Taistelu tuulimyllyjä vastaan

Olympiakomitean johtamistapa saa asiantuntijoilta terävää kritiikkiä. Merkkejä ongelmista on näkynyt jo ainakin vuodesta 2020 lähtien. Asiantuntijoiden mukaan tasa-arvotyötä on väheksytty eikä asioista ole puhuttu niiden oikeilla nimillä.

Olympiarenkaat ja Suomen lippua kuvastava sininen risti näkyvät Sporttitalossa, jossa Suomen olympiakomitea toimii.

10.4. 2:00 | Päivitetty 10.4. 9:54

Suomen olympiakomitean nettisivuilta voi lukea urheiluyhteisön vastuullisuusohjelmasta, jonka tärkeimpiä teemoja on turvallisen toimintaympäristön rakentaminen. Myös hyvä hallinto kuuluu ohjelman piiriin.

Turvallisessa ympäristössä urheilun pitäisi tuottaa iloa eikä kenenkään täytyisi kokea kiusaamista, häirintää tai muuta epäasiallista käytöstä.

Viime viikkoina komiteaan on kuitenkin liitetty juuri sellaisia asioita kuin epäasiallinen käytös, häirintä, hyvä veli -kerhot ja pelolla johtaminen.

Ensin Olympiakomitean huippu-urheiluyksikön johtaja Mika Lehtimäki joutui eroamaan kohun takia sen jälkeen, kun hän oli saanut viime syksynä varoituksen epäasiallisesta käytöksestä.

Lue lisää: Huippu-urheilu­johtaja Mika Lehtimäki erosi tehtävästään: ”Näiden viestien kohdalla olen ylittänyt rajan ajankohdassa ja sisällössä”

Sitten Olympiakomitean hallituksen jäsentä, painonnostaja Anni Vuohijokea epäiltiin epäasiallisesta käyttäytymisestä Leijonien varapelaajaa kohtaan Pekingin olympialaisissa. Vuohijoki taas syytti samassa yhteydessä Olympiakomiteaa ja sen puheenjohtaja Jan Vapaavuorta pelolla johtamisesta.

Lue lisää: Anni Vuohijoki kertoo saaneensa Jan Vapaavuorelta sähkö­postin, jossa häntä epäillään seksuaalisesta häirinnästä – kertoo eroavansa Olympiakomitean hallituksesta

Nyt tutkinnassa on myös kolmas epäasialliseen käytökseen liittyvä tapaus Tokion olympialaisten ajalta.

Lue lisää: Olympiakomitea vie myös kolmannen epäasiallisen käytöksen epäilyn riippumattomaan tutkintaan

Olympiakomitean ongelmat eivät kuitenkaan ole jääneet tähän.

Elina Laineen mukaan se, että tapauksia on tullut ilmi, kertoo siitä, että vastuullisuustyö puree.

Vuonna 2020 Olympiakomiteassa laadittiin yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelma. Komitean vastuullisuudesta vastaava päällikkö Elina Laine kertoo, että sen yhteydessä henkilöstölle ja hallitukselle tehtiin yhdenvertaisuuskysely, jossa ilmeni ”jonkin verran syrjintää ja epätasa-arvoistavaa käytöstä”.

Helsingin Sanomat ei ole saanut kyselyä nähtäväksi, mutta Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelmassa siihen viitataan näin:

Yleisimmiksi syrjintäperusteiksi koettiin asema työyhteisössä, mielipiteet ja sukupuoli. 36 prosenttia olympiakomitealaisista ei ole tietoisia toimintatavoista ja puuttumisen keinoista, mikäli työyhteisössä ilmenee syrjintää.

Syrjintään liittyvät ongelmat ovat siis olleet tiedossa jo jonkin aikaa, mutta onko niihin puututtu?

”Tunteista puhuminen on tullut tavaksi.”

Olympiakomitean hr-päällikkö Riikka Valjakka kertoo sähköpostitse, että yhdenvertaisuuskyselyn pohjalta tehtiin Olympiakomiteassa pelataan reilusti -ohjeistus, johon päivitettiin toimintamalli, miten voi ilmoittaa tai puuttua epäasialliseen käyttäytymiseen.

Lisäksi Olympiakomiteassa tehdään vuosittain henkilöstön hyvinvointia ja työyhteisön ilmapiiriä kartoittava kysely. Valjakan mukaan siinä ei ole tullut esiin työhyvinvointiongelmia.

Valjakan mukaan esihenkilötasolta alkaneet ja koko henkilökunnan kattaneet tunnetaitovalmennukset ovat olleet hyödyllisiä, eikä hän tunnista pelolla johtamista Olympiakomitean työyhteisössä.

”Valmennusten myötä tunteista puhuminen on tullut tavaksi työyhteisössämme, ja olen siitä iloinen ja ylpeä.”

Anni Vuohijoen epäillään häirinneen Leijonien varapelaajaa roisilla kielenkäytöllä Pekingin olympialaisissa. Vuohijoki toi epäilyn itse julkisuuteen ja kertoi samalla, että Olympiakomiteassa vallitsee pelolla johtamisen kulttuuri.

Kaikesta ei kuitenkaan ole puhuttu.

Kun huippu-urheiluyksikön johtaja Mika Lehtimäki sai viime syksynä varoituksen epäasiallisesta käytöksestä, asiasta tiesi vain pieni piiri.

Myös Elina Laine sai tiedon tapauksesta uutisista, vaikka asia koski vastuullisuutta eli hänen työmaataan.

Meille on selitetty juridinen puoli, mutta olisiko asiaa voinut jotenkin yleisemmällä tasolla käsitellä? Jos tiedetään, että on noussut jotain vakavaa esille, niin vaikuttaahan se työhöni – jotain pitää tehdä paremmin.”

Riikka Valjakka kertoo, että Lainetta ei informoitu, koska Lehtimäelle annettu varoitus oli työoikeudellinen toimenpide.

”Me prosessissa mukana olleet, toimitusjohtaja, hr-päällikkö ja juristi, olemme vastuussa siitä, että toimimme oikein ja vastuullisesti. Perusteellisen pohdinnan jälkeenkin koen meidän toimineen tuossa tilanteessa oikein.”

”Se, millaisena asia tällä hetkellä näyttäytyy, on muuttunut oleellisesti myöhempien tapahtumien ja mediajulkisuuden, joka ei välttämättä vastaa kaikilta osin totuutta, myötä”, Valjakka väittää.

Suomen olympiakomitean puheenjohtaja Jan Vapaavuori (oik.) ja huippu-urheiluyksikön johtaja Mika Lehtimäki saapuivat tiedotustilaisuuteen Helsingissä 28. maaliskuuta. Lehtimäki kertoi tilaisuudessa eroavansa tehtävästään.

Viime vuonna Olympiakomiteassa päättyivät hankkeet Naiset vaikuttajina liikunnan pelikentillä sekä Johtaa kuin nainen. Niiden avulla on pyritty puuttumaan tasa-arvokysymyksiin ja saamaan lisää naisia urheilun johtotehtäviin.

Hankejulkaisusta löytyy paljon vinkkejä tasa-arvon edistämiseen, mutta otetaanko niistä oppia myös Olympiakomiteassa?

”Hyvä kysymys. Jaamme niitä ja viestimme eteenpäin esimerkiksi Väestöliiton Et ole yksin -palvelusta seurakentälle. Mutta toki siellä on hyviä vinkkejä meille otettavaksi ihan tänne”, Elina Laine toteaa.

”Tuntui, että yhteisö ei ollut valmis sukupuolten tasa-arvoa edistävälle työlle.”

Naisjärjestöjen Keskusliiton projektipäällikkö Nina Kaipio kaipaa Olympiakomitean vastuullisuusohjelmaan lisää konkretiaa.

Kaipio vastasi Euroopan sosiaalirahaston varoilla rahoitetusta Naiset vaikuttajina liikunnan pelikentillä -hankkeesta Olympiakomiteassa.

Vuosina 2019–2021 koulutettiin yhteensä 60 liikunnan ja urheilun parissa, erityisesti urheiluseuratasolla, toimivaa naista eri puolilla maata johtamis- ja tasa-arvoasioissa.

Vetämäänsä hanketta Kaipio kuvailee ”taisteluksi tuulimyllyjä vastaan”.

”Naiivisti ajattelin, että tämä hanke on osa arvopohjaa, mutta ensimmäinen tehtäväni oli vakuuttaa oma organisaatio siitä, miksi minut on palkattu ja miksi hanke on tärkeä.”

Nina Kaipio peräänkuuluttaa Ruotsin tavoin konkreettista toimintalinjaa tasa-arvotyön edistämiseksi.

Ennen Olympiakomitean pestiä Kaipio työskenteli Suomen ratsastajainliitossa seurapalvelupäällikkönä. Hän oli mukana toteuttamassa Yhtä jalkaa, Ratsastuksen reilu peli -opasta, jossa annetaan konkreettisia vinkkejä eettiseen toimintaan urheilussa.

”Lajiliitossa olimme urheilun mittapuulla selvästi edellä aikaa. Olympiakomiteassa tuntui, että yhteisö ei ollut valmis sukupuolten tasa-arvoa edistävälle työlle, vaikka itse koin, että olemme pikemminkin myöhässä. Pitäisi puhua jo moninaisemmasta urheilusta ja kaikista sukupuolista, eikä aika ollut sille valmis.”

”Ongelmatilanteet on ulkoistettu.”

Työ tuntui myös henkilökohtaisella tasolla. Kaipio koki Olympiakomiteassa työskennellessään yksinäisyyttä ja ulkopuolisuuden tunnetta.

Hanketta tai sen aikana hankittuja resursseja tai osaajia ei ole Kaipion mukaan osattu hyödyntää. Hankejulkaisusta löytyy konkreettisia toimintaehdotuksia esimerkiksi sukupuolikiintiöistä ja vastuuhenkilön palkkaamisesta.

”Niitä ei ole lähdetty toteuttamaan, vaan ongelmatilanteet on ulkoistettu.”

Birgitta Kervinen on pitkään tasa-arvotyötä urheilun parissa tehnyt Euroopan urheilujärjestöjen (ENGSO) kunniapuheenjohtaja ja Suomen Urheilujohtajaseniorien puheenjohtaja. Hän toteaa, että tasa-arvotyö on sivuutettu Olympiakomiteassa ja työ on jäänyt junnaamaan paikalleen.

Tasa-arvotyö edellyttää henkilöstöä ja taloudellisia resursseja, jatkuvaa koulutusta ja laajempaa osaamista kuin vain kirjoitetut tekstit.

”Sellaiseen tilaan ei suomalaisessa urheilussa ole vielä päästy. Tästä on aina tehty resurssikysymys. Nyt sukupuolten tasa-arvotyö on sanallisesti lähes häivytetty ja korjattu vastuullisuuden termein. Kun asioista ei puhuta oikeilla nimillä, ne katoavat taustalle.”

Birgitta Kervisen allekirjoitus löytyy myös Olympiakomitealle osoitetusta avoimesta kirjeestä, jossa toivotaan loppua hyvä veli -kerhojen kierrätykselle.

Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisussa Liikunnan ja urheilun tasa-arvo Suomessa 2021 todetaan, että liikuntajärjestöjen hallitusten jäsenet (67 %) ja puheenjohtajat (86 %) ovat yhä valtaosin miehiä. Muutokset eivät ole olleet merkittäviä 2000-luvun alun jälkeen.

Kervisen mukaan Olympiakomitean käytännön toimenpiteet ovat viime vuosina olleet vähäisiä. Edellä mainitut kaksi mentorointihanketta on nekin toteutettu ulkopuolisella rahoituksella.

”Siellä on koulutettu naisia johtajuuteen, mikä on äärimmäisen tärkeä asia, mutta kuinka paljon on puututtu johtamisen tapoihin tai analysoitu niitä? Kummatkin hankkeet ovat nyt loppuneet, ja jos jatkoa tulee niin Olympiakomitea määrittää sisällöt. Mutta onko se lähtökohta oikea, kun katsoo missä olemme tänä päivänä?”

Kervinen sai Kansainvälisen olympiakomitean maailman tasa-arvopalkinnon vuonna 2017. Palkintorahat eli noin 50 000 dollaria hän osoitti Suomen olympiakomitealle.

Rahoilla käynnistettiin eurooppalainen New Leaders -ohjelma, jonka tarkoituksena oli tukea nuoria naisia ja miehiä hyvään ja avoimeen hallintoon ja päätöksentekoon.

”Suurena toiveena ja ajatuksena oli, että nämä asiat aidosti hyväksyttäisiin organisaation toimintakulttuuriksi. Valitettavasti näin ei ole käynyt.”

”Liian suppean piirin päätöksenteko ei ole hyväksi.”

Pitkän linjan toimijana Kervinen kuvailee kehitystä kummalliseksi sen jälkeen, kun suomalainen urheilu on viety täysin Olympiakomitean alle. Uusimpien tapausten valossa se näyttää vieläkin huonommalta.

”Tämä on ollut kova pettymys. Olympiakomitean koko hallinto ja johtamistapa, valmistelu sekä prosessit on perattava. Liian suppean piirin päätöksenteko ei ole hyväksi.”

Hän myös ymmärtää syytökset, joissa puhutaan pelolla johtamisesta.

”Se, että asioita vähätellään eikä pidetä tarpeellisena, aiheuttaa pelon ilmapiirin vapaaseen mielipiteiden vaihtoon.”

Kervinen antaa esimerkin.

”Jos sinut kutsutaan torikokoukseen ja sanotaan, että on mahdollista sanoa ihan kaikki, mikä sydäntä painaa, niin haluaisin nähdä ne ihmiset, jotka nousevat ylös ja kertovat, että heitä on vähätelty ja heidän työtään ei arvosteta. Ja tätä on siellä tapahtunut.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat