Petter Kukkonen rentoutuu kotitalonsa rantamaisemissa Jyväskylässä.

Paha mieli valtasi miehen

Petter Kukkonen ilmoitti kesken Pekingin olympialaisten lopettavansa valmentamisen ikiajoiksi, mutta nyt hän on pohtinut asiaa uudelleen. Seuraavaksi yhdistetyn pitkäaikainen päävalmentaja keskittyy kuitenkin kirjoittamaan totuuspohjaista urheiluromaania ”pettymyksen anatomiasta”.


29.3. 2:00 | Päivitetty 29.3. 14:35

Jyväskylä

Petter Kukkonen tuntee haikeutta menneestä viidestätoista vuodesta, mutta aikansa kutakin.

Kukkonen päätti jo joulukuussa, ettei jatka enää kymmenen vuotta jatkunutta pestiään Suomen yhdistetyn maajoukkueen päävalmentajana. Sitä ennen hän valmensi viisi vuotta Viron maajoukkuetta.

Jyväskyläläisellä olisi ollut neuvoteltavissa päävalmentajasopimuksessaan ollut optio lisävuodesta, mutta päätös piti.

”Havaitsin, ettei minulla ollut paloa jatkaa. Oli pakko luopua ja jättää viestikapula seuraajalle. Mietteet ovat kahdenlaiset, luopumista ja uuden odottelua, mitä osaisi tehdä”, 40-vuotias Kukkonen sanoo.

”Olen tehnyt valtavalla intohimolla vuosikausia töitä ja miettinyt, miltä tuntuu, kun se joskus loppuu. Nyt on kaikki annettu tälle hommalle. Se on inhimillistä.”

Kukkonen ei olisi jatkanut päävalmentajana, vaikka Suomi olisi saanut yhdistetyssä mitalin olympiakisoissa Pekingissä. Vahvin valttikortti Ilkka Herola teki normaalimäestä kauden parhaan hyppynsä mutta simahti hiihto-osuudella.

”Näkö meni kokonaan, keho oli tunnoton, eikä pystynyt toimimaan”, Herola sanoi.

”Olin pettynyt ja olen edelleen.”

Kukkonen löytää kaksi syytä, miksi yleensä hyvin hiihtänyt Herola ei päässyt kuudetta sijaa parempaan tulokseen. Mäessä hän oli kahdeksas.

”Ilkka oli olympiamitalikunnossa, jopa kultakunnossa. Ladulla olisi pitänyt käydä toisella tavalla. Fyysisessä kunnossa ei ollut vikaa. Joko kalustossa petti tai Ilkan elimistö ei sopeutunut korkeaan ilmanalaan”, Kukkonen sanoo.

Lue lisää: Kaikkensa antanut Ilkka Herola menetti näkönsä maalialueella: ”Olin ihan sumussa”

”Olin pettynyt ja olen edelleen. Harmittaa, että minun aikanani ei saatu olympiamitalia yhdistetyssä. Ajattelin itseni kanssa, mitä olisin voinut tehdä toisin. Urheilijoita ei voi syyttää.”

Päävalmentajakaudellaan Kukkosen urheilijat voittivat yhden mitalin: Herola oli MM-hopealla normaalimäen yhdistetyssä Oberstdorfissa vuonna 2021.

Edellinen mitali oli 14 vuoden takaa vuoden 2007 MM-kisoista Sapporosta.

”Olen ylpeä, että ihmiset ovat kiinnostuneita pienen lajin sympaattisista urheilijoista.”

Pekingissä Kukkonen ehti jo sanoa, ettei hän aio valmentaa enää koskaan. Nyt hän ottaa vähän sanojaan takaisin.

Lue lisää: Yhdistetyn päävalmentajalta Petter Kukkoselta musertava viesti olympiapettymyksen jälkeen: ”En valmenna ikinä enää ketään”

”Se oli tunnekuohussa annettu. Haluan valmentaa, mutta päävalmentajana roolini liukeni koko ajan kauemmaksi valmentamisesta. Halusin myös viedä hiihtovalmennusta suuntaan, jossa urheilijat ottavat vastuuta omasta harjoittelustaan, toki minun ohjauksessani."

Päinvastoin kuin esimerkiksi ampumahiihdossa, yhdistetyssä urheilijat ovat maajoukkueen valmennuksessa. Ampumahiihdossa maajoukkueen urheilijoilla on omat valmentajansa.

Ampumahiihdon päävalmentaja Jonne Kähkönen on kritisoinut oman lajinsa järjestelmää. Hän olisi halunnut, että kaikki olisivat harjoitelleet maajoukkueen ohjelmilla.

Kähkönen piti itseään lähinnä joukkueenjohtajana tai managerina.

”Ymmärrän Jonnea, vaikken ole hänen kanssaan puhunut. Minullakin on valmentajan sydän. En halua varata vain lentolippuja. Tosin itse johdin systeemiä siihen suuntaan”, Kukkonen sanoo.

Pitkän olympiakauden jälkeen Kukkosen takki on tyhjä. Kausi alkoi marraskuussa Rukalla suomalaisittain mollivoittoisesti. Urheilijoita oli loukkaantuneina ja sairastuvalla.

”Rukalla ajattelin jo pohdin, ettei tämä ole minun paikkani. Unelmoin, että voisin vetää jotain paikallista tiimiä, olisi nippu urheilijoita.”

Seuraajakseen Kukkonen toivoo joko Kimmo Savolaista tai Antti Kuismaa, joka on uransa lopettanut yhdistetyn valmentaja. Hän oli joukkuekilpailussa olympiapronssilla Torinossa vuonna 2006.

Savolainen toimi vuosina 2008–2012 yhdistetyn maajoukkueen päävalmentajana, ja hän on valmentanut myös Italiassa ja Turkissa.

”Noista kahdesta kartoittaisin. Ensimmäiseksi soittaisin heille, ja se on myös urheilijoiden tahto. Urheilijat haluavat säilyttää systeemin ennallaan, ettei sitä aleta sotkea. Perusta on vahva”, Kukkonen sanoo.

”Kiva olisi kokeilla jotain muutakin.”

”Päävalmentajalla pitää olla paksu nahka."

Voi olla, että Kukkonen alkaa tehdä jotain aivan muuta kuin valmentaa. Teossa on uusi kirja, jonka työnimenä on Pettymyksen anatomia (Docendo). Totuuspohjainen romaani maajoukkueen matkasta on tarkoitus julkaista vuoden 2023 alussa.

Romaanissa Kukkonen puntaroi urheilijan ympärillä olevia asioita humoristisella otteella. Mikä on oikea ihminen urheilijan tai valmentajan taustalla? Miten pettymyksiä käsitellään?

Kukkosella riittää näistä paljon omakohtaisia kokemuksia. Juonipaljastuksiin ei kuitenkaan mennä.

”Minulla on 30–40 sivua valmiina päiväkirjamerkintöinä.”

Valmiina on myös jatko-osa vuonna 2020 julkaistulle antiikin aikaan sijoittuvalle romaanille Oliivipuut eivät koskaan kuole. Aleksanteri Suuren isästä, Filippos II:sta, kertovan romaanin julkaisemisesta on sovittu hiljattain kustantajan kanssa.

Entä valmentaminen? Onko tullut tarjouksia?

”Jotain pientä lähestymistä on ollut muttei oikeisiin töihin liittyviä. En välttämättä jatka urheilun parissa, vaikka minulla on hyvät verkostot, vankka kokemus ja näyttöjäkin. Kiva olisi kokeilla jotain muutakin.”

Jotain muuta voisi esimerkiksi olla asunnonvuokrausbisnes, jonka Kukkonen ja hänen virolaistaustainen vaimonsa aloittivat toistakymmentä vuotta sitten.

Pariskunta tarjoaa vuokrakoteja Keski-Suomessa ja Tallinnassa.

Asuntosijoittamisen Kukkonen aloitti velkapohjalta, kun hän muutti Lieksasta Jyväskylään vuonna 2004 opiskelemaan liikuntatieteelliseen tiedekuntaan. Oman asunnon myynnistä tuli myöhemmin pääomaa liiketoiminnalle.

Kukkosen mukaan vuokraustoiminnasta ei ole vielä elannoksi.

”Kassavirrat ovat vielä niin pieniä. Vuokrauksessa on oma hommansa, ja sitä on tehty oman työn sivussa. Se on vielä harrastus.”

Puolet asuntovuokrauksesta painottuu maahanmuuttajien ja luottotietonsa menettäneiden ihmisten auttamiseen.

”Selvitämme yhdessä, miten asiat saadaan hoidettua. Katsotaan, että vuokra tulee maksettua ja että asunto pysyy kunnossa. Ihmisiä pitää auttaa, en pelkää sitä.”

Toissa kaudella Kukkonen nosti esiin yhdistetyn mäkihyppypukujen laittomat muokkaukset. Hän sai varoituksen Kansainväliseltä hiihtoliitolta epäurheilijamaisesta käytöksestä.

Kukkonen epäili, että isot yhdistetyn maat huijaavat hyppypuvuissa: kehon mittaustilanteeseen voi liittyä kilpailumanipulaatioon viittaavia piirteitä.

”Samat systeemit olivat näkyvissä kuin aiemmin. Kokonaisuus ehkä vähän siistiytyi etenkin erikoismäen puolella. Tärkeää oli, että tietoisuus meni voimakkaana läpi koko lajikentän maailmalla.”

Hän toivoo, että uuden neljän vuoden olympiadin käynnistyessä yhdistetyssä ja mäkihypyssä ollaan valmiita isoihin pukumuutoksiin – ilman sääntökikkailua.

”Silti luulen, ettei mikään muutu.”

Urheiluvalmentajana Kukkonen on hyvin analyyttinen. Päivän uutisia hän taustoittaa lukemalla runsaasti tietokirjallisuutta.

Yhdistetty on pieni laji, jossa on toisiaan tukeva urheilija- ja valmentajayhteisö. Siksi Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan painaa mieltä.

Millaiset suhteet sinulla on venäläisiin ja ukrainalaisiin yhdistetyn urheilijoihin?

”Ukraina ja Venäjä ovat kielitaitonsa takia ulkokehällä, mutta tunnen porukkaa. Ukrainalaiset urheilijat olivat hyvän päivän tuttuja ja valmentajat hyviä kavereita. Venäläiset [eivät urheilijat] olivat votkanpunoittamia ukkoja”, Kukkonen kertoo.

"Venäjä ei valitettavasti näytä pääsevän eroon historiansa kiroista. Sillä on vuosisataiset perinteet, kun se ei ole pystynyt järkiperäistämään hallintorakenteitaan. Käsittämätöntä, että tunteeton diktaattori pystyy johtamaan 145:tä miljoonaa ihmistä, eikä kukaan voi mitään.”

Petter Kukkonen oli vuonna 2000 nuorten MM-kultaa voittaneessa joukkueessa.

Pyynnöstä Kukkonen nostaa hyllystään vuoden 2000 voittamansa nuorten yhdistetyn joukkuemaailmanmestaruuden kultamitalin.

Kului 22 vuotta, että Suomi voitti saman kisan tänä talvena. Lajissa on siis tulevaisuutta.

Niin Kukkonenkin haluaa uskoa, mutta se riippuu paljon, millä tavalla Suomen hiihtoliitto suhtautuu. Liiton sateenvarjon alle kuuluu kolme lajia. Maastohiihto hallitsee, mäkihyppy ja yhdistetty pyristelevät harrastajapulassa perässä.

”On tärkeä katsoa tulevaisuuteen, nuoriin ja seuroihin. Yksi kehityskohde on, että saadaan aktiivisia seuroja, joissa on iloinen meininki ja hyvä tunnelma.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat