmanmestaruuden ja kaksi muuta henkilökohtaista MM-mitalia saavuttanut Heikkinen sanoo HS:lle.

Heikkinen kamppaili vuonna 2017 Tourin kokonaiskilpailun kolmannesta sijasta, mutta joutui taipumaan viidenneksi 12 sekunnin erolla palkintokorokesijoitukseen.

”Kun mies miestä vastaan mentiin, niin se oli jotenkin hieno muoto. Jos saisin päättää, niin viimeiselle osuudelle lähdettäisiin siinä järjestyksessä, jossa ollaan kokonaiskilpailussa. Mielestäni se olisi sekä katsojille että kaikin puolin parempi.”

Heikkinen arvelee, että syy formaatin vaihtamiseen on se tuttu: televisiointi.

”Kun esimerkiksi Therese Johaug esitti joinakin vuosina tiettyä ylivoimaa, niin siitä on aika vaikea saada tv-tuotetta, jos toinen on niin paljon toista edellä. Parhaimmillaan siihen mäkeen kuuluu armoton kilpaileminen. Tulee mieleen tietysti Kuitunen-Saarinen-kaksikko.”

Vuoden 2009 Tourilla Virpi Kuitunen ja Aino-Kaisa Saarinen kävivät loppunousussa raastavan kaksintaistelun, joka päättyi Kuitusen toiseen voittoon.

Heikkisen mielestä yhteislähtö poistaa Tourin loppunoususta merkittävän elementin. Hän nimeää sen saalistamiseksi.

”Se oli takaa-ajon hienous ja jännite, kun edellä menevän ja takaa-ajajan voimasuhteita ennakoitiin ja tarkasteltiin.”

Kun loppunousua hiihdetään tänään yhteislähdöllä, kärkipaikan haltijat, Venäjän Natalia Neprjajeva ja Norjan Johannes Høsflot Klæbo, voivat ikään kuin puolustaa asemiaan ja tarkkailla tilannetta kovimpien haastajiensa peesissä.

Kyseessä on varsin erilainen asetelma kuin kiipeäminen yksin muiden edellä. On tuttu juttu, että peesaamisesta on hiihdossa hyötyä tasamaalla ja laskuissa, mutta Heikkisen mukaan etua voi saada myös nousussa.

”Peesissä hiihtäminen nousussa on henkisesti pikkuisen helpompaa, jos siinä on suhteellisen tasaväkiset hiihtäjät. Tavallaan pystyy niitä vähiäkin hetkiä rentouttamaan siinä perässä ja tietää, että vauhti riittää. Paine hiihtää keulassa on aina pikkuisen kovempi. Perässä jokaisen askeleen voi ottaa vähän kontrolloidummin.”

Klæbon etumatka on peräti kaksi minuuttia, mutta Neprjajevalla on vain minuutin ja 12 sekunnin ero Ruotsin Ebba Anderssoniin, joka oli vuosi sitten loppunousun nopein hiihtäjä.

”Ebban täytyy olla aika aktiivisesti kärkiryhmässä, että hän pääsee heti takomaan karkuun, kun mäki alkaa. On jopa aika todennäköistä, että Ebba jättää mäessä Neprjajevaa sen minuutin”, Heikkinen arvioi.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat