HIFK käytti tähti­joukkueeseen aikaa ja rahaa, mutta se ei valmistunut koskaan

Isolla rahalla rakennetun Helsingin IFK:n Liiga-joukkueen kausi päättyi jo puolivälieriin. Urheilujohtaja Tobias Salmelainen jätti maalivahtiosaston hataraksi, kirjoittaa HS:n urheilutoimittaja Heikki MIettinen

Kultakypärä Jere Innala joutui käymään paikattavana polvitaklauksen jälkeen, mutta palasi kaukaloon.

6.4. 21:07 | Päivitetty 7.4. 15:17

Turku

Helsingin IFK:n kiekkokausi päättyi katkeranmakuiseen puolivälierätappioon TPS:lle.

TPS vei seitsemännen pelin kotiareenassaan 3–1 ja päätti nimekkään ja tähtiä pursunneen IFK:n kiekkokevään.

Pelkästään asetelma oli HIFK:ta vastaan. Liigan tilastojen mukaan paras seitsemästä -sarjoja on pelattu vuodesta 2003 alkaen 24 kertaa ja vain neljästi on vierasjoukkue raapinut voiton.

TPS on yksi liigahistorian menestysseuroista, mutta seitsemännessä pelissä se oli vasta toista kertaa. Tosin TPS:n suuruuden aikoina 1980-luvun lopulta 2000-alkuun neljän voiton vaatimus ei ollut käytössä. Ja jos olisi ollut, entisten aikojen huippuseura ei olisi niihin otteluihin kovin usein joutunut.

HIFK käytti rahaa, aikaa ja vaivaa hankkiakseen laatupelaajia ennen kauden alkua ja pelien ollessa vauhdissa. Kokoonpanon hyökkäysosasto olisi hyvin voinut kelvata Leijonille johonkin EHT-turnaukseen.

Stadin ykkösseura on usein epäonnistunut, mutta tämä koronan rikkoma kausi meni enemmän pieleen kuin kukaan osasi ajatella.

Otetaan pieni poiminta IFK:n tähdistä. Jere Innala oli HPK:n ykköstähti tullessaan seuraan, ja sillä statuksella hän pelasikin. Innala onnistui paremmin kuin monet muut. Eetu Koivistoinen oli Lukon mestarijoukkueen paras pelaaja viime keväänä ja pudotuspelien arvokkaimmaksi valittu.

Otto Paajanen tuli ohituskaistaa pitkin IFK:hon, kun pelaaminen Ruotsissa ei sujunutkaan. Hän oli HPK:n vuoden 2019 mestarijoukkueen kapteeni. Paajasen työmäärää ei kukaan voisi korvata, mutta sarjan kääntäjäksi ei hänestäkään ollut.

Olympiavoittaja Iiro Pakarinen sai Jokereista selkäänsä osoitelapun, jossa luki HIFK. Teemu Turunen otti KHL-taipaleensa päättäneestä Jokereista saman suunnan.

Tähtiä alkoi olla koossa niin valtava määrä, että päävalmentaja Ville Peltosella loppui aika ja keinot asetella palikat oikeille kohdilleen.

HIFK rakensi joukkuetta, joka ei koskaan valmistunut – ja nyt se hajoaa kuten usein kauden päätyttyä. Innala suuntaa Ruotsiin ja moni muukin vaihtaa maisemaa.

Näiden pelaajien hankkimiseen HIFK:n urheilujohtaja Tobias Salmelainen käytti energiaa, mutta maalivahtiosaston hän jätti hataraksi.

Puolivälierätappion selitykseksi ei kelpaa, että Michael Garteig loukkaantui. Ei hän ollut ennen sitäkään kiistaton ykkös- tai tähtimaalivahti.

Nuoressa Niilo Halosessa on ainesta kasvaa hyväksi maalivahdiksi, mutta uran ensimmäiset pudotuspelit olivat liian suuri kakkupala nielaistavaksi kerralla.

Jotain kertoi IFK:n maalivahtitilanteesta, että kauden loppuvaiheessa vasta 16-vuotias Emil Vinni istui penkillä kakkosena. Lupaava poika, mutta ei pärjää ihan näin isoissa ympyröissä – vielä.

TPS jatkaa välieriin, eikä suinkaan ansiotta.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat