Suomalaissoutajien päivät ja yöt Atlantilla menevät näin: ”On vene ja kaksi kaveria. Syömme, nukumme ja soudamme” - Urheilu | HS.fi

Suomalais­soutajien päivät ja yöt Atlantilla menevät näin: ”On vene ja kaksi kaveria. Syömme, nukumme ja soudamme”

Markus Mustelin ja John Blässar ovat soutaneet Atlantilla yli kuukauden ja kilometreissä matkaa on taittunut yli 4 000. Jäljellä on vielä noin tuhat kilometriä.

Markus Mustelinin soutuvuorolla oli kohtuullinen aallokko.

14.1. 14:10 | Päivitetty 14.1. 18:34

Suomalaiset Markku Mustelin ja John ”Jolle” Blässar ovat soutaneet nyt yli kuukauden Atlantilla Atlantic Challenge -kilpailussa. Vielä on edessä reilun viikon puristus.

Kaksikko on selvinnyt matkasta tähän mennessä ilman suurempia ongelmia, vaikka Atlantti on usein arvaamaton.

”Pari yötä oli sellaista, että jos tähän ei olisi ehtinyt jo tottua, olisi ollut aika pelottavaa, iso aallokko ja pilkkopimeää. Vene kuitenkin tuntuu turvalliselta ja kun tietää, että se toimii hyvin, se [aallokko] oli ihan ok”, Mustelin kertoo satelliittipuhelimitse.

”Siinä on aina yksin kannella, koska toisen on pakko saada minimi unimäärä.”

Mustelin ja Blässar ovat koko matkan ajan noudattaneet alkuperäistä tahtia eli toinen soutaa kaksi tuntia ja toinen sillä aikaa syö, peseytyy ja nukkuu.

Tämän vuoden kilpailussa on tähän mennessä yksi vene joutunut keskeyttämään soutajan loukkaantumisen takia, yhden veneen kimppuun iski marliini, yksi vene meni ympäri kovassa myrskyssä ja airoja on katkeillut.

Heti alkumatkasta loukkaantuneen yksikkösoutajan lisäksi muita keskeyttäneitä ei ole.

Suurimpia yllätyksiä tämän vuoden kilpailussa on ollut, ei suinkaan myrskyt, vaan poikkeuksellisen tyyni sää. Alkumatkasta Atlantti oli useita päiviä täysin tyyni, ja myös vielä tälläkin viikolla tuulettomia päiviä on ollut.

”Viimeiset kolme päivää ovat olleet melko rankkoja, koska tuuli on ollut heikkoa. Venettä pitää saada vain lihasvoimalla eteenpäin. Suoritus tuntuu kropassa”, Mustelin kertoo.

Nyt viikonlopuksi on ennustettu voimistuvaan pasaatituulta, jonka pitäisi kestää aivan maaliin asti.

”Se jää nähtäväksi. Aina ei tapahdu ihan ennustusten mukaan”, Mustelin sanoo.

Erikoisin sääilmiö on ollut lyhyet rankkasateet, jotka iskevät etenkin yöaikaan.

”Yhtäkkiä tuuli nousee jopa 15 metriin sekunnissa ja se on hyvää myötätuulta. Sitten seuraa rankkasade, joka voi kestää minuutista kymmeneen minuuttiin. Kun se on ohi, tuulta ei ole enää ollenkaan. Meillä on ollut öitä, joissa näitä on ollut kuudesta seitsemään kertaa vähintään tunnin välein”, Mustelin hämmästelee.

Sateista huolimatta kaksikon varusteet ovat pysyneet kuivina, mutta yöunesta sadekeli on vienyt jonkin verran pois.

”Soutuvuoron jälkeen menee aikaa sadevaatteista riisumiseen.”

Miltä yli kuukauden oleminen soutuveneessä keskellä Atlanttia on tuntunut?

”Elämme valtamerisoutukuplassa. On vene ja kaksi kaveria. Syömme, nukumme ja soudamme, ja tämä pyörii 24/7. Hirveästi ei ole vaihtelua”, Mustelin toteaa.

”Kyllä sen alkaa huomaamaan, että kupla on vähän outo.”

John ”Jolle” Blässar siirtyi soutuvuoron jälkeen yöpuulle.

Vaikka vaihtelua ei juuri olekaan, soutuvuorot ovat Mustelinin mukaan aina erilaisia.

”Kun tarttuu airoihin, menee kymmenen minuuttia, että saa ’dieselin’ käyntiin. Jokainen soutuvuoro on erilainen ja siihen pitää sopeutua ja saada uusi [soutu]rytmi toimimaan.”

Kaksikon välinen kemia on myös toiminut koko kilpailun ajan. He ovat tunteneet toisensa vuosia, mutta vastaavaa kokemusta ei ole aiemmin ollut, vaikka molemmat ovatkin purjehtineet valtamerillä.

”Käytämme paljon huumoria. Jos todella väsyttää, huumori on vielä mustempaa”, Mustelin toteaa.

”Kokoajan on jokin hauska juttu meneillään eikä hirveän vakavasti pidä suhtautua. Kun harmittaa ja väsyttää, tämä tuntuu vakavammalta, mutta sitten kaveri heittää jonkin tsoukin.”

Ajatukset ovat välillä myös maaliintulon jälkeisessä ajassa.

”Puhumme siitä, millaista on olla uima-altaalla Antigualla.”

Mustelin ja Blässar ovat myös tietoisia vaikeutuneesta koronatilanteesta, sillä he ovat säännöllisesti yhteydessä perheisiinsä.

”Olemme siitäkin puhuneet, että tämä on aika turvallinen karanteenipaikka. Vaikka tässä on omat haasteensa, niin on niitä sitten sielläkin [Suomessa].”

Kun soutajien kanssa keskustelee, ei voi jättää väliin barnakkeleita eli hanhenkaula-äyriäisiä. Vähintään viikon välein kaksikosta toinen hyppää veteen ja käy putsaamassa veneen pohjan.

”Niitä kasvaa sinne ryppäinä, jos putsausväli on pidempi kuin viikko”, Mustelin kertoo.

Tämän viikon barnakkelit olivat melko pieniä.

Sen sijaan toista ennakoitua ongelmaa, sargassolevää, ei ole ollut suurina lauttoina.

”Yksittäisiä 30 senttiä halkaisijaltaan olevia leväkukkia on näkynyt.”

Myöskään kilpailun johto ja turvallisuusväki eivät ole varoitelleet levälautoista. He ovat yhteydessä kilpailijoihin vähintään joka toinen päivä.

”He kysyvät, miten äijät jaksavat ja toimiiko vene sekä kertovat muista kilpailijoista”, Mustelin sanoo.

Kilpailussa tilanne on pysynyt hyvin vakiintuneena. Koko Atlantic Challengen kärjessä on edelleen sveitsiläinen neljän soutajan venekunta Swiss Raw. Heitä odotetaan maaliin Antigualle jo nyt sunnuntaina aamupäivällä.

Suomalaiskaksikko eli Two Rowing Finn on kokonaiskilpailussa sijalla 17 ja johtaa pariairokaksikkojen kisaa. He ovat soutaneet (perjantaiaamuun mennessä) 2 169 merimailia (4 017 kilometriä) – maaliin on matkaa 608 merimailia (1 126 kilometriä).

Heidän arvioitu maaliintulonsa on nyt maanantaina 24. tammikuuta, mutta kaksikko pyrkii ottamaan loppukirin.

”Tavoittelemme, että olisimme maalissa 22. tammikuuta”, Mustelin toteaa.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat