21-vuotias Nana Olavuo pelaa ja valmentaa amerikkalaista jalkapalloa espanjalaisessa Barberà Rookiesissa. Pian matka jatkuu Yhdysvaltoihin D.C. Divasin riveihin.

Unelman perässä ilman palkkaa

Nana Olavuon tavoite Yhdysvalloissa pelaamisesta toteutuu pian. Hän pelaa amerikkalaista jalkapalloa kovatasoisessa WFA-liigassa, jossa ei makseta palkkaa.


9.4. 2:00 | Päivitetty 9.4. 8:45

Amerikkalaisen unelman tavoittelu on kiehtonut suomalaisia jo 1800-luvulta lähtien. Omaa unelmaansa elää pian todeksi espoolainen Anastasia ”Nana” Olavuo, joka suuntaa Yhdysvaltoihin ensi viikolla.

21-vuotias Olavuo on tehnyt määrätietoisesti töitä pelatakseen jonain päivänä amerikkalaista jalkapalloa lajin synnyinseuduilla. Pitkäaikainen tavoite toteutuu vihdoin WFA-liigan D.C. Divasin riveissä.

WFA on Yhdysvaltain vanhin ja maailman laajin amerikkalaisen jalkapallon naisten liiga, jonka kolmella tasolla pelaa kymmeniä joukkueita. Divasin taso pro on korkein mahdollinen. Muut ovat 2. ja 3. divisioona.

Ensimmäiset suomalaissiirtolaiset ylittivät Atlantin valtameren leveämmän leivän vuoksi, mutta oman alansa tienraivaaja Olavuo ei matkaa uudelle mantereelle rikastuakseen. Hänelle ei makseta palkkaa.

”Joukkue maksaa meidän kulumme siellä. Omalle vastuulle jäävät lennot edestakaisin sekä ylimääräiset kulut”, Olavuo kertoo.

Meillä hän tarkoittaa parasta ystäväänsä Ida Handelia. Olavuo ja Handel pelaavat tällä hetkellä espanjalaisessa Barberà Rookiesissa ja matkustavat Yhdysvaltoihin kun LFFA-liigan finaali on pelattu.

”Voin olla siellä vain 90 päivää, niin pitää laskea, että pystymme olemaan oikeasti kauden loppuun.”

Nana Olavuo (vas.) ja Ida Handel siirtyvät yhdessä Barberà Rookiesista D.C. Divasiin. Ystävykset tutustuivat vuonna 2017, kun ruotsalainen Handel muutti Suomeen pelaamaan Helsinki Roostersiin. Vuonna 2019 kaksikko pelasi ruotsalaisessa Carlstad Crusadersissa.

Olavuo vakuuttaa modernin urheilusiirtolaisuuden kannattavan, vaikka dollarit eivät putoilekaan pankkitilille. Maassaolopäivät on kuitenkin laskettava tarkkaan, ja siksi Divasin avauspeli jää väliin.

”Voin olla siellä vain 90 päivää, niin pitää laskea, että pystymme olemaan oikeasti kauden loppuun”, Olavuo kertoo ja lisää tietävänsä, ettei viisumivapaus mahdollista työntekoa.

”En voi edes saada rahaa, vaikka he haluaisivat maksaa.”

Rahaa ei ropise WFA:ssa edes paikallisille pelaajille, mikä alleviivaa kovatasoisen sarjan karua todellisuutta suuren ja mahtavan NFL:n miljardibisneksen tai yliopistojenkkifutiksen varjossa.

”Suurin osa ei edes tiedä naisten liigoista. Vaikka siellä on Eurooppaan verrattuna paljon enemmän yleisöä, ei sitä ole niin paljoa, että joukkueilla olisi varaa maksella kenellekään”, Olavuo kertoo.

”Kotimaiset pelaajatkin maksavat kaikki kulut itse. He eivät saa edes asumista, koska ei ole varaa.”

WFA-liigassa toimitaan talkooperiaatteella kaikilla sen tasoilla. Pelaajat rymistelevät kentillä rakkaudesta lajiin, ja suurin osa valmentajistakin toimii urheilumedia ESPN:n mukaan vapaaehtoispohjalta.

Toisin oli tarkoitus olla WFLA-liigassa, jossa myös Olavuon piti pelata. Hän allekirjoitti tammikuussa 2020 esisopimuksen New York Starsin kanssa suunnitelmanaan aloittaa pelit tänä vuonna käynnistyvässä liigassa.

Matkaan tuli kuitenkin sen verran mutkia, että koko sarjan tulevaisuus on hämärän peitossa.

”Tuntuu, että siinä on ollut aika monia tekijöitä, muun muassa ongelmia omistajan kanssa. Eli vaikeudet eivät johdu pelkästään koronaepidemiasta. Siellä ehkä tähdättiin liian korkealle liian nopeasti”, Olavuo arvelee.

WFLA:n tavoitteet todella olivat kunnianhimoiset. Se halusi haastaa WFA:n matkallaan kovimmaksi liigaksi.

”En tiedä, oliko heillä sinänsä tarkoitusta kilpailla olemassa olevien liigojen kanssa. He vain halusivat olla se liiga, jossa maksettaisiin pelaajille, eli naispelaajien korkein taso”, Olavuo sanoo.

Yhdysvaltoihin Olavuo matkaa lajikulttuurillisesti pitkän etäisyyden päästä Espanjasta. Hän on pelannut ja valmentanut Barberà Rookiesia lokakuusta alkaen. Edessä on vielä LFFA:n finaali Osas Rivasia vastaan.

”Kokemus on ollut tosi hyvä. Kun tulimme tänne syksyllä, en osannut yhtään odottaa, millaista täällä tulee olemaan. En ollut oikeastaan ikinä nähnyt Espanjan liigaa pelattavan”, Olavuo kertoo.

Hän on tottunut perinteiseen 11 vastaan 11 -jenkkifutikseen, mutta Espanjassa pelataan 7 vastaan 7 -versiota lajista.

”Se on isoin ero täällä”, hän sanoo.

Suomen ja Ruotsin mestaruudet jo voittaneen Olavuon palkintokaappiin voi tulla lisää täytettä Espanjan mestaruudesta. Sarja on viralliselta nimeltään LFFA-liigan Serie B, ja suurin osa naisjoukkueista pelaa sitä.

”Serie A on yhdeksän vastaan yhdeksän -sarja, jota pelaa vain kaksi joukkuetta: me ja Barcelona Búfals. Joukkueet pelaavat seitsemän vastaan seitsemän -kauden jälkeen kaksi peliä toisiaan vastaan. Me lähdemme Idan kanssa seitsemän vastaan seitsemän -finaalin jälkeen, ja loppujengi pelaa ne kaksi peliä.”

”Olemme Idan kanssa ymmärtääkseni ensimmäiset naispelaajat, joille maksetaan jotain Espanjassa.”

Palloa kantava Nana Olavuo on pelannut ja valmentanut Espanjassa lokakuusta alkaen.

Espanjassa Olavuo on pannut merkille monen pelaajan taitotason, vaikka valmennuksen vähyys näkyykin. Vertailu aiempaan on toki haastavaa seitsemän vastaan seitsemän -futiksen erilaisuuden vuoksi.

”He ovat tarpeeksi atleettisia, mutta kokemusta ja pelisilmää ei ole välttämättä yhtä paljon kuin esimerkiksi Suomessa ja Ruotsissa. Osa täältä voisi kuitenkin pelata siellä, sillä potentiaalia on tosi paljon”, hän sanoo.

Olavuo on saanut Rookiesissa suuren ruudun hoidettavakseen. Hän pelaa sekä puolustusta että hyökkäystä ja on Handelin kanssa vastuussa puolustuksen valmennuksesta.

Olavuo ja Handel asuvat noin puolen tunnin päässä Barcelonan keskustasta. He ovat sekä oppineet Espanjan kulttuurista että tuoneet uudenlaista lajikulttuuria espanjalaisille.

”Tuntuu, että olen päässyt opettamaan pelaajille paljon uutta. Se on aina hyvä tunne valmentajana”, eräänlaisena tienraivaajana myös espanjassa toimiva Olavuo kertoo.

”Olemme Idan kanssa ymmärtääkseni ensimmäiset naispelaajat, joille maksetaan jotain Espanjassa.”

Lue lisää: Nana Olavuo, 20, tekee historiaa amerikkalaisessa jalkapallossa: ”Tavallaan toivoisin, ettei sen tarvitsisi olla näin iso juttu”

Vuosi sitten Olavuo teki suomalaista amerikkalaisen jalkapallon historiaa nousemalla ensimmäisenä naisena valmentamaan miesten pääsarjaan Vaahteraliigaan. Kausi Wasa Royalsin valmennustiimissä oli antoisa, mutta pelit eivät menneet toivotusti. Edelliskauden pronssijoukkue jäi jumboksi ja putosi divariin.

”Meillä oli lähtötilanteessa tosi nuori ja kapea rosteri sekä paljon loukkaantumisia. Osa joutui pelaamaan kahteen suuntaan, koska muuten ei ollut tarpeeksi pelaajia. Se oli tosi raskasta”, Olavuo muistelee.

Kokematon ryhmä asetti haasteensa myös valmennukselle. Olavuon mukaan valmentaminen olisi ollut helpompaa kokeneemmassa joukkueessa, mutta silloin työ ei välttämättä olisi ollut yhtä palkitsevaa.

”Vaasassa pääsi oikeasti opettamaan. Vaikka joukkueen tilanne olikin yleisesti vaikea ja hankala, oli tosi kivaa päästä tosihommiin ja saada vastuuta”, hän sanoo.

Olavuo kävi ennen pestiään monet keskustelut John Bookerin kanssa vakuuttaen Royals-päävalmentajan osaamisellaan ja oppimishalullaan. Positiiviset kokemukset olivat molemminpuolisia, sillä Olavuo kuvailee Bookeria yhdeksi parhaista koskaan tapaamistaan valmentajista ja pelin ymmärtäjistä.

”Hän oli tosi hyvä mentori, mikä oli ehkä paras kokemukseni siellä [Vaasassa]. En päässyt pelkästään valmentamaan, vaan paljon kokeneempi valmentaja halusi opettaa. Se oli tosi hyvä kokemus.”

Nana Olavuo teki viime kaudella historiaa valmentamalla ensimmäisenä naisena miesten Vaahteraliigassa. Olavuo seurasi viime toukokuussa tarkasti, kun Wasa Royalsin päävalmentaja John Booker opasti Jarkko Savolaista.

Pelikausi Yhdysvalloissa päättyy viimeistään heinäkuun alkupuolella, mikäli D.C. Divas selviää WFA:n finaaliin. Runkosarja on ohi jo toukokuun lopussa, pudotuspelit alkavat kesäkuussa.

Pitkäaikaisen Amerikan-unelman toteuttamisen lisäksi Olavuolla on seuraaviksi kuukausiksi myös toinen haave. Hän haluaa pelata heinä–elokuun vaihteessa Vantaalla järjestettävissä MM-kisoissa.

Lue lisää: Espoolainen Nana Olavuo ajeli kaikessa rauhassa harjoituksiin, kun räppäritähti Ja Rule soitti ja toivotti tervetulleeksi New Yorkiin

”Olen puhunut valmennuksen kanssa, että kunhan laitan pelivideot Jenkeistä jokaisesta pelistä, he pystyvät scouttaamaan, miten minulla menee”, Olavuo kertoo.

Hänet on jo valittu ensimmäiseen MM-leiriryhmään, vaikka toukokuinen leiri jääkin välistä WFA-kauden vuoksi. Kisojen alla järjestettävälle viimeiselle leirille takapuolustajana pelaava Olavuo pystyy osallistumaan.

”Ensimmäinen leiri on tietty yleensä aika tärkeä, että pääsee mukaan pelikirjaan”, hän tiedostaa.

”Mutta minulla on todella kovat tavoitteet, että pääsisin sinne MM-kisoihin.”

Nana Olavuo

Nana Olavuo vaihtaa Barberà Rookiesin peliasun pian D.C. Divasin väreihin.

  • 21-vuotias amerikkalaisen jalkapallon pelaaja ja valmentaja. Syntynyt maaliskuussa 2001 Espoossa.

  • Pelaa ja valmentaa Espanjassa LFFA-liigan Barberà Rookiesissa.

  • Siirtyy huhtikuussa Yhdysvaltoihin WFA-liigaan D.C. Divasin riveihin.

  • Aloitti amerikkalaisen jalkapallon 6-vuotiaana. Kasvattajaseura Espoo Devils.

  • Pelannut myös Espoo Wolverinesissa (Devils toimi hetken Wolverines-nimellä), Helsinki Roostersissa, Carlstad Crusadersissa sekä Turku Trojansissa.

  • Saavuttanut pelaajana Suomen ja Ruotsin mestaruudet seurajoukkueissa sekä EM-kultaa maajoukkueessa.

  • Toimi kesällä 2021 miesten Vaahteraliigassa pelaavan Wasa Royalsin valmentajana.

  • Oli Vaahteraliigan historian ensimmäinen nainen miesten joukkueen valmennusryhmässä.

  • Pelannut lapsena myös jalkapalloa ja harrastanut voimistelua.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat