HIFK:ssa on voimaa ja tehoa kuin kevään 1998 legendaarisessa mestari­joukkueessa – mutta yksi kohta jää kauas siitä

Helsingin IFK matkaa Turun Palloseuran vieraaksi, kun Liigan puolivälierät käynnistyvät sunnuntaina. HIFK on alakertaa lukuun ottamatta mestaruuskunnossa, kirjoittaa HS:n urheilutoimittaja Heikki Miettinen.

HIFK:n Eetu Koivistoinen, kultakypärä Jere Innala ja Iiro Pakarinen juhlivat Innalan tekemää 4–1-maalia Rauman Lukkoa vastaan Helsingissä 21. maaliskuuta.

27.3. 2:00 | Päivitetty 27.3. 9:38

Jääkiekon runkosarjan viimeinen kierros oli päättynyt hetkeä aikaisemmin Lappeenrannassa, kun TPS:n päävalmentaja Jussi Ahokas käänsi katseen pudotus­peleihin.

Liigan puolivälierät käynnistyvät sunnuntaina, jolloin TPS kohtaa HIFK:n. Ilves saa vastaansa Kärpät.

Runkosarjavoittaja Tappara kohtaa maanantaina Rauman Lukon, ja yllätyskakkonen Jukurit aloittaa niin ikään maanantaina kotonaan Kouvolan KooKoota vastaan.

Ahokkaalla oli vaikeuksia pitää naama peruslukemilla, kun hän kehui SaiPa-ottelun jälkeisessä mediatilaisuudessa tulevaa puolivälierävastustajaa HIFK:ta.

SaiPa-pelin pölyt ovat laskeutuneet, mutta Ahokas pysyy kannassaan.

”Kun katsot heidän nimilistaansa, ei ole 2000-luvulla ollut tuollaista hyökkäystä”, Ahokas sanoo HS:lle juuri puolivälierien kynnyksellä.

Ei hän pelkästään IFK:ta kehu vaan muistuttaa, että TPS pelaa omilla vahvuuksillaan jatkopaikasta.

Nykyisen IFK:n puolustus jää kauaksi vanhasta esikuvastaan.

Ahokas on oikeassa. HIFK:hon on rakennettu hyökkäyspää ja neljä ketjua sille tasolle, että vertailua pitää hakea mestaruuskaudelta 1998.

HIFK vei mestaruuden 24 vuotta sitten yhdellä kaikkien aikojen parhaista liigajoukkueista. Vaikka nykyinen hyökkäyspää on vertailtavissa tuohon ryhmään, on yksi merkittävä ero, joka kertoo ihan toista.

Nykyisen IFK:n puolustus jää kauaksi vanhasta esikuvastaan. Silloisen mestarijoukkueen alakerta vilisi tulevia NHL:n huippupuolustajia alkaen Kimmo Timosesta ja Brian Rafalskista aina nuoreen Jere Karalahteen. Bob Halkidis toi entisenä NHL-jyränä sopivaa kovuutta ja playoff-osaamista.

Näistä kahdesta alakerrasta, nykyisestä ja entisestä, ei voi puhua edes samana päivänä.

Vertailulle ei tee oikeutta myöskään maalivahtien asettaminen vastakkain. Tim Thomasista kasvoi NHL:n ykköstähtiin kuuluva veskari, ja Niilo Halonen vasta rakentaa uraansa.

Tulevan mestarijoukkueen HIFK:n puolustaja Bob Halkidis (2) kumautti Ilveksen Raimo Helmisen (41) nurin. Edessä luisteli Christian Ruuttu (55).

Koronavirus kiusaa Liigaa kolmatta kautta, ja seurat – HIFK mukaan lukien – kolistelevat tiukkojen taloudellisten kehysten sisällä.

Silti IFK:n urheilutoimenjohtaja Tobias Salmelainen on saanut kokoon niin paljon euroja, että joukkue vahvistui siihen asti kun siirtorajat sallivat. IFK uusi kasvonsa täysin ennen kauden alkua ja hankki viisi laatupelaajaa kesken runkosarjan.

Puolustaja Sam Jardine ehti Stadiin ensimmäisenä Bratislava Capitalsin tragedian jälkeen. Tuolloin nuori pelaaja Boris Sádecký kuoli jäällä saamansa kohtauksen jälkeen ja kaksi päivää myöhemmin urheilujohtaja Dušan Pašek teki itsemurhan.

Seura keskeytti toimintansa, ja Jardine löysi uuden seuran HIFK:sta.

”Tästä tulee tiukka sarja ja paljon taktisiakin elementtejä, kun tutut joukkueet ovat vastakkain.”

Maalintekijä Reid Gardiner tuli lainalle JYPistä. Jokerien KHL-ryhmä levisi ympäri Eurooppaa, ja naapurista riittivät IFK:lle Iiro Pakarinen ja Teemu Turunen. Pakarinen on olympiavoittaja ja kaksinkertainen MM-hopeamitalisti. Turusen meriitteihin kuuluu viime kesän MM-hopea.

Siirtoajan loppuvaiheessa Miikka Salomäki vaihtoi Ruotsin liigan Örebron IFK:hon. Ennen Ruotsin-vuottaan Salomäki pelasi kahdeksan kautta Pohjois-Amerikassa.

Jotain joukkueen uudesta ilmeestä kertoo, että kuudesta parhaasta pistemiehestä viisi ei pelannut seurassa viime kaudella.

Miikka Salomäki kuuluu HIFK:n syömähampaisiin.

Seuran oli pakko uusiutua. Viimevuotinen välieräpaikka oli hyvä mutta ei riittävä saavutus. Sekään ei oikein maistunut, kun kausi päättyi puolinöyryyttävään tappioon juuri TPS:lle.

Ensimmäinen tarve muutokselle oli Ville Peltosen palkkaaminen päävalmentajaksi. Hänelle piti saada joukkue, jolla operoida ja menestyä. Pelkästään Peltosen pelastamiseksi Salmelainen joutui ylimääräisiin töihin pelaajamarkkinoilla.

Kauden aikana IFK kamppaili yhtä aikaa pelinsä ja koronaepidemian kanssa. Epidemiasta joukkue selviytyi, mutta pelin parantamiseen vaadittiin uusia pelaajia.

”Kamppailua ja paljon viisautta tarvitaan.”

Pelaajaurallaan Peltonen sai lukuisia kertoja ratkoa pudotuspelejä, jahdata mitaleja ja voittaa mestaruuksia.

Valmentajana tilanne on vähän toinen. Lausannen Peltonen vei Sveitsin liigassa välieriin kaudella 2018–2019, mutta nyt alkavat pudotuspelit ovat vasta toiset päävalmentajana ja ensimmäiset HIFK:ssa.

Yhden asian Peltonen tietää varmasti.

”Kyllä tästä tulee tiukka sarja ja paljon taktisiakin elementtejä, kun tutut joukkueet ovat vastakkain. Kamppailua ja paljon viisautta tarvitaan.”

Hyvin kiteytetty, mutta onko IFK sittenkään ehtinyt hitsautua yhtenäiseksi joukkueeksi, kun ovet ovat yhtä aikaa käyneet pitkin kautta?

Taitoa joukkueessa on paljon. Se kaikki täytyisi ehtiä sovittaa yhteen, tai muuten kausi päättyy ennen huipentumistaan.

Lue lisää: Kun Jukka Jalonen yllättäen soitti, HIFK:n maalivahti Niilo Halonen keksi vain yhden oikean vastauksen: ”Sitten sovittiin säännöt”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat